Ammattilaistähtien vetäytymisilmoitukset ovat saaneet monet golfkirjoittajat pohtimaan viime päivinä kysymystä siitä, olisiko olympiagolf sittenkin pitänyt jättää maailman parhaiden amatöörien etuoikeudeksi.
Itsekin olen alusta lähtien kuulunut niihin, joiden mielestä muutama amatööri olisi hyvin mahtunut ammattilaisten rinnalle. Voittajalle jaossa oleva olympiapaikka olisi ollut loistava porkkana ja auttanut nostamaan kilpakauden tärkeimpien amatööritapahtumien statusta. Ele olisi ollut myös luonteva tunnustus amatööri- ja ammattilaisgolfin yhä jatkuvalle rinnakkaiselolle.
”On kunnia ja etuoikeus päästä mukaan. Se on riskin arvoista.”
Kun vuoden 2009 paikkeilla ehdotin tämänkaltaista järjestelyä R&A:n silloiselle ykkösmiehelle Peter Dawsonille, hän totesi ykskantaan ettei amatöörien mukanaolo tulisi kysymykseen.
”KOK:n suunnalta on tehty selväksi, että maailman parhaiden pelaajien tulee olla mukana.”
Bryson DeChambeaun tai Jon Rahmin esitykset amatööriuran loppuvaiheissa olivat hyvä osoitus siitä, että maailman parhaimmistoa voi löytyä myös amatööripuolelta. Tässäkin valossa R&A:n ja golfia kansainvälisessä olympialiikkeessä edustavan International Golf Federationin kategorinen ammattilaisia suosiva kanta tuntuu kyseenalaiselta.
Onkin ilahduttavaa huomata, että olympialaisissa tullaan kuin tullaankin mitä ilmeisimmin näkemään ainakin yksi amatööri ammattilaisuutta suosivasta ranking-järjestelmästä huolimatta.
Hän on amatöörien maailmanlistan ykköspaikkaa vuoden päivät hallussaan pitänyt Irlannin Leona Maguire, amatöörirankingin tämänhetkinen kakkonen. Rioon suuntaavien joukossa on tällä hetkellä myös Sveitsin Albane Valenzuela, amatööri hänkin.
21-vuotias Maguire on pelannut tasaisen vahvasti college golf -ympyröissä ja ehti viime kaudella näyttää kykynsä myös ammattilaisten seurassa. Ladies European Mastersissa Maguire sijoittui komeasti toiseksi.
Maguirella on menestyksellisen amatööriuransa aikana ollut kirittäjä omassa lähipiirissä. Kaksoissisar Lisa tarjosi pitkään tasapäisen vastuksen ja on lähdössä mukaan Rioon siskonsa caddieksi.
Irlannin radiossa viime viikolla haastateltu Maguire kertoi pitävänsä olympialaisia uransa tähänastisena tähtihetkenä. Hän on myös valmis ottamaan viiden prosentin tartuntariskin, joka hänen mukaansa zikavirukseen on liitetty.
”On kunnia ja etuoikeus päästä mukaan. Se on riskin arvoista. Antaisin jopa oikean käteni päästäkseni Rioon taistelemaan kultaisesta mitalista.”
Kun Maguirelta kysyttiin, uskoiko hän palkintorahojen puutteen olevan yksi syy joidenkin ammattilaishuippujen kisoja kohtaan osoittamaan laimeaan kiinnostukseen, vastaus oli amatöörille sopiva.
”Mukaan täytyy lähteä rakkaudesta peliä kohtaan. Siitä kilpailemisessa on kysymys: kunnian tuottamisesta itsellemme ja edustamallemme maalle.”
Omaa menestystään Maguire ei ole jättänyt sattuman varaan. Sitoutuminen tavoitteelliseen harjoitteluun alkoi jo varhain, käy ilmi Independent-lehden jokin aika sitten tekemästä haastattelusta.
”Minulla ei ollut yhtä paljon vapaa-aikaa kuin muilla lapsilla. Viikonloppuaamujen varhaiset kierrokset merkitsivät sitä, että edellisinä iltoina ei voinut valvoa myöhään. Mutta ei se tuntunut kovinkaan suurelta uhraukselta, kun tiesi mitä elämältään pohjimmiltaan halusi.”
”Jos olisin jäänyt Irlantiin, olisin todennäköisesti joutunut valitsemaan opiskelun ja ammattilaisuuden välillä.”
Lähtemistä Yhdysvaltoihin opiskelemaan Maguire pitää yhtenä parhaista päätöksistään.
”Jos olisin jäänyt Irlantiin, olisin todennäköisesti joutunut valitsemaan opiskelun ja ammattilaisuuden välillä. Yhdysvalloissa voin sekä opiskella että panostaa golfiin. Sitä paitsi golfia voi pelata ympäri vuoden tarvitsematta pukea ylle viittä tai kuutta vaatekerrosta tai murehtia sitä että kenttä on suljettu sateen vuoksi.”
Suhtautuminen omaan peliin on amatööristatuksesta huolimatta hyvin ammattimaista.
”Moni yrittää huipulle, mutta vain harva onnistuu. Siksi on tehtävä töitä niin lujasti kuin pystyy ja annettava itselle parhaat mahdolliset avaimet menestymiseen. Golfissa on kyse paljosta muustakin kuin tupsahtamisesta kentälle ja 18 reiän pelaamisesta. Itse harjoittelen kahdeksasta kymmeneen tuntia päivässä ja pelaan neljä tai viisi täyttä kierrosta viikossa. Muina päivinä olen salilla hankkimassa voimaa ja yrittämässä suojata itseäni loukkaantumisilta.”
Tämän viikon U.S. Women’s Openissa Maguire on yksi 25:stä mukaan päässeestä amatööristä.
Pääkuva: Leona Maguire pelasi alkukesästä kolmannen Curtis Cupinsa. Viidestä ottelusta tuli neljä voittoa ja yksi tappio.
