Tom Simpson, yksi persoonallisimmista toimijoista golfkenttäarkkitehtuurin historiassa, suunnitteli Ranskaan Hardelot’n Les Pins -kentän 1930-luvun alussa. Kuvassa näemme 16. reiän viheriön pian kentän valmistumisen jälkeen.
Reikä, par kolmonen, on nykyisin kentän seitsemäs, eikä griinikään enää näytä täysin samalta. Miksi?
Viheriön voimakkaat pinnanmuodot pistävät kuvassa silmään. Omana aikanaan ne eivät kuitenkaan olleet mitenkään poikkeukselliset. Esimerkiksi Alister Mackenzie oli samoihin aikoihin luonnostellut Augusta Nationalin alkuperäiset viheriöt, ja niissä muodot olivat paikoin yhtä rohkeita.
Hardelot’n griini ihastuttaa nykypelaajaa kotikutoisuudellaan, häikäilemättömällä omintakaisuudellaan.
Kallistukset eivät olleet suuri ongelma, koska griiniheinää ei leikattu läheskään niin lyhyeksi kuin nykyisillä laitteilla ja heinälajikkeilla. Mahdollisia lipunpaikkojakaan ei tarvittu niin paljon kuin nykyisin, koska pelaajia oli vähemmän ja kuormitus viheriöillä sen vuoksi vähäistä. Samasta syystä Simpsonin alkuperäinen griini on pinta-alaltaan huomattavasti pienempi kuin nykyisin muutostöiden jälkeen.
Joiltakin osin viheriöitä suunniteltiin jopa täysin päinvastoin kuin nykyään. Kuvan viheriö on selvästi kulhomainen, kosteutta keskustaan keräävä. Se oli yleinen ratkaisu aikana ennen kastelujärjestelmiä ja piti huolen viheriöheinän hyvinvoinnista. Sadettimien käyttönoton jälkeen vesi päinvastoin pyritään ohjaamaan hallitusti useaan suuntaan griinin ulkopuolelle.
Hardelot’n griini ihastuttaa nykypelaajaa kotikutoisuudellaan, häikäilemättömällä omintakaisuudellaan. On helppo kuvitella, kuinka jännittävää on ollut lähteä avauslyöntiin tiiauspaikalla. Vastaavaan on vaikea päästä moderneilla kentillä, joilla eräänlainen poliittinen korrektius toimii pahimmillaan golfkokemusta vaimentavana sordiinona.
Rakentaminenkin oli vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeen merkittävästi erilainen projekti kuin myöhemmin konevoiman aikakaudella. Kun viheriöiden muodot syntyivät usean päivän ponnistelujen tuloksena käsityökaluin ja hevosvedolla, arkkitehdilla oli halutessaan mahdollisuus puntaroida ratkaisujaan rauhassa työn edetessä.
Golfiin vähä vähältä yhä syvemmälle juurtunut reiluuden vaatimus on osaltaan tehnyt Simpsonin viljelemästä ennakkoluulottomuudesta lähes kadonneen luonteenpiirteen moderneilla kentillä. Voimakkaat muodot tuovat mukanaan ennakoimattomia pomppuja, ja sellaista sattumanvaraisuutta kaikki eivät ole valmiita nielemään.
Onni onnettomuudessa on, että lähes tasainenkin griini voi olla mielenkiintoinen. Parhaassa tapauksessa tasaisuus voi tehdä lähestymislyönnin pituuden arvioimisen yllättävän hankalaksi.
Ihannetapauksessa viheriö kaikkine muotoineen sulautuu saumattomasti ympäristöönsä ja synnyttää elävillä pinnoillaan vaikutelman luonnonmukaisuudesta. Vaikutelman tavoittelu voi onnistua yllättävilläkin tavoilla. Alister Mackenzie esimerkiksi kertoi tarinaa urakoitsijasta, jolla oli menestykseen oma takuuvarma resepti:
”Tapanani oli palkata hommaan kylän suurin hölmö ja kehottaa häntä tekemään kaikista griineistä tasaisia.”
