Miltä tuntuisi, jos samalla rahalla saisi kaksi golfkenttää? Ja vielä samalle alueelle?
Sehän onnistuu hieman samassa hengessä kuin vaikkapa kääntötakissa, jossa ulospäin käännettävän kuosin voi valita mielialan tai tilanteen mukaan.
Golfissa pelisuunnan kääntäminen saa kentän näyttäytymään täysin uudessa valossa. Haasteet vaihtuvat kertaheitolla, kun etenkin griinialueita lähestytään toisesta suunnasta. St Andrewsin Old Coursellakin samaa kapeahkoa maa-aluetta ja kaksoisgriinejä on käytettyjä vuosisatoja hyväksi ja pelisuuntaa vaihdettu puolivälissä.
Toimisiko ratkaisu 18 uniikilla reiällä?
Pelottomista ratkaisuistaan tunnettu Tom Simpson leikitteli ajatuksella Englannissa 1900-luvun alkupuolella. Yhdysvaltain golfkenttäarkkitehtuurin uranuurtajiin kuulunut Walter Travis askarteli saman ongelman kimpussa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Simpson toteutti ajatustaan useilla muutaman reiän yksityiskentillä, Travis puolestaan onnistui ratkaisemaan yhtälön Westchester Country Clubilla.
Perinne elää yhä Skotlannissa, jossa monilla klubeilla kenttä pelataan käänteisessä järjestyksessä kerran vuodessa.
Yhdysvalloissa käännettävän kentän pähkinää on viime aikoina tosimielellä pureskeltu kahdella suunnalla.
”Toivon että kenttäni saa muutkin arkkitehdit ja kenttähankkeiden vetäjät kuuntelemaan sydämensä ääntä ja toteuttamaan jotain sellaista mistä he ovat unelmoineet.”
Ensin liikkeellä oli Tom Doak, jonka The Loop Michiganin Forest Dunesissa on ehtinyt jo herättää laajasti mielenkiintoa. Syrjäisen resortin vieraille haluttiin tarjota syy viipyä paikalla toinenkin päivä. Suuntaansa vuoropäivin vaihtava kenttä oli ratkaisu.
Kentistä toinen, Black, pelataan myötäpäivään, Red puolestaan vastapäivään. Se onnistuu, kun tiiauspaikkoja on 36. Käänteisesti pelattaessa ensimmäinen reikä pelataan 17. griinille ja siitä jatketaan eteenpäin.
Mielenkiintoista on, että molemmilla kentillä on viisi par kolmosta, mutta niistä jokainen par nelonen tai vitonen toiseen suuntaan kierrettäessä.
Doak kertoo haaveilleensa tällaisesta haasteesta kolmisenkymmentä vuotta – siitä lähtien kun oli opiskeluvuosinaan tutustunut Simpsonin aihetta käsitteleviin kirjoituksiin. Sopivaa aluetta ja sopivan ennakkoluulotonta tilaajaa ei vain tullut vastaan.
Forest Dunesin melko tasainen ja vähäpuinen alue sopi tarkoitukseen hyvin. Pesäeroa totuttuun jouduttiin tekemään ainoastaan bunkkereiden määrää pudottamalla. Pelaaminen molempiin suuntiin tuntuu luontevalta.
Tunnelma The Loopilta. Kuva Brian Moore.
Nyt Doakin suurin pelko on se, että pelaajat tykästyvät huomattavasti enemmän jompaan kumpaan pelisuuntaan. Se tekisi kaikesta aivotyöstä turhaa. Toistaiseksi mielipiteet ovat Doakin helpotukseksi menneet ristiin.
The Loopia on jo ehditty luonnehtia merkittävimmäksi piristysruiskeeksi golfkenttäarkkitehtuurissa vuosikymmeniin.
Talouskriiisin jälkeinen aika on ollut golfkenttäarkkitehdeille vaikeaa. Uusia hankkeita on ollut vähän ja rakennuttajat ovat halunneet pelata varman päälle.
”Kaikki pelkäävät epäonnistumista”, Doak sanoo. ”Toivon että kenttäni saa muutkin arkkitehdit ja kenttähankkeiden vetäjät kuuntelemaan sydämensä ääntä ja toteuttamaan jotain sellaista mistä he ovat unelmoineet.”
Rohkeutta ei puutu Oregonin syrjämailta, jossa Silvies Valley Ranchille on valmistumassa täysimittaisen ja kahden pienemmän kentän kokonaisuus. Päämääräänä on elämyksellinen golfkokemus villin lännen elokuvista tutuissa jylhissä maisemissa. Tämä on yhä sellaista rajaseutua, joka nousi käsitteeksi lännen valloituksen aikana.
The Loopin hengessä kahteen suuntaan pelattavissa oleva 18-reikäinen kenttä käyttää hyväksi laajoja väyläalueita. Suunta vaihdetaan täälläkin päivittäin. Kentät on nimetty uudisraivaaajaperheiden mukaan. Toinen on Hankins, toinen Craddock. Suunnittelija on Dan Hixson.
8- ja 9-reikäisillä kentillä on haluttu painottaa hauskuuteen ja huolettomuuteen. Korkeuseroja on paljon, mikä lisää seikkailullista elementtiä.
Syrjäinen The Reatreat -nimellä kulkeva resort on joutunut taistelemaan ennakkoluuloja vastaan ja projekti on venynyt pitkäksi. Nyt kaikki alkaa olla valmista ja perinteisen paikalliskulttuurin puolesta pelänneet tahotkin on saatu hankkeen puolelle – kiitos jo syntyneiden ja myöhemmin luvassa olevien ympärivuotisten tai sesonkiluonteisten työpaikkojen.
Simpsonin ennakkoluulottomuutta aina ihaillut Spikebar nostaa hattua Tom Doakille, Hixsonille ja heille vapaat kädet antaneille kumppaneille. Lisää tällaista!
Laajoista väyläalueista on tehty Silvies Valley Ranchilla ”leikikenttiä golfille”.
