Kun U.S. Open torstaina käynnistyy, pelaajat voivat luottaa siihen, että USGA on tehnyt parhaansa taatakseen kilpailun osanottajille haastavat mutta samalla reilut olosuhteet.
Valmisteluja ei ole jätetty viime tippaan. Erin Hillsin väyliä alettiin valmistaa tämän vuoden kilpailua varten jo 2010, kun tieto kilpailun järjestämisestä oli saatu. Väylille ajettiin joka syksy ja kevät neljästi hiekkaa. Määrä vastasi 80 neliakselirekallista kahdesti vuodessa. Kuuden vuoden urakan jälkeen väylille on saatu muodostettua kuuden sentin hiekkakerros, joka takaa hyvän pelattavuuden nataheinäisillä pinnoilla.
Griineillä heinä on rölliä toisin kuin viheriöiden osalta painajaiseksi muodostuneessa Chambers Bayn U.S. Openissa kaksi vuotta sitten. Sen lisäksi griinien pelattavuus ja hyvinvointi halutaan varmistaa mittavalla seurannalla.
Griinien nopeutta, tiiviyttä ja pelattavuutta tarkkaillaan jatkuvasti myös kilpailupäivinä. Esimerkiksi nopeus mitataan Stimpmeterillä useita kertoja päivässä. Tulokset vaikuttavat leikkuutiheyttä ja -korkeutta sekä kasvunsääteiden käyttöä koskeviin päätöksiin.
Griinien tiiviys mitataan ennen ja jälkeen jokaista kierrosta. Käytössä on USGA:n niin sanottu TruFirm-laite. Tulokset auttavat paremmin ymmärtämään olosuhteiden muutoksia päivän aikana.
Myös griinien kosteus mitataan useita kertoja päivässä. Kun tuloksia verrataan tiiviysarvoihin, vettä voidaan tarvittaessa lisätä ja näin estää pintojen muuttuminen liian liukkaiksi. Sellaistakin kun on U.S. Openin historiassa päässyt tapahtumaan.
Kun päätökset tehdään mitattavan datan pohjalta, sattumalle ei jää paljonkaan elintilaa. Siksi Suomessakin on alettu puhua tarpeesta seurata esimerkiksi kastelun todellisia vaikutuksia. Kosteusanturit ovat toistaiseksi kuitenkin harvinaisia.
Hill Side näyttää mallia
Kun otin asian puheeksi Ladies Finnish Openin aattopäivänä, Hill Side Golfin kenttämestari Tommi Turusen ilme kirkastui.
”Nyt puhut asiasta oikealle miehelle.”
Turusen on huomattavasti useimpia muita kenttämestareita helpompi tehdä päätöksiään, kun käytössä on jatkuvasti tieto viheriöiden kosteudesta, lämpötilasta ja sähkönjohtavuudesta.
Kävi ilmi, että Turunen on asentanut viidelle viheriölle antureita, jotka lähettävät 20 minuutin välein dataa Turusen tietokoneeseen ja kännykkään. Viisi antureista on 7,5 sentin syvyydessä, minkä lisäksi yhdellä viheriöllä on anturi tuplasti syvemmällä.
Turusen on huomattavasti useimpia muita kenttämestareita helpompi tehdä päätöksiään, kun käytössä on jatkuvasti tieto viheriöiden kosteudesta, lämpötilasta ja sähkönjohtavuudesta.
”Esimerkiksi eilen me olisimme varmaankin varmuuden vuoksi kastelleet griinit, jos en olisi nähnyt, että se ei vielä ole välttämätöntä. Olen oppinut tuntemaan griiniemme lakastumispisteen.”
Sähkönjohtavuuden seuraaminen puolestaan auttaa seuraamaan lannoitusten vaikutuksia.
”Johdeluku kertoo siitä, kuinka paljon juurilla ja kasvukerroksella on ravinteita käytössään.”
Turunen olisi kiinnostunut viemään seurannan vieläkin pitemmälle.
”Johtoluku kertoo positiivisesti varautuneiden ionien määrästä. Vielä parempi olisi, jos saisimme erikseen tietoa kationeista. Se kertoo suoremmin siitä, kuinka paljon ravinteita on siinä muodossa, jonka kasvusto pystyy parhaiten hyödyntämään.”
Entä lämpötilaseuranta? Sitä Turunen käyttää sähkönjohtavuustietojen rinnalla tehdessään kasvunsääteiden ruiskutukseen kytkeytyviä päätöksiä.
”Jos ruiskutusten väli pääsee venymään liian pitkäksi, seuraa niin sanottu rebound-ilmiö. Kasvu käynnistyy kahta kauheammin.”
Lämpösummia seuraamalla tuokin vaara saadaan minimoitua.
(Edit: Kasvunsääteiden ruiskutusväliä koskevaan kohtaan tehty korjaus.)
