Golfliiton eilinen ilmoitus toiminnanjohtajan vaihtumisesta ei tullut suoranaisena yllätyksenä – ei edes tapahtumia turvallisen välimatkan päästä seuranneelle.
Jotain tällaista oli jo pitkään ilmassa, viimeistään viime syksystä lähtien.
Juuret ovat syvemmällä. Liiton on ollut vaikea vastata sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin, kun suuri osa energiasta on 2010-luvulla mennyt talouden tasapainottamiseen. Toiminnanjohtajaa on ollut helppo osoittaa sormella.
Golfliiton 60. juhlavuosi polkaistiin kertaheitolla mielenkiintoisille kierteille. Suomen golfin strategian päivitysprosessissa päästään eteenpäin tietyssä mielessä puhtaalta pöydältä. Käytettävissä on yksi tekosyy vähemmän, joten paineet tulosten saamiseksi vain kasvavat.
Nyt joudutaan tosimielellä pohtimaan kysymystä siitä, mikä on toimivin malli suomalaisen golftoimialan järjestäytymiselle. Kun universaalisti pätevää esimerkkiä ei ole, roolitukset on mietittävä tarkasti. Golfliitossakin on hyvä pohtia omimpia ydintehtäviä ja sitä kuinka ne terävimmin hoidetaan.
Rahoituksestakin on uskallettava avoimesti puhua – niin golfliiton kuin lajin promootionkin. Onko kyseessä sama asia vai kaksi eri asiaa?
Yhdysvalloissa rahakkaiden TV-sopimusten varassa aktiivisesti toimivan USGA:n tukena on World Golf Foundation, joka on golfalan yhteinen ääni median ja julkisen sektorin suuntaan. Se kantaa vastuun myös lajin perinnön vaalimisesta ja panostaa uusien harrastajien rekrytoimiseen.
Juuri tällainen lajin yhteinen ääni ulospäin meiltä Suomessa tällä hetkellä puuttuu. Eniten ääntä tuntuu välillä tulevan eripurasta lajin sisällä. Se ei tietenkään ole lajin etu.
Olisiko Suomessa tilausta saman kaltaiselle operatiiviselle yhteenliittymälle?
Britteinsaarilla the R&A tekee työtä lajin hyväksi muun muassa Open Championshipin tuomilla varoilla. Kansallisellakaan tasolla ei olla toimettomina. England Golf ja paikallinen PGA esimerkiksi yhdistivät muutama vuosi sitten voimansa England Golf Partnershipiin, joka on lajin yhteinen ääni urheilun rahavirtoja hallinnoivan Sport Englandin suuntaan.
Slogan ”Growing the Game” jo kertoo, mihin yhteistyöllä yhteisen strategian puitteissa pyritään.
Juuri tällainen lajin yhteinen ääni ulospäin meiltä Suomessa tällä hetkellä puuttuu. Eniten ääntä tuntuu välillä tulevan eripurasta lajin sisällä. Se ei tietenkään ole lajin etu.
Golfiitto on halunnut toimia eri intressipiirit yhteen kokoavana tahona suomalaisen golfin parasta ajettaessa. Onko energia kuitenkaan aina riittänyt tuon yhteisen intressin vaalimiseen? Työnjakoa ja resurssointia tältä osin olisi korkea aika selkiyttää.
Mielenkiintoista on, että Golfliiton suuntaan usein niin ärhäkkä sosiaalinen media on lähes mykistynyt eilisen uutisen äärellä. Eikö asia enempää kiinnosta? Vai kieliikö hiljaisuus jopa jossakin määrin räksyttäjien huonosta omastatunnosta?
Uusi toiminnanjohtaja pääsee tarttumaan ohjaksiin suomalaisen golfin kannalta poikkeuksellisen mielenkiintoisessa tlanteessa. Edessä voi olla jopa historiallinen tienhaara. Uudelta puheenjohtajalta, tärkeältä aisaparilta, tuskin puuttuu rohkeutta uusienkaan suuntien tunnusteluun.
Ehkä jo piankin saamme kuulla, mitä se paljon puhuttu muutos kotimaisessa golfissa käytännössä tarkoittaa.
