Golfliiton ensimmäinen kokopäiväinen toiminnanjohtaja Jorma ”Jorkki” Huhtanen kuoli kesäkuussa. Huhtasen toiminnanjohtajakautena 1980-luvulla golf räjähti Suomessa kasvuun.
Golfliittoon Huhtanen tuli puheenjohtaja Seppo Soratien värväämänä 1981 – aluksi puolipäiväisesti. Toinen puoli päivää sujui Espoon Golfseuran toiminnanjohtajana. Golftietämystä Huhtanen oli hankkinut jo 1950-luvulta lähtien. 1962 hän pääsi HGK:n jäseneksi ja siitä se alkoi.
”Tämähän on pirun keksimä peli”, monia lajeja aktiivisesti harrastanut urheilumies sanoi 75-vuotishaastattelussaan vaikeimmin hallittavasta ja sattumallekin välillä epäoikeudenmukaisen tuntuisesti mahdollisuuden antavasta lajistaan.
”Kilpailun tai kilpailijan voittamiseen keskittymisen sijaan tärkeintä lajissa on itsensä ja kentän voittaminen”, Jorkki tiivisti. Silloin yleensä pärjää hyvin myös kilpailussa.
”Silloisen SVUL:n kokouksissakin golfareita pidettiin jonkinlaisina pitsinnyplääjinä oikeiden urheilijoiden joukossa.”
Matkan varrella Huhtanen näki monenmoista suhtautumista golfiin.
”Erityisesti minua ovat ihmetyttäneet harrastelijapelaajat, jotka valittavat kilpailujen huonoja palkintoja. Eikö amatööri- ja hcp-golfissa parasta ole tunne onnistumisesta ja itsensä ylittämisestä? Kun itse järjestin kilpailuja, palkitsin aina parhaan scratch-tuloksen, päivän parhaan pelaajan. Sitten saatoin palkita vaikkapa pelaajan, jonka tulos oli lähinnä koko kilpailun tulosten keskiarvoa. Hänhän edusti silloin ikään kuin koko osallistujakaartia”, Huhtanen kertoi verkkaan usein hieman velmuja ajatuksiaan, jotka olivat muotoutuneet jo 50 vuotta kestäneen golfuran aikana.
3001 pelaajaa
Palataan 1980-luvun alkuun. Jorkki muisteli, että silloin golfin pelaajia oli Suomessa ”3 000 ja minä”.
Kenttiäkin oli tuolloin vain 16. Silloin pelattiin Talissa, Lappeenrannassa, Aulangolla, Porissa, Kokkolassa, Vaasassa, Ruissalossa… Soratien ja häntä puheenjohtajana seuranneen Erkki KM Leppävuoren johdolla kuitenkin vaistottiin, että lajissa on kasvupotentiaalia, kunhan tuli vain saataisiin syttymään.
”Itse kuulun niihin varhaisiin golfareihin, jotka aina saivat kuulla ihmettelyä lajinvalinnasta – silloisen SVUL:n kokouksissakin golfareita pidettiin jonkinlaisina pitsinnyplääjinä oikeiden urheilijoiden joukossa. No – sitten kun kaverit itse alkoivat pelata, minua moitittiin siitä, että en ollut tarpeeksi aktiivisesti pyrkinyt saamaan heitä lajiin ajoissa, nuorempina, mukaan.”
Huhtanen liikkui paljon ympäri Suomea. Hyväksi lajin kasvuveturiksi osoittautui Soratien ja Kauppalehden Arto Tuomisen kanssa yhdessä ideoitu Business Golf -turnaus. Liike-elämä avasi siis uria golfin kasvulle. Business Golfia pelattiinkin pian eri puolilla Suomea ja Jorkki liikkui mukana.
Samaan aikaan tuli yhä uusia ja uusia kyselyitä eri puolilta maata: pitäisi saada golkenttä ja -seura pystyyn. Ja Jorkki pyrki auttamaan. Silloin liitolla ei ollut nykyisenlaista kenttäkonsulttipalvelua.
”Jorkki oli esimerkillinen toiminnanjohtaja. Puheenjohtajan ei tarvinnut olla kyselemässä, onko sovitut tehtävät hoidettu. Huhtanen toimi itsenäisesti ja täytti vaatimukseni erinomaisesti. Maanmittausinsinöörinä hänellä oli myös konkreettista sanottavaa arkkitehtipiireistä nouseville Kosti Kurosen, Henrik Wartiaisen tai Pekka Sivulan tapaisille uusille kenttäarkkitehdeillemme”, Golfliiton tuolloinen puheenjohtaja Seppo Soratie muistelee. Ja Jorkki vahvisti. Hän työskenteli jonkin aikaa omalla ajallaan mm. Kosti Kurosen avustajana.
Tosin ei Huhtanenkaan yksin selvinnyt. Hänellä oli työhuoneen ovi auki käytävälle ja vastapäisessa huoneessa työskennelleen 5-otteluliiton sihteerin Mervi Kunnaksen topakka esiintyminen teki vaikutuksen. Ei aikaakaan, kun Mervi siirtyi Golfliiton palvelukseen.
”Mervi oli löytö, se täytyy sanoa”, Huhtanen muisteli.
Kun 1980-luvun alussa seuroja oli 16, niiden määrä oli viisinkertaistunut vuoteen 1990 mennessä, jolloin niitä oli 80. Jäsenmäärän kasvu samaan aikaan oli 11-kertainen, 2 698:sta 30 401:een. Parhaimmillaan kasvu oli yli 43 prosenntia vuodessa (1988).
Vaikka Golfliiton ”Golfkenttä kotikuntaasi” -kampanjointi 1980-luvun alussa tuntui kaikuvan kuuroille korville, golf ja golfkenttien rakentaminen räjähti kuitenkin kasvuun. Huomionarvoista ja epätavallista urheilupaikkarakentamisessa on, että aloitteentekijöinä eivät olleetkaan kunnat vaan yksityiset ihmiset, joiden aktiivisuuden hedelmistä golfarit saavat yhä nykyäänkin nauttia.
”Elämäni tuntuu jäsentyneen 14 vuoden jaksoihin. Olin ensin kaksi 14-vuotiskautta kahdella eri työnantajalla, Imatran Voimalla ja Maa ja vesi -insinööritoimistossa. Sitten olin 14 vuotta Golfliitossa”, Jorkki laskeskeli.
Viimeiset vuodet kuluivat yhä golfin parissa erilaisissa tehtävissä. Jorkki oli pitkään tuttu näky mm. monien kentien pelivalvojana. Eläkeläisenäkin hän kaipasi pientä puuhaa ja kantoi kortensa kekoon lajin hyväksi. Haastattelun aikana hän ilmoitti soittajalle olevansa valmis tulemaan keräämään palloja syntymäpäiväjuhliensa jälkeisenä maanantaina kehä kolmosen varrella sijaitsevalle harjoituskentälle.
Pekka Tarmio
