Greg Norman oli 1980-luvun puolivälissä yksi kilpagolfin kirkkaimmista tähdistä. Vuonna 1986 vaalea australialainen ylsi jopa ”Norman Slamiin”. Hän johti jokaista major-kilpailua 54 reiän jälkeen, mutta jaksoi voittajana maaliin ainostaan yhdessä, Turnberryssä pelatussa Open Championshipissä.
Norman leimautui lopulta ikuiseksi romahtajaksi jouduttuaan tyytymään kakkostilaan majoreissa yhteensä kahdeksan kertaa. Se tuntui kipeältä, vaikka voittoja ammattilaiskehissä muuten kyllä siunaantui.
Pahin isku oli vuoden 1996 Masters, jonka päätöskierrokselle Norman lähti turvallisen tuntuisesta kuuden lyönnin johtoasemasta. Lopulta hän hävisi Nick Faldolle viidellä lyönnillä.
Kirveleviä muistoja Augusta Nationalista tuli myös vuonna 1987, jolloin Norman joutui uusintaan Seve Ballesterosin ja 18. reiällä birdieen yltäneen Larry Mizen kanssa.
Mizella oli menossa elämänsä paras kausi ja myös Norman oli yhä iskussa. Seve puolestaan oli jo neljän majorin voittaja, ja viides oli vielä tulossa.
Se ei tullut kuitenkaan kevään 1987 Mastersissa. Ballesteros sortui uusinnan avanneella 10. reiällä kolmeen puttiin ja putosi pelistä. Jäljellä olivat vielä Norman ja tälle edellisellä kaudella uusinnassa hävinnyt Mize. Ratkaisua Kemper Openissa oli jouduttu hakemaan kuudennelta play off -reiältä asti.
Mize tiesi pelanneensa hyvää golfia koko viikon. Fokus oli nytkin kohdillaan.
Nyt Mize oli viedä pelin jo uusinnan ensimmäisellä viheriöllä, mutta birdieputista jäi aavistus voimaa puuttumaan.
Yhdestoista reikä on keväästä toiseen yksi Mastersin vaikeimmista, ellei vaikein. Mizellakin oli vaikeuksia, sillä hän varoi alitajuisesti vasemmalla puolella vaanivaa vettä. Lähestymislyönti aukesi pahasti oikealle ja jätti lipulle reilut 30 metriä matkaa. Norman sen sijaan lähestyi huomattavasti lyhyemmällä raudalla viheriön oikeaan reunaan.
Kotimaisemissaan pelannut Mize, Augustan oma poika, ei hätääntynyt.
Matkaa oli niin paljon ja pinnanmuodot sellaiset, että lyöntiin oli Mizen mukan oikeastaan vain yksi vaihtoehto. Se oli sand wedgellä lyötävä pitchi, joka saisi pallon putoamaan maahan ennen viheriötä, rullaamaan kohti reikää ja pysähtymään turvallisesti ennen lipun takana vaanivaa vettä.
Itseluottamus oli kasvanut 18. reiän birdien myötä. Mize tiesi pelanneensa hyvää golfia koko viikon. Fokus oli nytkin kohdillaan.
”Päättämättömyydestä ei pallon ääressä ollut tietoakaan. Piti vain valita alastulopaikka ja laittaa pallo matkaan.”
Pallo pommpasi kaksi kertaa ennen kuin ylsi viheriölle ja alkoi kallistua kohti reikää. Pallon sujahdettua tangon kyljestä sisään alkoi voitontanssi, josta on tullut yksi kilpagolfin kuuluisimmista.
Menestys siivitti Mizen jaettuun neljänteen sijaan saman vuoden U.S. Openissa. Näytöt riittivät hyvin paikkaan saman vuoden Ryder Cup -joukkueessa. Saaliiksi Yhdysvaltain ja Euroopan kohtaamisessa tuli yksi voitto, kaksi tasapeliä ja yksi tappio.
