Inside the ropes.
Termi tarkoittaa urheilun maailmassa mahdollisuutta seurata tapahtumia paikoissa, joihin suurella yleisöllä ei ole pääsyä.
Golfkilpailuissa merkitys on ollut myös kirjaimellinen. Suomessakin alettiin jo 1970-luvun ensimmäisissä kotimaahan saaduissa arvokilpailuissa pitää yleisöä loitolla kärkiryhmien pelaajista kymmeniä metrejä pitkillä köysillä. Köydenkantajia tarvittiin siinä missä tulostaulunkin kannattelijoita.
Filmipätkä vuoden 1947 Walker Cupista näyttää, mistä on kysymys.
Journalistit ja valokuvaajat ovat kautta aikain kuuluneet niihin onnellisiin, joille on haluttu taata esteetön pääsy tapahtumien keskipisteeseen. Se on ollut win–win-ratkaisu, sillä järjestely on tuonut kilpailuille myös parhaan mahdollisen näkyvyyden.
Vierumäellä ei nähty köysiä, eikä niitä myöskään tarvittu. Suomalainen golfyhteisö osaa kyllä käyttäytyä asiaan kuuluvalla tavalla, antaa pelaajille keskittymisrauhan liian lähelle tunkematta.
Vierumäki Finnish Challengen lehdistövastaavana itselläni oli oiva tilaisuus seurata tapahtumia kilpailun hermokeskuksessa. Kun mediakeskus oli kilpailutoimiston yhteydessä, kilpailuorganisaation tapa toimia tuli tutuksi. Myös niinä hetkinä, jolloin sade sotki suunnitelmia ja oikeita ratkaisuja kuumeisesti haettiin.
Pelaajia oli helppo kutsua median tentattaviksi tulosten kirjaamiseen jälkeen. Näissä kohtaamisissa kuulee ja oppii paljon sellaista, mikä auttaa tarkentamaan kuvaa pelaajan persoonasta ja hänen profiilistaan pelaajana.
Tällä kerralla varsinkin kohtaamiset nuoren Sami Välimäen kanssa osoittautuivat hedelmällisiksi. Kuullun ja nähdyn perusteella kaikki eväät kansainväliseen läpimurtoon myös ammattilaisympyröissä ovat olemassa.
Keskustelut Challenge Tourin mediaväen kanssa vahvistivat puolestaan käsitystä siitä, että verkkosivuston rakentaminen ei milloinkaan ole läpihuutojuttu. Turhautuminen European Tourin uudistetun sivuston kömpelyyksiin ei jäänyt epäselväksi.
Kilpailun tuoksinassa tulin kysyneeksi, mistä European Tourin ennen niin selkeästi tarjolla ollut tilasto-osuus löytyy.
”Kyllä se siellä jossain on, annas kun katson”, totesi hyvää työtä kilpailupäivinä tehnyt Alistair Corless.
Kun kymmenen minuuttia oli kulunut, Alistair hihkaisi tyytyväisenä.
”Nyt löytyi! Laitanko linkin tulemaan?”
Sunnuntaina ihmettelin puolestaan kilpailun sihteerille, mihin tutuksi tullut tähti kymppitiiltä lähteneiden pelaajien nimen perästä oli kadonnut. Se kun helpottaisi kilpailun seuraamista huomattavasti.
Sain vastaukseksi turhautuneen huokauksen.
”Ole iloinen, että tulokset ylipäätään saadaan näkyviin.”
Kehitys kehittyy. Ikävä kyllä ei aina oikeaan suuntaan.
