Suomen Golfliitto sai lauantaisessa liittovaltuuston kokouksessa pian 60-vuotisen historiansa 12. puheenjohtajan. Hän on puheenjohtajakilpaan haastajana lähtenyt Hanna Hartikainen.
Vaikka Golfliiton asettama vaalitoimikunta päätyi esittämään puheenjohtajaksi varapuheenjohtaja Toni Laaksoa, Hartikainen vei äänestyksen selvin numeroin 29–11. Se oli selkeä ilmaus siitä muutoshalukkuudesta, jota on ollut jo pitkään ilmassa, syksyn viikkoina jopa sakeana.
Mediapeliäkin puheenjohtajavaalin alla käytiin. Suomen golfkenttien SGK hämmensi soppaa oman Honour-lehtensä sivuilla, ja vaalien alla GoGolf-nettijulkaisu tuntui sekin ottaneen paikkansa oppositioleirissä – ainakin mitä vaalitoimikunnan esitykseen tulee.
Vaalitoimikunnan toiminnasta haluttiin välittää kuvaa junttauksena, vaikka toimikunta vain toteutti sille annettua tehtävää.
Mediapelin häviäjä olikin Golfliitto, joka vaalien alla unohti esimerkiksi kertoa vaalitoimikunnan työstä. Passiiviisuus viestinnässä johti osaltaan sosiaalisen median kohinaan ja jopa joihinkin disinformaatioiksi luokiteltaviin julkaisuihin golfalan nettimedioissa. Maineenhallinnassa liitto oli jälleen samalla tavalla tuuliajolla kuin jo pitkään.
Uuden strategian päivityksen yhteydessä annettu tanssiinkutsu muille golfalan toimijoille on johtanut liiton odottamattoman liukkaalle lattialle. Varpaillekin on astuttu.
Tuuletus hallituksessa ja etenkin sen johtopaikoilla on toivon mukaan raitistanut ilmaa. Hanna Hartikainen astuu tehtäväänsä vahvalla muutosjohtajan mandaatilla. Parhaassa tapauksessa se voi merkitä suomalaiselle golftoimialalle samaa kuin vahva suolapulssi Itämerelle.
Golfliiton ensimmäisessä, vuosituhannen vaihteessa valmistuneessa, strategiassa painotettiin keskusjärjestön roolia yhteen kokoavana voimana koko golftoimialallla. Uuden strategian päivityksen yhteydessä annettu tanssiinkutsu muille golfalan toimijoille on kuitenkin johtanut liiton odottamattoman liukkaalle lattialle. Varpaillekin on astuttu, kun mukaan on tullut myös opportunistista liikehdintää.
Hanna Hartikaisen suurin haaste tulee olemaan siinä, kuinka hän onnistuu saamaan golfiin liittyvät intohimot suuntautumaan samaan suuntaan. Valtiomiestaitoakin tarvitaan, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät, että golftoimialan on edelleen haettava yhteistä hyvää oman edun tavoittelun sijasta. Vain sillä tavalla kaikilla on mahdollisuus voittaa.
Alkamassa on joka tapauksessa uusi näytös uusin roolituksin. Luvassa voi olla jyrkkiäkin juonenkäänteitä, ja kaiken lisäksi nopeita.
Viime kädessä on kysymys siitä, kuinka löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä kokonaisnäkemys suomalaisen golftoimialan rakenteista ja alan sisäisistä toimintatavoista yhteistöineen ja synergioineen. Se tulee tarkoittamaan myös avointa keskustelua resurssien mahdollisesta uusjaosta. Ehkä uusia yhteistyön tapojakin onnistutaan löytämään.
Toivoa sopii, että näiden keskustelujen jälkeen kunkin keskeisen toimijan roolit ja alan sisäinen työnjako ovat nykyistä kirkkaampina jokaisen osapuolen mielessä. Vain se takaa sellaisen työrauhan, jonka voi toivoa johtavan parhaisiin mahdollisiin tuloksiin suomalaisen golfin hyväksi.
