Golfia hallinnoivat tahot eri puolilta maailmaa ovat kaivaneet lähtökuopat yhdelle kaikkien aikojen merkittävämmistä muutoksista. Rinnakkaiset tasoitusjärjestelmät halutaan korvata uudella yhtenäisellä käytännöllä. Miksi?
Golfin tasoitusjärjestelmää on kautta aikain kiitelty tavasta, jolla se asettaa harrastajat samalle viivalle pelitaidoista riippumatta.
Onko asia näin yksinkertainen?
On ilmeistä, että ei ole. Tasoitusjärjestelmiä on toistuvasti rakennettu uuteen uskoon, ja tälläkin hetkellä maailmalla on voimassa ainakin kuusi kilpailevaa järjestelmää – sekä lisäksi vielä joukko villejä kaupallisia toimijoita. Samat pelitaidot eivät kaikissa järjestelmissä anna samaa tasoitusta.
Golfia hallinnoivat tahot ovat lyöttäytyneet yhteen tavoitteenaan yleismaailmallisen tasoitusjärjestelmän luominen.
Ei siis ihme, että golfia hallinnoivat tahot ovat lyöttäytyneet yhteen tavoitteenaan yleismaailmallisen tasoitusjärjestelmän luominen. Asia nousi yleiseen tietoisuuteen keväällä 2015. Valmista pitäisi tulla vielä tämän vuosikymmenen kuluessa.
Asiahan olisi varsin mutkaton, jos golfin harrastajat pelaisivat vain omaa kotikenttäänsä ja kirjauttaisivat kaikki kierrostuloksensa. Seuran jäsenten väliset taitoerot tulisivat nopeasti selviksi – kunhan jokaisella kierroksella tavoiteltaisiin aidosti parasta mahdollista tulosta.
Tilanne mutkistuu heti, kun kahdella tai useammalla kentällä pelaavien harrastajien tasoituksia lähdetään vertailemaan. Taitoero kahden samalla tasoituksella pelaavan harrastajan välillä voi olla suurikin, jos toinen on saavuttanut tasoituksensa hyvin helpolla, toinen puolestaan hyvin vaikealla kentällä. Se voi olla merkittävä myös siinä tapauksessa, että sama tasoitus on hankittu kahdella erilaisella tasoitusjärjestelmällä.
Yhdysvaltain golfliitolle Course rating- ja Slope-järjestelmän kehittänyt Dean Knuth on sitä mieltä, että ilman slope-vertailua ero samalla tasoituksella pelaavien golfareiden välillä voi hyvinkin olla viisi lyöntiä.
Asia oivallettiin Irlannissa jo ennen toista maailmansotaa. Koekäytössä olleessa järjestelmässä muilla kentillä vierailevan pelaajan tasoitukseen lisättiin tai siitä vähennettiin lyöntejä kentän kokonaispituuden mukaan.
CONGU-järjestelmä ei noudata slope-käytäntöä, vaikka Irlannin, Walesin ja Skotlannin golfliitot ovat mittauttaneet useimpien kenttiensä course rating- ja slope-arvot.
Slope-järjestelmä on viimeisten 25 vuoden aikana muuttanut tasoituskäytäntöjä maailmalla enemmän kuin mikään muu. Se on nykyisin myös Euroopan golfliiton (EGA) tasoitusjärjestelmän perusta ja on täydentänyt meilläkin aiemmin noudatettua brittiläistä CONGU-järjestelmää. Euroopan golfliitto otti oman tasoitusjärjestelmänsä käyttöön vuonna 2000. Kansalliset lajiliitot voivat vielä jonkin verran soveltaa sitä paikallisen lajikulttuurin tarpeisiin. Uusin päivitys astuu voimaan vuoden 2016 alusta.
CONGU-järjestelmä ei noudata slope-käytäntöä, vaikka Irlannin, Walesin ja Skotlannin golfliitot ovat mittauttaneet useimpien kenttiensä course rating- ja slope-arvot.
Yhdysvaltalainen tasoitusjärjestelmä perustuu siihen, että tasoitusta ylläpitävät jättävät kortin jokaisen hyväksytysti pelatun kierroksen jälkeen – pelimuotoon katsomatta. Kierros hyväksytään tasoituskierrokseksi, vaikka kaikkia reikiä ei olisi pelattu loppuun. Reikätulokseksi merkitään se lyöntimäärä, jonka pelaaja reiällä sääntöjen mukaan edettäessä todennäköisimmin olisi käyttänyt. Vuoden 2016 alkuun asti USGA:n järjestelmä on hyväksynyt tasoitustulokseksi myös yksin pelatun kierroksen.
Manner-Euroopassa tasoitustuloksen jättäminen harjoituskierroksilla on harkinnanvaraista, ja tasoitusryhmässä 1 huomioon otetaan ainoastaan kilpailukierrokset. CONGU-järjestelmä puolestaan pohjautuu ennen kaikkea kilpailukierroksiin.
USA:ssa tasoitus elää jatkuvasti niin, että huomioon laskennassa otetaan kymmenen parasta kahdestakymmenestä aktiiviharrastajan viimeksi pelaamasta kierroksesta (bruttotuloksen ja course ratingin välisen erotuksen keskiarvo kerrottuna 0,96:lla). Euroopassa tasoitus puolestaan muuttuu, kun pelaaja alittaa tasoituksena tai ylittää sen useammalla lyönnillä kuin niin sanottu puskurivyöhyke (buffer) antaa myöten.
Australiassa seurattiin USA:n perässä vuonna 2010. Jo vuotta myöhemmin käytäntöä kuitenkin muokattiin niin, että nykyisin tasoituksessa otetaan huomioon kahdeksan parasta kierrosta kahdestakymmenestä viimeisestä (kertoimella 0,93).
CONGU-järjestelmää kritisoitiin vuosituhannen vaihteen tienoilla erityisesti siitä, että alhaiset tasoitukset nousivat liian hitaasti pelaajien kadotettua pelistään parhaan terän. Tyytymättömyys vaikutti osaltaan amatöörien maailmanlistan syntymiseen. Tärkeimpiin amatöörikilpailuihin pääsee nyt listasijoituksen, ei tasoituksen, perusteella.
Suomalaisille on tuttua, että tasoituskierros muutetaan EGA-järjestelmässä bogipisteiksi Stableford-järjestelmän mukaisesti. Käytäntö takaa sen, että ainoaltakaan reiältä ei voi saada huonompaa tulosta kuin kaksi lyöntiä yli nettopar’in. Käytäntö on sama myös CONGU-järjestelmässä sekä Australian liiton noudattamassa järjestelmässä.
USGA:n järjestelmässä lyöntipelitulokset tallennetaan niin sanotun Equitable Stroke Controlin (ESC) avulla. Se määrittää sen, mikä voi olla suurin tulos yksittäisellä reiällä tietyllä pelitasoituksella pelattaessa.
Taulukko näyttää tältä:
Järjestelmä ”rankaisee” ylimmissä tasoitusryhmissä pelaavia golfareita suurista reikäkohtaisista tuloksista ankarammin kuin kotoinen käytäntömme. Se on kuitenkin pelaajaystävällinen verrattuna argentiinalaiseen järjestelmään, jossa pehmentäviä portaita ei ole. Jokainen lyönti lasketaan.
Tasoitusjärjestelmissä on eroja myös siinä suhteessa, mitkä ovat korkeimmat sallitut tasoitukset miehille ja naisille. EGA-järjelmässä korkein varsinainen tasoitus miehille ja naisille oli pitkään 36. Sen yläpuolella oli niin kutsuttu seuratasoitus, jolla pelaavien suositeltiin käyttävän vain omaa kotikenttää taitojen kartuttamiseen.
Vuoden 2016 alusta EGA-käytäntö muuttuu siten, että korkein varsinainen tasoitus miehille ja naisille on 54. Taustalla on ajatus siitä, että harrastajien sitouttamiseksi harrastukseen tasoituksen hankkiminen tulee tehdä niin helpoksi kuin mahdollista.
Yhdysvalloissa miesten korkein tasoitus on 36,4 ja naisten 40,4. Pelitasoitus voi kuitenkin olla korkeampi.
CONGU-järjestelmässä miesten korkein tasoitus on ollut 28 ja naisten 36. Vuoden 2016 alusta halukkaat seurat voivat kuitenkin ottaa käyttöön EGA-järjestelmästä tutun seuratasoituksen, joka on tarkoitettu vain klubin sisäisiin tapahtumiin.
USGA Handicap System on suojattu tavaramerkillä. Se on voimassa kaikkialla Yhdysvalloissa, minkä lisäksi ainakin 32 kansallista golfliittoa on hankkinut siihen lisenssin. Course rating- ja slope-järjestelmä on otettu käyttöön noin 60 maassa, Suomessa jo 20 vuotta sitten.
Mielenkiintoista on, että USGA:n tasoitusjärjestelmä ei toistaiseksi ota huomioon kilpailukierroksen olosuhteita ja kyseisen pelipäivän yleistä tulostasoa. Manner-Euroopassa ne sen sijaan vaikuttavat siihen, kuinka EGA:n uusi CBA-järjestelmä (Computed Buffer Adjustment) siirtää puskurivyöhykettä. Jos kilpailijat ovat esimerkiksi menestyneet keskimäärin erityisen hyvin, tasoitus voi nousta, vaikka tuloksena olisi 36 bogipistettä. Britteinsaarilla käytössä oleva CSS (Competition Scratch Score) vaikuttaa samalla tavoin.
CBA- ja CSS-järjestelmät pohjautuvat ajatteluun, joka omaksuttiin tasoitusjärjestelmän perustaksi Australiassa jo joitakin vuosikymmeniä sitten. Niin sanottu Calculated course rating (CCR) edelsi nykyistä Daily Scratch Ratingiä (DSR), joka ottaa kilpailussa huomioon mm. pelaajien keskimääräisen nettotuloksen, kilpailijoiden määrän, pelimuodon ja kilpailijoiden sukupuolijakauman. Tuloksia pyörittää Australian golfliiton 1990-luvun alkupuolella valmistunut GolfLink-ohjelma, maailman ensimmäinen tietokonepohjainen tasoitusjärjestelmä.
Mika Wikström Suomen Golfliitosta tulee aitiopaikalta seuraamaan, kuinka ponnisteluja yleismaailmallisen tasoitusjärjestelmän rakentamiseksi lähitulevaisuudessa käydään. Wikström aloittaa vuoden 2016 alussa kahden vuoden kautensa EGA:n tasoitustoimikunnassa.
Nyt on mahdollista koota yhteen eri järjestelmien vahvuudet ja kitkeä mahdolliset puutteet.
Päämääränä on tilanne, jossa esimerkiksi suomalainen golfin harrastaja voi osallistua kilpailuun vaikkapa Espanjassa ja luottaa siihen, että samassa ryhmässä pelaavan yhdysvaltalaisen ja brittiläisen golfarin pelitasoitus on syntynyt samalta pohjalta kuin omakin tasoitus. Se merkitsisi uudenlaista tasavertaisuutta ja olisi samalla tae siitä hauskuudesta, jota tasoitusjärjestelmillä on aina haettu.
Lajin kannalta golfia hallinnoivien tahojen yhteisprojekti on lupaava pelinavaus. Nyt on mahdollista koota yhteen eri järjestelmien vahvuudet ja kitkeä mahdolliset puutteet. Ihannetapauksessa käyttöön saadaan maailmanlaajuinen tietojärjestelmä ilman kotoisesta verkkotietopalvelusta tuttuja rajapintaongelmia.
Pohjatyötä tällä rintamalla tiedetään jo pari vuotta tehdyn. USGA ja R&A ovat tiettävästi yhdessä sitoutuneet järjestelmän rakentajiksi ja ylläpitäjiksi. Tarkoitus luonnollisesti on saada loppukäyttäjät maksamaan ainakin merkittävä osa kustannuksista. Lobbaus on jo käynnissä.
Miltä ihanteellinen tasoitusjärjestelmä voisi näyttää?
EGA:n nykyinen järjestelmä voisi hyvinkin tarjota ytimen, josta lähdettäisiin hiomaan vielä parempaa. Bufferia siirtävä CBA-järjestelmä voisi olla hyvä korvata esimerkiksi australialaisella DSR:llä. USGA:n suunnalta puskurivyöhykkeitä tiedetään arvostellun sen vuoksi, että niiden vaikutusta pidetään mielivaltaisena tasoitusryhmien rajan tuntumassa.
Course rating- ja slope-järjestelmät mitä todennäköisimmin säilyvät aikanaan syntyvän globaalin järjestelmän perustana. Siitä USGA tulee pitämään huolen jo taloudellisten näkökohtien vuoksi.
Pohtimista riittää siinä, kuinka lyöntipelitulokset muunnetaan tasoitustuloksiksi tai millaiset kierrostulokset hyväksytään tasoitukseen vaikuttaviksi tuloksiksi. Korvautuuko USGA:n Equitable Stroke Control muista järjestelmistä tutulla bogipisteytyksellä? Velvoitetaanko golfarit kautta maailman jättämään kortti jokaisen pelatun kierroksen jälkeen – vai palauttavatko yhdysvaltalaiset jatkossa tasoituskortteja huomattavasti nykyistä harvemmin?
Pohdinnan tuloksia odoteltaessa omaa peliään huolellisesti tilastoivat golfarit voivat halutessaan laskea, mikä oma tasoitus olisi vaikkapa USGA:n järjestelmässä. Kuten edellä kerrottiin, suuntaa-antava tulos saadaan ottamalla tarkasteluun kaksikymmentä viimeksi pelattua harjoitus- ja kilpailukierrosta ja kertomalla kymmenestä parhaasta kierroksesta ESC-muokatun bruttotuloksen ja course ratingin välisen erotuksen keskiarvo 0,96:lla.
