Golfkauden päästyä kunnolla vauhtiin on aika palauttaa mieleen, kuinka paljosta suomalainen golfin harrastaja voi olla kiitollinen.
Syitähän riittää ja on jo vuosikymmeniä riittänyt.
Harrastajia oli pitkään niin vähän, että kentillä oli tilaa temmeltää. Vilkkaimmilla kentillä piti toki aikanaan totutella palloränniin, mutta sellaisenkin kanssa oppi nopeasti elämään.
Ja kun kenttiä tuli lisää, niiden kunto oli lähes poikkeuksetta niin hyvä, että suomalaisia suorastaan hemmoteltiin. Eteläisemmässä Euroopassa tyydyttiin usein paljon vähempään, myös itseään arvossa pitävillä kunnianarvoisilla kenttävanhuksilla.
Myös ilmastonmuutos on tehnyt työtä suomalaisen golfarin hyväksi. Kausi on suuressa osassa maata nykyisin vähintään kuukauden pitempi kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Ei yhtään hassumpaa.
Golfmedia on oma lukunsa. Paljon suuremmat yleisölajit voivat vain suu auki tuijottaa sitä vaihtoehtojen määrää, jonka avulla golfin ystävät voivat Suomessa seurata tapahtumia omassa rakkaassa lajissaan.
Mistä se kertoo?
Ennen kaikkea siitä rikkaasta tartuntapinnasta, jonka avulla golf ottaa harrastajansa koukkuunsa.
Välineet ovat yksi selitys. Jääkiekossa voidaan toki pohtia erilaisten luistinten, terien, suojusten, mailojen tai pelitapojen eroja. Jalkapallossa voidaan keskustella siitä, pärjääkö Copa Mundial uusille Nikeille, millainen nappula on paras tekonurmelle tai onko joulukuusi paras mahdollinen ryhmitys Suomen jalkapallomaajoukkueelle. Tenniksessä voidaan puntaroida vaikkapa omaan peliin parhaiten istuvan mailan painonjakaumaa tai kehän kokoa.
Golf jättää muut lajit kauas taakseen myös välinehifistelyssä. Missä muussa lajissa pelaajalla on esimerkiksi käytettävissään 14 mailaa?
Millaisia noiden mailojen tulisi olla? Teräs- vai hiilikuituvartisia? Regulareja vai stiffejä?
Entä mitkä 14 mailaa? Millainen draiveri ja kuinka nostava? Väyläpuu vai hybridi, vai molemmat? Taotut vai valetut raudat? Muscle backit vai kehäpainoiset?
Entä lähipeli? Kolme vai neljä wedgeä? Millaisin aste-eroin ja millaisella bouncella?
Putterikin vielä tarvitaan. Minkä mittainen? Offsetilla vai ilman – ja kuinka suurella?
Ymmärtänette mitä tarkoitan.
Ei ole täysin yllättävää, että askel askeleelta tukevampaa jalansijaa kotoisesta golfistamme jo pitkään hakenut GoGolf alkaa hämmentää golfmedian kenttää vielä yhdellä uudella julkaisulla.
Tästä kaikesta on kiva lukea lehdistä ja nettisivuilta – samoin kuin vaikkapa keinoista slaissin kitkemiseksi tai pallon saamiseksi helposti pois bunkkerista.
Sitä paitsi kausi on kilpagolfissa niin pitkä, että jollakin suunnalla aina tapahtuu. Kotoinen kautemme puolestaan on niin lyhyt, että on mukava median avulla tutustua myös lämpimämpien maiden golfkohteisiin, jonne voi suunnata silloin kun kotimaassa ei pääse pelaamaan.
Golfin rikas historia on tietysti oma lukunsa. Samoin kenttien loputon kirjo. Kaiken lisäksi pelistrategiastakin tulee aika ajoin vastaan kirjoituksia, jotka kertovat oivaltavasti siitä, kuinka paljon golfia pelataan korvien välissä.
Entäpä myrskyt vesilasissa? Niitähän on vähän väliä tarjolla klubien terassiparlamenteissa ja lajin keskus- ja etujärjestöjen kabineteissa. Ja säännöt, tietysti. Mikä muu laji olisi niin hullu, että laatisi sellaiset säännöt, että niitä pitäisi säännöllisesti täsmentää lajia hallinnoivan tahon erityisillä päätöksillä?
Golflehti on paljon vartijana suomalaisen golfin äänenkannattajana nyt kun se on imenyt itsensä myös Golf Digestin. Valta-asema on velvoite, joka Otavamediassa toivon mukaan otetaan tosissaan.
Haastajalle ja vaihtoehdolle on ollut tietyllä tavalla tilausta, kun Pro Golf Magazinekin tuli joitakin vuosia sitten tiensä päähän. Fore! on käyttänyt laajentuneen elintilan hyväkseen ja vetää yhä oma linjaansa. Tyhjiötä paikkaamaan on tullut myös kenttäyhtiöiden ja osakkeenomistajien asiaa ajava SGKY:n Honour. Ja kaiken tämän runsauden rinnalla ilmoille putkahtaa vähän väliä golfseurojen omia julkaisuja.
Vaikka printtimedian vaikeuksista on puhuttu jo pitkään, ei ole täysin yllättävää, että askel askeleelta tukevampaa jalansijaa kotoisesta golfistamme jo pitkään hakenut GoGolf alkaa hämmentää golfmedian kenttää vielä yhdellä uudella julkaisulla. Täysin kotimaisin voimin tuotettu ensimmäinen numero on ulkona kesäkuun ensimmäisenä päivänä, samanaikaisesti Golflehden seuraavan numeron kanssa.
Vajaan kuukauden päästä näemme, millaisen haasteen uusi tulokas vakiintuneille toimijoille heittää. Helpoiten tutustuminen onnistuu GoGolfin yhteistyökenttien jäseniltä. Molempia on nykyisin niin paljon, että ensimmäisen numeron painosmäärä on komeat 20 000. Muut voivat tilata lehden kotiin tai käydä noutamassa sen hyvin varustetusta lehtipisteestä.
Selvää on, että tällainen julkaisu on piikki valtamedian lihassa pelkästään sen ansiosta, että uutuuden voi olettaa rokottavan Golflehden ilmoitusmyyntiä. Ei välttämättä merkittävästi, mutta tavalla jolla on taloudellista merkitystä.
Paineitakin uusi media asettaa. Golfliiton ja Otavamedian viisivuotisesta lehtisopimuksesta on noin puolet jäljellä. Jos ja kun GoGolfin tavoitteet ovat korkealla, se lienee halukas tulemaan mukaan liiton jäsenlehteä koskevaan tarjouskilpailuun vuoden 2018 aikana. Golfliiton kannalta hintakilpailu olisi erinomainen uutinen.
Facebook on täynnä golfia, eikä lajiin keskittyvistä blogeistakaan ole pulaa. Golf elää ja voi hyvin myös twitterissä, instagramissa ja muissa sosiaalisen median kanavissa.
Printti on tietysti vain kolikon toinen puoli. Sähköiset mediat tarjoavat jokseenkin samoja sisältöjä ja sen lisäksi vielä paljon muuta – ennen kaikkea sellaista osallisuutta, johon printti ei kykene vastaamaan. Siksi golfari voi olla kiitollinen myös netin golftarjonnasta.
Golfpiste on tullut tutuksi useimmille golfin kotimaisille harrastajille. Golf.fi:llä on ollut hetkensä, ja uutta tulemista taas tehdään. GoGolf aloitti hajoita ja hallitse -mentaliteetilla, mutta on sittemmin löytänyt rakentavan tavan luoda uudenlaista heimoyhteisyyttä lajiin median tuella. FinnishGolf.com kokoaa kattavasti yhteen kilpailu-uutisia niin amatööri- kuin ammattilaisgolfistakin. Golfari.fi välittää tunnelmia golfkenttien arjesta ja juhlahetkistä… Jokaiselle löytyy jotakin.
Luonnollisesti myös facebook on täynnä golfia, eikä lajiin keskittyvistä blogeistakaan ole pulaa. Golf elää ja voi hyvin myös twitterissä, instagramissa ja muissa sosiaalisen median kanavissa.
Entäpä keskustelu sitten?
Foorumeilla ja juttujen kommenteissa lyödään sanan säilällä välillä tavalla, joka sai itseni kirjoittamaan muutama viikko sitten, että keskustelukulttuurissa ei ole jälkeä sen paremmin keskustelusta kuin kulttuuristakaan.
Yleistys on tietysti kohtuuton kuten yleistykset niin usein ovat. Kannattaa siksi käydä välillä katsomassa, mitä Golfpisteen keskustelupalstalla tapahtuu. Unohtamatta tietenkään vaihtoehdoksi syntynyttä ja tunnollisemmin moderoitua Foraa. Se muuten uudistui äskettäin. Kiitos vinkistä foorumin pyörittäjille.
