Kun puhe kääntyy kaikkien aikojen suurimpiin naispuolisiin golfpelaajiin, Mickey Wrightin nimeä ei voi sivuuttaa.
Wright oli varsin suuri myös kooltaan ja varreltaan atleettinen. Nopeat kädet piiskasivat pallon sellaiseen vauhtiin, että häntä pidettiin sillanrakentajana miesten golfin ja moderniin aikaan astuvan naisgolfin välillä.
Svingissä oli sellaista luontevuutta, että Ben Hoganin ja Byron Nelsonin kaltaiset legendat pitivät sitä parhaana milloinkaan näkemistään.
Ihailu oli molemminpuolista. Wrightista voittajan koulinut valmentajalegenda Harvey Penick kertoo, kuinka Wrightilla oli usein tapana ajaa Fort Worthiin seuraamaan Hoganin harjoittelua.
Hoganilla ei ollut mitään järjestelyä vastaan.
”Ei se minua haittaa, kunhan pidät suusi kiinni.”
Se ei ollut Wrightille ongelma. Hän oli perusluonteeltaan ujo ja syrjäänvetäytyvä nuoren Annika Sörenstamin tavoin. Lopulta julkisuus ja suuret odotukset alkoivat muodostua taakaksi, jota LPGA Tourin ykköspelaaja ei enää jaksanut kantaa.
Kausi 1963 oli omaa luokkaansa. Wright osallistui 28 kilpailuun ja voitti niistä 13, lähes puolet.
Wright päätti siirtyä jäähdyttelijäksi 34 vuoden iässä, kauden 1969 lopulla. Tuossa vaiheessa hän oli jo ehtinyt tehdä valovoimaisuudellaan LPGA Tourista tuotteen, joka kiinnosti suurta yleisöä ja sponsoreita huomattavasti aiempaa enemmän.
1960-luvun ensimmäiset vuodet olivat Wrightin komean uran terävä huippu. Vertaistaan hakeva menestysputki alkoi vuonna 1961, jolloin hän vei nimiinsä kolme majoria. ”Wright Slam” jatkui seuraavana kesänä, jolloin Mickey pelasi neljännen peräkkäisen majorin hallitsevaksi mestariksi.
Kausi 1963 oli omaa luokkaansa. Wright osallistui 28 kilpailuun ja voitti niistä 13, lähes puolet. Vain kerran hän sijoittui top 10:n ulkopuolelle. Joukkoon mahtui neljän peräkkäisen kilpailun voittoputki. Sellaisen hän oli onnistunut tekemään myös edelliskaudella.
Lopulta voittoja naisten pääkiertueella tuli yhteensä 82. Vain Kathy Whitworth on pistänyt paremmaksi. Majoreissa Wright juhli voittajana 13 kertaa. Sekin on toiseksi eniten naisgolfin historiassa.
Wrightin svingille oli tyypillistä sen laakeus. Mailan lavan hän vei pitkälle taakse lähellä maanpintaa. Vasen kantapää nousi irti maasta ja antoi vasemman polven vetäytyä backsvingissä huomattavan paljon sisään. Vasemman nilkan kanssa tulikin uran lopulla ongelmia.
