Hyvinkään Golfin päätös luopua green card -velvoitteesta on kuohuttanut kotimaisia golfpiirejä muutaman päivän ajan.
Muuttuuko päätöksen jälkeen mikään, ja mihin suuntaan? Vai onko kyseessä pelkkä mielikuvilla leikkiminen?
GoGolfin haastatteleman toimitusjohtaja Mika Niemisen mukaan ratkaisun taustalla on halu päästä eroon golfin aloittamiseen liittyvästä psykologisesta kynnyksestä. Alkeisopetus ja lajiin tutustuttaminen jatkuvat Hyvinkäällä aivan kuten ennenkin.
Juupas–eipäs-väittelyn sijasta on syytä pohtia, mitä green card on mahdollistanut ja mitä sen myötä menetettäisiin.
On kiistämätöntä, että maailmalla poikkeuksellinen pohjoismainen green card -käytäntö on ollut toimiva ratkaisu pelin turvallisuuden ja sujuvan etenemisen edistämiseksi. Opettavien ammattilaisten näkökulmasta se on helpottanut omien palvelujen paketoimista. Golfista kiinnostuneelle kortti on silti voinut olla jonkinlainen peloite, hidaste ainakin.
Luja usko green cardin välttämättömyyteen juontunee osittain siitäkin, että suomalaisessa golfissa on pitkään eletty harvinaisen eheän yhtenäiskulttuurin aikaa. Perusoletus on ollut, että kaikki golfareiksi itseään kutsuvat suhtautuvat lajin lujaan ytimeen asiaankuuuluvalla kunnioituksella. Tiukasti tulkittu etiketti on ollut kuin ylhäältä annettu ilmoitus. Green cardista on tullut katekismus, jolla sana on tullut lihaksi.
Mutta onko meillä enää tilausta tällaiselle yhtenäiskulttuurille? Tarvitseeko golfia kaikilla kentillä pelata samalla tavalla? Miksi sitten kaikki viime vuosilta tuttu puhe golfyhteisöjen profiloitumisen ja eriytymisen tarpeesta?
En itse kaipaa sen paremmin perikonservatiivisen country clubin henkeä kuin hurjimpien public coursejen kaljanhöyryistä sähellystä. Voin piipahtaa molemmissa, mutta mieluiten valitsen jotain tuollaisten ääripäiden väliltä.
Ääripäillekin voi silti olla tilausta myös Suomessa. Ja onkin, jos lajin jatkuvan kasvun ideologiasta halutaan pitää kiinni.
Ydinkysymys tällä hetkellä ei ole se, tarvitaanko green cardia vai ei. Tärkeintä olisi kysyä, miten lajia jatkossa myydään.
Siksi ydinkysymys mielestäni tällä hetkellä ei olekaan se, tarvitaanko green cardia vai ei. Tärkeintä olisi kysyä, miten lajia jatkossa myydään.
Jos puheet lajin kynnyksen madaltamisesta eivät ole olleet pelkkää retoriikkaa, green cardista luopuminen saattaa hyvinkin olla askel oikeaan suuntaan. Kenttäyhteisöjen on siinä tapauksessa oltava valmiita pohtimaan omaa pelaamisen politiikkaansa ja arjen käytäntöjä. Ei se ole sen ihmeellisempää. Tultiinhan ilman green cardia meilläkin sentään toimeen noin puoli vuosisataa.
Mitä tuo myyntityö sitten täsmällisemmin ottaen voisi olla? Ainakin sen pitäisi olla yhteistyötä aivan eri hengessä kuin Suomessa nykyisin.
Yhdysvalloissa Golf 20/20-sateenvarjolla on jo pitkään tehty työtä lajin mielikuvien muokkaamiseksi. Mukana ovat jokseenkin kaikki ajateltavissa olevat tahot järjestömaailmasta kaupallisiin toimijoihin. World Golf Foundationin koordinoima hanke kattaa lähes kaiken mahdollisen tutkimuksista erilaisiin rekrytointikampanjoihin. Tässä voisi olla esikuva myös kotimaiselle lajin yhteiseksi hyväksi tehtävälle työlle.
Entä miten temppu tehdään Britanniassa? Siellä Englannin golfliitto (England Golf) on ottanut ohjat käsiinsä ja tarjoaa Sky Sportsin tuella golfopetuksen ja rekrytoinnin myyntipalvelua opettaville ammattilaisille ja seuroille.
Tietojärjestelmä kokoaa yhteen tarjonnan eri puolilla maata. Kirjo on laaja ja ulottuu ”taster sessioneista” kursseihin takaisin lajin pariin mieliville. Mukana on Learn golf in a day -paketteja ja kaikille avoimia tutustumispäiviä.
Gren cardia ei kysytä eikä tarjota sen paremmin Yhdysvalloissa kuin Britteinsaarillakaan. Energia suunnataan lajin sisääntuloväylän leventämiseen, ei kaventamiseen – vaikka jälkimmäinen polku tuttu ja turvallinen olisikin.
Kuva: Golf for Her on yksi Golf 20/20 -yhteistyön ulottuvuuksista.
Edit: Ei green card toki ainoastaan pohjoismainen ilmiö ole, vaikka se täältä, golfin ruuhkavuosilta, on lähtöisin. Esimerkiksi Saksan Platzreife on kirjaimellisesti otettuna varsin ankara golftaitojen testi. Se ei silti ole estänyt Saksan nousua yhdeksi eurooppalaisen golfin vetureista jäsenmäärillä mitattuna. Eteläisemmässäkin Euroopassa vastaavia käytäntöjä on noudatettu.
