Golfkenttien ja ympäristön suhde on herättänyt keskustelua pitkään. Elitistiseksikin miellettyä lajia on usein haluttu arvostella luontoarvojen laiminlyönnistä.
Helposti on unohtunut se, että kestävin periaattein hoidetulla golfkentällä voi olla hyvinkin paljon myönteisiä vaikutuksia. On ahdaskatseista pitää kymmenien hehtaarien viheraluetta kaupungeissa hyötykäytöltä menetettynä, haaskattuna alueena. Golfkenttä on aina virkistysmahdollisuuksia ja esteettisiäkin elämyksiä tarjoava vaihtoehto kestopäällystetyille tai muuten rakennetuille alueille.
Kaiken lisäksi golfkentät ovat kaupunkimaisessa ympäristössä arvokkaita luonnon monimuotoisuuden, biodiversiteetin, näkökulmasta. Tuorein näyttö siitä saatiin Jarmo Saarikiven keväällä tarkastetussa väitöskirjassa Biodiversity in golf courses and its contribution to the diversity of open green space in an urban setting. Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksella valmistuneen tutkimuksen voi lukea täältä.
Keskustelu Saarikiven kanssa tekee golfin ystävän omalletunnolle hyvää.
”Golfilla on tulosten valossa hyvä mahdollisuus pönkittää lajin ympäristöimagoa, ja ihan syystä”, Saarikivi sanoo. ”Golfkentät ovat mainettaan parempia luontokohteita.”
Mahdollisimman monen golfin parissa työskentelevän soisi tutustuvan Saarikiven tutkimukseen. Sen tärkeimpien johtopäätösten omaksuminen antaa arvokkaita työkaluja golfin imagonrakennukseen ja yhteiskuntasuhteiden hoitoon.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kaupunkialueilla ja niiden tuntumassa sijaitsevien kenttien monimuotoisuutta hyönteisten, sammakoiden ja lintujen esiintymisen avulla. Tulokset olivat selvät: golfkentät osoittautuivat monimuotoisiksi ja arvokkaiksi luontokohteiksi.
”Lajisto on yllättävän monimuotoinen, vaikka kentiltä ei toisaalta löydy harvinaisuuksia tai erikoisuuksia”, Saarikivi kertoo puhelimessa. Saarikiven mukaan ei myöskään voida osoittaa golfkentille erityisesti ominaista lajistoa. Erot golfkenttien välillä ovat nekin suuria kenttien sijainnista ja luonteesta riippuen.
”Vastaavaa elinympäristöä ei Suomen luonnosta oikein löydy”, Saarikivi muistuttaa. Se on itsessään yksi syy siihen, miksi golfkentät ovat arvokkaita.
Tietyssä mielessä golfkenttien voi katsoa korvaavan suomalaisessa kulttuurimaisemassa harvinaisiksi käyneitä niittymäisiä tai ahomaisia elinympäristöjä, perinnebiotooppeja.
Avoimet golflkenttäalueet päästävät maanpintaan asti runsaasti auringonvaloa. Lämmin ja matalan kasvillisuuden peittämä maanpinta on otollinen elinympäristö monille lajeille.
Tutkimus osoitti, että monet lintulajit viihtyvät ja menestyvät golfkentän reunamilla juuri avoimuuden ravinnohankinnalle tarjoamien etujen vuoksi.
Tutkimuksen tiivistelmäosassa kirjoitetaan näin:
”Pöntöissä pesivät linnut suosivat golfkenttien reunoilla olevia pönttöjä verrattuna läheisten metsien pönttöihin. Myös lintujen pesintämenestys golfkenttien reunoissa vaikuttaisi olevan parempi kuin lähiympäristössä.”
Ei ihme, että lintubongaritkin viihtyvät golfkenttien maisemissa.
Linnunpöntöt ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka golfkenttien biodiversiteettiä voidaan pienellä vaivalla huomattavasti lisätä. Hoitotavoillakin on suuri merkitys. Reuna-alueiden jättäminen luonnonvaraiseen tilaan on kädenojennus monimuotoisuuden puolesta, samoin pientenkin metsäisten saarekkeiden, jopa vain muutamien puiden, säilyttäminen kenttää rakennettaessa.
Saarikivi painottaa myös golfkentiltä löytyvien pienvesien merkitystä.
”Golfkenttien lampien kaltaisia lämpimiä lätäköitä on Suomen luonnossa aika vähän. Erityisen hyviä ne ovat monimuotoisuuden kannalta silloin, kun niissä ei ole kaloja.”
Mahdollisimman monen golfin parissa työskentelevän soisi tutustuvan Saarikiven tutkimukseen. Sen tärkeimpien johtopäätösten omaksuminen antaa arvokkaita työkaluja golfin imagonrakennukseen ja yhteiskuntasuhteiden hoitoon.
