Golfia televisiosta seuraavat ovat tulleet tutuiksi NBC Sportsin Johnny Millerin kanssa. Golflähetysten pääanalyytikkona kanavalla vuodesta 1990 toiminut Miller on myös kahden majorin voittaja ja yksi 1970-luvun puolivälin johtavista pelaajista. Vuosina 1974 ja 1975 hän oli maailmanlistalla kakkosena vain Jack Nicklaus edellään. Kaiken kaikkiaan voittoja PGA Tourilla tuli 25.
Millerin uran menestyksekkäin vaihe alkoi Oakmontissa kesällä 1973 pelatusta U.S. Openista. Siitä on näinä päivinä 43 vuotta aikaa. Kun U.S. Open jälleen kerran palaa Oakmontiin ensi viikolla, on paikallaan muistaa Millerin taannoista 63 lyönnin päätöskierrosta. Sille on annettu nimikin: Miracle at Oakmont.
Tuo sunnuntainen 63 oli alhaisin majorissa milloinkaan pelattu tulos. Ja on miesten puolella edelleen. Toki sitä on jo parikymmentä kertaa sivuttu, mutta vieläkään kukaan muu voittaja ei ole yltänyt samaan päätöskierroksella, paineiden ollessa kovimmillaan.
Kierroskeskiarvo oli 73,8 – melkein kolme lyöntiä yli par’in ja yli kymmenen lyöntiä enemmän kuin Millerillä.
Golf Magazine oli niin vaikuttunut Millerin saavutuksesta yhdellä Yhdysvaltain vaikeimmista kentistä, että valitsi Millennium-numerossaan kierroksen koko 1900-luvun parhaaksi. Moni muu on ollut samaa mieltä. Toisalta on niitäkin, jotka pyrkivät vähättelemään Millerin saavutusta ja tuomaan selityksenä esiin kilpailuviikon sateiden pehmittämät viheriöt.
Griinit toki olivat vastaanottavaisempia kuin Oakmontissa yleensä. Oleellista kuitenkin on se, että Miller pystyi käyttämään olosuhteet suvereenisti hyväkseeen. Ei olosuhteita tulosten valossa poikkeuksellisen helppoinakaan voi pitää. Vain kolme muuta pelaajaa rikkoi päätöskierroksella 70 lyönnin rajan. Kierroskeskiarvo oli 73,8 – melkein kolme lyöntiä yli par’in ja yli kymmenen lyöntiä enemmän kuin Millerillä.
Käydään läpi faktat.
* Griiniosumia Millerillä oli 18.
* Vain yksi avaus päätyi väylän ulkopuolelle.
* Lähestymislyönneistä viisi päätyi alle kahden metrin päähän reiästä, viisi muuta alle viiden metrin päähän.
* Kierroksen ainoa bogi tuli kolmella putilla, yhdeksännen reiän birdie kahdella.
Lista on komeaa luettavaa. Kaiken lisäksi kymmenes birdie oli päätösreiällä lähellä. Pallo kuitenkin kierähti ulos reiästä.
Millerin nousu takaa ohi muiden kilpakumppanien on yksi golfin historian unohtumattomimmista. Hän lähti päätöskierrokselle 12. tilalta ja kuusi lyöntiä kärjen takaa. Edellä oli useita uransa huipulla yhä olevia major-voittajia Jack Nicklausista Gary Playeriin ja Lee Trevinosta Arnold Palmeriin.
Neljän peräkkäisen birdien aloitus antoi jo vihiä siitä, mitä oli tulossa. Omaa sisääntuloaan muutamia ryhmiä Millerin jäljessä aloitellut Arnold Palmer, yksi lähimmistä uhkajista, ei ollut uskoa silmiään luodessaan katseen tulostauluun.
”Mistä hitosta tuo ilmestyi?”
Miller oli 14. reiällä siirtynyt jaetulle ykköstilalle ja 15. reiällä yksin johtoon. Kolmen par’n lopetus riitti pitämään muut takana.
Oakmontin voitto kohotti Millerin itseluottamuksen aivan uudelle tasolle. Seuraavalla kaudella hän voitti PGA Tourilla kahdeksan kertaa ja vei nimiinsä rahalistan ykköstilan. Myös vuosi 1975 alkoi komeasti. Miller voitti heti alkuvuodesta kahdesti ja jätti vastustajat 14 ja 9 lyönnin päähän. Yhteistulokset olivat -24 ja -25.
Muuallakin kulki. Miller oli vuosina 1973 ja 1975 mukana voittamassa World Cupia Yhdysvalloille ja vei molemmilla kerroilla nimiinsä myös henkilökohtaisen kilpailun.
Kesän 1976 voitollinen Open Championship näytti vain vahvistavan Millerin asemia yhtenä kestomenestyjistä. Luulo osoittautui vääräksi. Miller menetti otteensa etenkin putteihinsa. Puhuttiin yipsistä. Vaikeimpina aikoinaan koko peliuran jatko oli vaakalaudalla. Miller ei suostunut antamaan periksi, mutta taika oli mennyt.
USGA:n tallenne vuoden 1973 U.S. Openista on herkullinen golfhistoriallinen aarreaitta. Kannattaa panna merkille muodin tuulet ja esimerkiksi suosiossa ollut pihtipolvinen puttityyli. Myös Jack Nicklausin, Arnold Palmerin, Lee Trevinon, Gary Playerin ja vaikkapa Julius Borosin – major-voittaja hänkin – persosonalliset tyylit tulevat tutuiksi.
Entäpä Millerin päätöskierroksen punainen paita? Ei kai se vain ole ollut esikuva Tiger Woodsin sunnuntaiväreille?
