Mikko Ilosen nousu kilpagolfin kansainväliselle huipulle alkoi Royal Liverpoolin kentällä, Hoylakenakin tunnetulla, kesällä 2000. Suomalaisen nimi kaiverrettiin Amateur Championshipin mestaruuspokaaliin lukuisten golfhistorian merkkimiesten rinnalle.
Amateur Championshipin perinne oli alkanut samaisella kentällä vuonna 1886. Hoylakesta tuli myös brittiläisen amatöörigolfin kaikkien aikojen suurin nimi, The Amateurin kahdeksan kertaa voittanut John Ball. Mestaruuksia on kolme enemmän kuin modernin aikakauden menestyneimmällä amatöörillä, R&A:takin johtaneella Michael Bonallackilla. Enemmänkin niitä olisi voinut tulla, ellei Ball olisi viettänyt kolmea vuotta elämästään vuosisadan vaihteeseen osuneessa toisessa buurisodassa.
John Ball Vanity Fairin sivuilla vuonna 1892.
Jouluaattona 1861 syntynyt Ball antoi pelinsä puhua. Oma ääni oli hentoinen kuiskaus, mutta sitäkään hänestä ei yleensä onnistuttu saamaan irti. Lehtimiehet jäivät kerta toisen jälkeen vaille kaipaamaansa haastattelua.
Kuvaan sopi hyvin, että Ballin pitkäaikainen caddie, uskollinen Jones, oli lähes täysin kuuromykkä.
Amateur Championshipistä kamppailtiin reikäpelinä, ja juuri reikäpelissä Ballin peräksiantamaton temperamentti pääsi oikeuksiinsa. Putti ei aina kulkenut, mutta pelirohkeudessa Ball oli omaa luokkaansa. Hänen kentällä tekemistään urotöistä kiersi golfpiireissä lukuisia legendoja vielä pitkään uran jälkeen.
Pitkä oli urakin. Ball otti ensimmäisen merkittävän voittonsa jo kahdeksan vuoden iässä. The Amateurin mestariksi hän pelasi ensimmäisen kerran 1888 ja viimeksi kesällä 1912. Välissä oli 24 auringonkiertoa ja ikää viimeisellä kerralla 50 vuotta.
Vuonna 1910 Ball vei loppuottelun nimiinsä 10/9, mikä oli ensimmäinen kaksinumeroinen lopputulos kilpailun historiassa. Kaiken lisäksi moottoripyörä- ja puutarhaharrastukset veivät tuossa vaiheessa ison osan Ballin ajasta.
Open Championshipissä Ball esiintyi ensimmäisen kerran 16-vuotiaana ja sijoittui neljänneksi. Toinen yritys ammattilaisten parissa koitti vasta 12 vuotta myöhemmin. Silloin Ball pelasi The Openin voittajaksi ensimmäisenä amatöörinä ja samalla ensimmäisenä englantilaisena.
Ballin suurimpia vahvuuksia oli kyky pitää pallo matalana tuulen puhaltaessa. Grippiä on luonnehdittu vanhanaikaiseksi kämmenotteeksi. Se ei liikkeiden sulavuutta haitannut. Bernard Darwin, oman aikansa johtava golfkirjoittaja, tapasi sanoa, että sai Ballin lyönnistä enemmän mielihyvää kuin muiden tähtien suorituksista yhteensä.
Välineurheilijaa Ballista ei saanut tekemälläkään. Kun muut alkoivat kantaa mukanaan perinteistä mailavalikoimaa täydentämään tullutta niblickiä, nykyisten 8- tai 9-rautojen edeltäjää, Ball ei suostunut lähtemään mukaan leikkiin. Hänelle niblick oli vain ”yksi hemmetin kuokka” lisää. Hän paheksui avoimesti tuollaisten hirvittäviltä näyttävien välineiden sallimista. Bunkkerissakin Ball tyytyi vain avaamaan mailan lapaa ja lakaisemaan pallon matkaan.
Kuva: John Ball ja Harold Hilton, oman aikansa amatööritähdet.
