Viime vuosikymmenien maineikkaimpiin golfarkkitehteihin lukeutuva Tom Doak valmistautui uraansa opiskelemalla maisema-arkkitehdiksi ja tutustumalla pitkällä ristiretkellä Britteinsaarten maineikkaisiin kenttiin. Erityisesti links-golfiin Doak haki tuntumaa työskentelemällä puolen vuoden ajan caddienä St Andrewsin Old Coursella.
Doak teki ekskursionsa paljolti stipendin turvin, mutta myös moni yksityishenkilö ojensi järjestelyissä hänelle auttavan kätensä.
Kiitokseksi Doak lähetti neljällekymmenelle henkilölle vuonna 1988 joululahjaksi muistiinpanojen pohjalta syntyneen Confidential Guide to Golfin, kansioksi kootun käsikirjoituksen. Siinä Doak tarjosi näkemyksensä pysyväarvoisesta golfkenttäarkktehtuurista ja arvionsa suuresta joukosta maineikkaita kenttiä, joukossa myös jokunen vähemmän tunnettu helmi.
27-vuotias Doak nousi välittömästi kuuluisuuteen golfarkkitehtuurin kauhukakarana, vihaisena nuorena miehenä, joka ei kaihtanut ampumasta kovilla Tom Fazion tai Jack Nicklausin kaltaisia bisneksen huipulle jo kohonneita arkkitehteja.
Doak teki seuraavana vuonna kaksikymmentä kopiota lisää. Ne alkoivat kiertää käsistä käsiin ja niistä otettiin uusia kopioita. Yksi ensimmäisistä lukijoista, Golf Magazinen päätoimittaja George Pepper, oli niin innoissaan, että nosti Doakin vastaamaan lehden jokavuotisen kenttärankingin toteuttamisesta.
1990-luvun puolivälissä Doakin Confidential Guidesta otettiin ensimmäinen kaupallinen painos. Se myytiin nopeasti loppuun. Viime aikoina kirjasta on käytettynä pyydetty useita satoja dollareita tai puntia.
”Harvassa kirjassa on yhtä paljon munaa”, on golfammattilainen Brad Faxon osuvasti sanonut.
Doak itse on luonnehtinut lähestymistapaansa näin:
”Arvioin jokaisen kentän vain ja ainoastaan sen omin ansioin, antamatta yhdellekään vapaalippua. Halusin repiä myytin siitä, että maineikkaan arkkitehdin palkkaaminen olisi tae laadukkaasta lopputuloksesta.”
Keisarilta riisuttiin vaatteet moneen kertaan.
2000-luvun puolella Doakissa heräsi vähitellen ajatus täydentää Confidential Guidea. Huomion ansaitsevia kenttiä oli parissakymmenessä vuodessa tullut ensinnäkin paljon lisää, ja Doak halusi samalla ulottaa tarkastelun maanosiin, joita alkuperäinen laitos oli vain satunnaisesti sivunnut.
Nyt tulossa on peräti viiden erillisen niteen sarja, jota kustantaa Doakin oma Renaissance Golf.
Isoon-Britanniaan ja Irlantiin keskittyvä ykkösosa ilmestyi jo 2014. 2015 oli vuorossa toinen osa, jossa esillä ovat Yhdysvaltain eteläisten osien sekä Väli- ja Etelä-Amerikan kentät. Pohjoinen Amerikka on vuorossa seuraavaksi. Vuonna 2017 odotetaan katsausta Manner-Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan kentiin ennen kuin sarja päättyy Aasian, Australian ja Uuden-Seelannin kenttien esittelyyn.
Walesin Pennard on yksi Tom Doakin henkilökohtaisista suosikeista, gourmet-valinnoista, vaikka ei huippuarvioita saakaan.
Jotta urakka ei olisi mahdoton, Doak valitsi mukaan kolme hänen luottamuksensa lunastanutta avustajaa. Mukaan pääsivät Golf Club Atlas -sivuston perustaja Ran Morrissett, Planet Golf -nettisivustoa pyörittävä Darius Oliver ja Aasian golfin hyvin tunteva Masa Nishijima. Doak vastaa omalla äänellään kenttäesittelyistä, joiden tukena ovat olleet myös avustajien mahdolliset kommentit. Jokainen myös antaa tuntemilleen kentille oman arvionsa maineikkaalla ”Doak-asteikolla”.
Asteikko muistuttaa hieman ravintolamaailmasta tuttuja Michelin-tähtiä, vaikka portaita on huomattavasti enemmän.
Pohjalla on puhtaan nollan arvoinen kenttä.
”Niin väkinäisen falski ja epäluonnollinen kenttä, että se pystyy myrkyttämään mielen. Pelaamista missään olosuhteissa ei suositella. Varattu kentille, joiden rakentamiseen on upotettu naurettavan suuria summia rahaa ja joita ei milloinkaaan ylipäätään olisi pitänyt rakentaa.”
Täyden kympin kenttä on puolestaan tällainen:
”Lähes täydellinen. Jos jättäisi jonkin reiän väliin, jäisi vaille jotain näkemisen arvoista. Jos ei ole nähnyt kaikkia tähän kategoriaan kuuluvia kenttiä, ei tiedä kuinka hyvää kenttäarkkitehtuuri parhaimmillaan voi olla. Laske kirja välittömästi alas ja soita saman tien matkatoimistoon.”
Doakille golf on ennen kaikkea peli, jota pelataan yhtäläisesti ilmassa ja maassa. Siksi hänen arvostamansa suunnittelutyyli painottaa pelin klassisia, linkseiltä tuttuja, strategisia elementtejä. Silmänruoka ei riitä.
”Kentillä on esteitä kahdessa ulottuvuudessa – fyysisesti maassa ja pelaajien mielessä. Olen vakuuttunut siitä, että noista kahdesta jälkimmäinen vaikuttaa huomattavasti enemmän keskivertogolfarin peliin.”
Tom Doak
Niinpä uuden laitoksen esipuheessa Doak sanoo esimerkiksi näin.
”Pysähtymällä satunnaisesti valitulle skotlantilaiselle kentälle, riippumatta siitä onko sen suunnitellut joku täysin tuntematon riviharrastaja vai itse Old Tom Morris, oppii golfista pelinä enemmän kuin useimmilla ’Top 100’ -kentillä.”
Doakin tinkimättömyys tulee hyvin esiin hänen arviossaan St Andrewsin Links Trustin uudesta Castle Coursesta. Kenttä saa pyöreän nollan. Se on herättänyt melkoisesti kohua, sillä suunnittelija on David Kidd, yksi Doakin tärkeimmistä kilpailijoista suunnittelumarkkinoilla.
Jotkut ovatkin sitä mieltä, että Doakin arviot kielivät joissakin tapauksissa jonkinlaisesta narsisimista, vähintäänkin pyrkimyksestä oman egon pönkittämiseen. On niitäkin, joiden mukaan Doakin ihmissuhdetaidot ovat samaa tasoa kuin strutsilla.
Sanomisen oikeudesta Doak on pitänyt kiinni olemalla liittymättä mukaan Yhdysvaltalaisten golfkenttäarkkitehtien ASCGA:han (American Society of Golf Course Architects). Jäsenyyden ehtoihin kuuluu pidättäytyminen muiden suunnittelijoiden töiden ja metodien arvostelusta.
Uuden laitoksen toinen osa osoittaa, että Doak kykenee antamaan nykyarkkitehdeille myös varauksetonta tunnustusta – sellaisillekin suunnittelijoille, joiden työn hän aikaisemmin on tyrmännyt.
Tom Fazion Shadow Creekistä, Las Vegasin pohjoispuolelle syntyneestä aavikkokentästä, Doak kirjoittaa erityisen kauniisti.
”Ennen kuin näin sen, en uskonut että rahalla ja neron kosketuksella voitaisiin saada aikaiseksi kenttä, joka heittää haasteen upeimmille luonnon tarjoamille ilmestyksille. Nyt minun on pakko uskoa.”
Doak kertoo arvostavansa kentissä ennen kaikkea omaperäisyyttä.
”Ei minuun tee suurtakaan vaikutusta kenttä, joka tarjoaa vain suoraviivaista perusgolfia… sellaista löytyy helposti kodin läheltäkin. Mutta jos kentällä on vaikkapa vain yksi suurenmoinen reikä, jotain sellaista mihin en ole törmännyt milloinkaan ennen, annan kokonaisuudelle todennäköisesti muita arvioijia suuremman arvon. Minä etsin aina jotain erityistä.”
Tuo erityisyys syntyy usein myös kokonaiselämyksestä. Niinpä Doak kokosi jo Confidential Guiden alkuperäiseen laitokseen osion nimeltä Gourmet’s Choice. Se on valikoima 18 kentästä, joille Doak veisi ystävänsä pelaamaan. Kentät eivät aina ole saaneet parhaita arvosanoja, vaikka kermaan monessa mielessä kuuluvatkin. Kyse on yksinkertaisesti kentistä, jotka saavat sielun värähtämään, kentistä joiden ilmapiirissä on se jokin, jota rahalla ei voi ostaa.
Doakin ja kumppaneiden kirjat nostavat lisäksi esiin kenttiä ja reikiä tavanomaisuudesta poikkeavin kriteerein. Niinpä sivuilta löytyy listoja kauneimmista, vaikeimmista tai vaikkapa villeimmistä rei’istä. Löytyy myös luettelo kentistä, joilla Doak ei enää koskaan tule vierailemaan. Onpa mukaan otettu myös joukko ”Tyhmä blondi” -palkinnon saajia – kenttiä, joka kyllä ovat kauniita, mutta joilla ei ole mitään muuta annettavaa.
Doakin oma ura ei viime aikoina ole sujunut pelkässä myötätuulessa – hyvin harvan golfarkkitehdin on. Hänet lasketaan kuitenkin yleisesti yhä aktiivisten kenttäsuunnittelijoiden eturiviin. Pacific Dunesin, Ballynealin, Cape Kidnappersin ja Barnbougle Dunesin kaltaiset kentät löytyvät useimmilta maailman parhaiden kenttien listoilta. Myös Doakin uusin luomus, Ranskaan suunniteltu St. Emillionnais Golf Club, on ensiarvioissa otettu hyvin vastaan.
Osa Doakin töistä on viime aikoina alan matalapaineessa pyyhitty kartalta. Beachtree Golf Club, jota Doak itse on pitänyt tärkeänä askeleena kohti maineikkaimpia töitään, myytiin äskettäin pois mittavan rakennusprojektin tieltä.
Ohraisesti kävi myös Doakin ensimmäiselle omalle luomukselle, High Pointelle. Kenttä suljettiin jo 2008, mutta kesti vielä seitsemän vuotta ennen kuin alue otetiin uuteen käyttöön. Nyt kentällä kasvatetaan humalaa panimoteollisuuden tarpeisiin.
SAATAVANA SUOMEKSI
Tom Doak: Golfkentän anatomia
227 sivua
Tarmio
Golfkentän anatomia on ohjelmanjulistus ja rakkaudenosoitus golfkenttärakentamisen kaikkein kestävimmille arvoille. Tom Doakin kirja on alansa klassikko, kiistatta yksi golfin perusteellisimmista ja painavimmista lähivuosikymmenien puheenvuoroista. Sopii niin kentänrakentamista tai -remontointia suunnitteleville kuin kaikille pelaajille, jotka haluavat oppia näkemään edessään olevan väylän strategisena pelihaasteena, johon vastaukset kannattaa hakea mielellään jo ennen avauslyöntiä…
Tilaa tarjoushintaan 24,90 (sh. 32,00) suoraan kustantajalta. Postikulut sisältyvät hintaan:
pekka.tarmio(at)tarmio.fi
