Ajatus kierrätyspaperista tuli itselleni tutuksi, kun kuskasimme parhaan luokkakaverini kanssa sanomalehtinippuja kansakoululle 1960-luvun jälkipuoliskolla.
En muista, että touhuun olisi liittynyt minkäänlaista bisnesajatusta. Taisi olla niin, että paperista saaduilla varoilla oli tarkoitus hankkia koululle ensimmäinen oma televisio. Itseä piiskasi eteenpäin lähinnä harvinainen mahdollisuus päästä huristamaan ovelta ovelle kuormajuhtana toimineen kottikärryn kanssa.
Chicagolainen Mike Keiser sen sijaan haistoi paperissa rahan. Hän perusti jo vuonna 1971 yhtiökumppaninsa kanssa Recycled Paper Greetings -yrityksen, josta kasvoi nopeasti yksi menestyneimmistä paperibisneksen toimijoista. Kierrätyspaperille painetut kortit alkoivat mennä niin hyvin kaupaksi, että Keiser huomasi pian olevansa miljonääri.
Kierrätyspaperilla on rahoitettu myös suuri osa 2000-luvun mielenkiintoisimmista uusista kenttähankkeista. Keiser on rakennuttanut 11 kenttää viiden eri arkkitehdin kanssa kolmeen eri maahan. Kuusi niistä löytyy Golf Digestin tuoreimmalta maailman sadan parhaan kentän listalta. Ja lisää on tulossa.
Paikallisetkin olivat sitä mieltä, että kun alueella on jo yksi yhdeksänreikäinen kenttä, mihin toista enää tarvitaan.
Odotukset ovat korkealla esimerkiksi Wisconsiniin syntymässä olevan Sand Valleyn suhteen. Ensimmäinen kenttä on avautumassa 2017 ja toisen kentän kytkin on jo nostettu. Kolmannesta ja neljännestäkin kentästä jo puhutaan.
Kenttähanke on vireillä myös Skotlannissa, maineikkaan Royal Dornochin tuntumassa. Paini ympäristönäkökohtien kanssa on toistaiseksi viivästyttänyt liikkeellelähtöä.
Toisin kuin Donald Trump, toinen merkittävä kenttämoguli, Keiser on tehnyt parhaansa kunnioittaakseen luontoarvoja ja ennen kaikkea kulloisenkin kuntayhteisön toiveita. Viiden kentän Bandon Dunesissa Oregonissa Keiser on kanavoinut Preserve-nimisen par 3 -kentän nettotuoton jokiensuojeluohjelmaan. Rahaa on hyvään tarkoitukseen kertynyt vuodesta 2012 lähtien yhteensä 2,2 miljoonaa dollaria.
Bandon on kaukana kaikesta. Niin kaukana, että Keiser ei itsekään löytänyt järkiperäisiä syitä siihen, että joku lähtisi rakentamaan seudulle golfkenttää.
Paikallisetkin olivat sitä mieltä, että kun alueella on jo yksi yhdeksänreikäinen kenttä, mihin toista enää tarvitaan.
Keiser piti päänsä luottaen siihen, että maailmanluokan links-kentät vetäisivät asiakkaita puoleensa. Uskomaton muuttui todeksi. Nyt golfkentät tarjoavat työtä 750 ihmiselle 2500 asukkaan kunnassa. Välilliset vaikutukset mukaan lukien Keiser on hankkeellaan toiminut katalysaattorina, joka on herättänyt paikkakunnan uudestaan henkiin rakennemuutoksen kourista.
Sama kaava toistuu Nova Scotian Invernessissä. Pikkukaupunki oli kuolemassa työtä tarjonneen hiilikaivoksen sulkeuduttua. Ihmiset muuttivat työn perässä pois asuinsijoiltaan.
Golf on pelastamassa kaupungin, joka oli autioitumassa hiilikaivoksen sulkeuduttua.
Kanadalainen Ben Cowan-Dewar otti Keiseriin yhteyttä vierailtuaan seudulla ja nähtyään sen mahdollisuudet golfille. Vaikka osa kuntalaisista suhtautui ajatukseen golfista ennakkoluuloisesti, kentähankkeelle näytettiin lopulta vihreää valoa. Halu tarttua oljenkorteen oli niin pakottava, että Keiser kumppaneineen lunasti maa-alueen yhden dollarin hinnalla.
Syntyi vuonna 2012 avattu Cabot Links, joka otettiin golfmaailmassa niin hyvin vastaan, että matkailuelinkeino alkoi piristyä. Eikä kestänyt kauan ennen kuin Keiser haastoi Ben Crenshaw’n ja Bill Cooren suunnittelemaan seudulle toisenkin kentän. Tuloksena oli Cabot Cliffs, joka avattiin viime vuonna golfmedian raikuvien aplodien saattelemansa.
Golf Digestin mukaan Cabot Cliffs on tuoreeltaan maailman 19:nneksi paras kenttä. Joidenkin mielestä se jättää jopa Cypress Pointin taakseen. ”Kuin steroideja nauttinut Pebble Beach”, kuuluu yksi kommentti.
Linksit ja hiekkamaa dyyneineen, siinä Keiserin menestysresepti. Siitäkin huolimatta, että Donald Trumpin mukaan esimerkiksi Bandon Dunesin suurin dyyni on kooltaan vain kymmenesosa Trumpin Aberdeeniin rakentaman kentän pienimmästä dyynistä…
Keiser vannoo jatkavansa kentien rakentamista kunnes rahat loppuvat.
”Haluan olla luomassa jotain sellaista, mikä tuottaa iloa vielä 500 vuoden päästä.”
