Euroopan Ryder Cup -joukkueen kapteeni Darren Clarke saa vaihteeksi hio omia kuvioitaan julkisuudelta piilossa. Valokeilojen kohteena on nyt Yhdysvaltain joukkuetta kipparoiva Davis Love III.
Kapteenin valta USA:n joukkueen peräsimessä on astetta suurempi kuin eurooppalaisilla. Villejä kortteja Lovella on käytössään yksi Clarkea enemmän. Ja kaiken lisäksi viimeinen näistä korteista lyödään pöytään vasta vajaa viikko kilpailun edellä.
Mitä valinnan vapaus merkitsee? Millaiset seikat painavat vaakakupissa 12-miehisen joukkueen neljää viimeistä paikkaa täytettäessä?
Kuudesti Ryder Cupissa itse pelannut Davis Love valottaa kysymyksiä eilen julkaistussa videohaastattelussa. Ajankohta on hyvä, sillä Love paljastaa kolme neljästä villin kortin pelaajastaan ylihuomenna sunnuntaina.
Love nostaa esiin esimerkiksi näkökulman siitä, kuinka kapteeni voi valinnoillaan hakea joukkueeseen oikeanlaista tasapainoa ja luoda edellytyksiä tiettyjen pelaajien yhteensovittamiselle. Villi kortti voi mennä myös henkiseksi johtajaksi soveltuvalle hyvälle ”pukukoppipelaajalle”.
”Kahdella huonolla valinnalla voi laittaa 12 pelaajaa sekaisin.”
”Me olemme taipuvaisia nostamaan kapteenin roolin jalustalle, koska se on helpoin tapa selittää sitä, mitä näemme.”
Vielä villejä kortteja merkityksellisempänä Love pitää kapteeniudessa oikeanlaisen tunnelman pitkäjänteistä rakentamista.
”Tärkeintä on puhaltaa valmistautumiseen ja kilpailuun oikea henki.”
Joukkueiden kapteenit ovat perinteisesti saaneet golfmedioissa suuren huomion. Heistä on tehty voittoisan joukkueen sankareita ja toisaalta syypäitä hävinneen joukkueen tappioon.
Richard Gillis kysenalaistaa kapteenikeskeisen lähestymistavan äskettäin ilmestyneessä kirjassaan The Captain Myth.
”Ryder Cupissa tapahtuu samanaikaisesti läjämäärin asioita. Se on sekoitus kaaosta, onnea ja taitoa, jossakin määrin myös kapteenin päätöksiä. En väitä, että kapteeni olisi merkityksetön, mutta hän on vain yksi tapahtumiin vaikuttavista tekijöistä. Me olemme taipuvaisia nostamaan kapteenin roolin jalustalle, koska se on helpoin tapa selittää sitä, mitä näemme.”
Toisaalta voi hyvin väittää, että kapteeneissa voi olla suuriakin eroja siinä mielessä, kuinka herkkiä he ovat intuitiivisesti aistimaan tunnelmia joukkueessa ja sitä, mitä pelaajien pään sisällä tapahtuu.
Gillis painottaa Ryder Cupin kaltaisen tapahtuman viihdeluonnetta.
”Ei ole olemassa yhtä ja ainutta menestyskaavaa. Tällainen ajattelu ei kuitenkaan ole seksikästä eikä sitä, mitä haluamme kuulla. Me haluamme nähdä karismaattisia ja viihdyttäviä johtajia, ja vähän tähtisumuakin. Totuudesta me emme sen sijaan ole kovinkaan kiinnostuneita.”
Davis Love on runsaat puolitoista vuotta kestäneen kapteeniutensa aikana hakenut eräänlaista totuutta PGA Tourin runsaasta tilastodatasta. Uskomusten ja luulottelujen tilalle on haluttu löytää luja perusta.
”Tilastot auttavat minua ymmärtämään paremmin pelaajia ja olemaan parempi kapteeni.”
Love uskoo tilastojen myös auttavan ottamaan kotikenttäedusta kaiken mahdollisen irti. Kentän viritykset tehdään ja lipunpaikat valitaan yhdysvaltalaispelaajien vahvuuksien ehdoilla.
Villien korttien valintojen tärkeys näkyi hyvin vuonna 2008, jolloin Yhdysvallat otti Paul Azingerin johdolla vuosituhannen toistaiseksi ainoan voittonsa. Viisi ottelua urakoineesta ja tappioitta selvinneestä Hunter Mahanista tuli joukkuetta esimerkillään johtanut sankari.
Kuva: Corey Pavin onnistui vuonna 2010 villin kortin valinnoissaan, mutta pokaali jäi Eurooppaan.
