Kun Euroopan naisamatöörien parhaimmisto kamppailee Ruotsissa golfin henkilökohtaisista EM-titteleistä, on hyvä aika muistella Joyce Wetherediä, eurooppalaisista naisamatööreistä legendaarisinta.
96-vuotiaaksi elänyt Wethered syntyi vuonna 1901 ja oli vuodesta 1920 lähtien Britteinsaarten johtava naispelaaja. Hänet tunnettiin pallon pitkälle piiskaavista lyönneistään, mutta sen rinnalla myös poikkeuksellisesta taidostaan pelata peliä tilanteen ja olosuhteiden ehdoilla.
Golfkenttäarkktehti Alister MacKenzie oli yksi ihailijoista.
”Kun näkee Joyce Wetheredin pelaavan Old Coursen, silmät avautuvat. Yhdellä reiällä hän nostaa pallon korkealle hirveällä määrällä alakierrettä, toisella saa korkean pallon pompahtamaan eteenpäin ja vierimään pitkälle. Välillä hän laittaa pallon matkaan kuin putterilla lyötynä, välillä kierrättää palloa vasemmalle tai oikealle. Uskon hänen olevan kaikkien aikojen paras pelaaja koko maailmassa.”
”Muistan kuinka kerran Royal St Georgesissa odottelin miehiä pukuhuoneen puolelta ja lämmittelin käsiäni pihalla olleen Roll-Roycen moottorin lämmössä.”
Samassa yhteydessä Mackenzie muistelee Old Coursella pelattua näytösottelua, jossa Wethered kohtasi veljensä kanssa Bobby Jonesin ja Dale Bournen Amateur Championshipin edellä. Back teeltä muiden tavoin pelannut Wethered oli MacKenzien mukaan ollut niskan päällä kaikkia muita vastaan.
Bobby Jones tarkoittanee samaa tapahtumaa kuuluisassa kommentissaan.
”I have not played golf with anyone, man or woman, amateur or professional, who made me feel so utterly outclassed.”
Melkoinen tunnustus mieheltä, joka kyseisenä vuonna, 1930, oli matkalla historialliseen grand slamiinsä.
Henry Cottonin mielestä Wethered oli niin ylivoimainen, ettei hänen aikanaan kukaan toinen nainen tai mies yltänyt vastaavaan.
Wethered näytti kaapin paikan ja henkiset voimavaransa myös Glenna Collettille, Yhdysvaltain ykköspelaajalle. Wethered vei nimiinsä naisgolfin legendojen kaikki kolme kohtaamista.
Kuuluisin yhteenotto osui vuoden 1929 British Women’s Championshipin Old Coursella pelattuun 36-reikäiseen finaaliin. Collett oli viisi up 18 reiän jälkeen, mutta kilpakentille pitkän tauon jälkeen palannut Wethered nousi väkisin rinnalle ja ohi 35. reiälle päättyneessä ottelussa.
Collett on kuvaillut lähes hysteerisen yleisön mukanaelämistä todelliseksi hullunmyllyksi.
”Poliisien piti saattaa meidät klubitalolle. Ajattelin, että jos olisin voittanut Joycen, en olisi enää kertomassa tätä tarinaa.”
Oheinen video antaa pelaajien tyylinäytteet ja paljastaa, että Wetheredin omat tuuletukset pokaalin kanssa olivat varsin maltilliset.
Myöhemmällä iällään Wethered muisteli usein katkerana monien klubien suhtautumista naisiin.
”Oli aivan liikaa kenttiä, joilla tunsi että naiset eivät olleet tervetulleita. Muistan kuinka kerran Royal St Georgesissa odottelin miehiä pukuhuoneen puolelta ja lämmittelin käsiäni pihalla olleen Roll-Roycen moottorin lämmössä.”
1900-luvun loppupuolen naisammattilaisilta hän sanoi kadehtivansa vain yhtä asiaa, mahdollisuutta tulla kentälle vapaa-ajan vaatteissa.
”Minulla ei ollut vaihtohtoja. Oli pukeuduttava kuin kirkonmenoihin.”
Wetheredin aikana naisammattilaisuus kiertuepelaamisen muodossa oli vielä kaukainen unelma. Hän joutui kuitenkin luopumaan omasta amatööristatuksestaan jouduttuaan Wall Streetin pörsiromahduksen jälkeen ryhtymään palkkatyöhön Fortnum & Masonin golfosastolla.
Vuonna 1935 Wethered ansaitsi 4 000 puntaa pelaamalla Yhdysvalloissa 52 näytösottelua aikakauden johtavia pelaajia vastaan – joukossa Gene Sarazenin ja Bobby Jonesin kaltaisia suuruuksia.
Wethered sanoi ottaneensa elinaikanaan vain yhden oppitunnin. Pelaamaan hän kertoi oppineensa matkimalla Harry Vardonia, J. H. Tayloria ja Bobby Jonesia.
Kuinka pitkälle matkimalla voi päästä? Annetaan viimeinen sana Willie Wilsonille, skotlantilaiselle pro’lle, Wetheredin aikalaiselle.
”Että oliko svingi hyvä? Herran tähden, Joycehan pystyi lyömään palloa 220 metriä vaikka olisi seissyt paljain jaloin jäällä.”
