Amatöörien viimeviikkoiset EM-kilpailut herättivät kohua jo ennakkoon, kun Golfliitossa vuodenvaihteessa harkittiin vakavasti olla lähettämättä joukkueita lainkaan tämänvuotisiin kilpailuihin.
Kohua on riittänyt myös kilpailujen jälkeen miesten joukkueen sijoituttua kilpailussa jumboksi ja pudottua kakkosdivisioonaan.
Varsinkin päävalmentaja Staffan Johanssonin Golfliiton sivuilla julkaistu kommentti on herättänyt närkästystä sosiaalisessa mediassa.
Moni on sitä mieltä, että rahaa on, mutta väärissä paikoissa. Myös pelaajavalinnoista on käyty keskustelua.
”Tällä hetkellä meillä ei ole pelaajia, eikä rahaa olla korkeimmalla tasolla.”
Moni on sitä mieltä, että rahaa on, mutta väärissä paikoissa. Myös pelaajavalinnoista on käyty keskustelua.
Miltä EM-menestys tosiasioiden valossa näyttää?
Pojat sijoittuivat kuudensiksi. Naiset taistelivat tiensä kahdeksan parhaan joukkoon ja olivat ensimmäisessä reikäpelissä ottaa arvokkaan päänahan maanosan useista kärkiamatööreistä koostuvalta Espanjan joukkueelta. Kahdeksas sija on vähintäänkin kunniallinen, vaikka parempaa toivottiin. Tytöt jäivät C-ryhmään, mutta pitivät siellä Belgian ja Islannin turvallisesti takanaan. Ja miehet siis putosivat kakkosdivisioonaan.
Jos Suomen kokonaispanosta tarkastellaan, menestys jäi selvästi jälkeen Ruotsista tai Tanskasta, joista molemmilla oli joukkue kahdeksan parhaan joukossa jokaisessa neljässä kilpailussa. Ruotsi ylsi finaaliin miehissä ja tytöissä, mutta joutui molemmilla kerroilla taipumaan. Tanska otti pronssia miesten ja poikien kilpailussa.
Suomen paremmin menestyivät myös Ranska, Italia, Espanja ja Norja, jotka kaikki saivat A-ryhmään kolme joukkuetta. Espanja yli kahteen mitaliin asti, Italia vei tyttöjen kilpailun.
Tämänvuotisten tulosten valossa Suomi sijoittuu top kympin häntäpaikoille Euroopan amatöörigolfin kartalla. Matkaa terävimpään kärkeen on kurottavana.
Suomen lailla Saksa, Englanti ja Tsekki ylsivät kahdella joukkueella kahdeksan parhaan joukkoon. Kaksi ensin mainittua ovat golfmaina selvästi Suomea suurempia. Englanti juhli naisten mestarina ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen, mutta Englannin miehet sijoittuivat vain muutamaa sijaa Suomea korkeammalle.
Tämänvuotisten tulosten valossa Suomi sijoittuu top kympin häntäpaikoille Euroopan amatöörigolfin kartalla. Matkaa terävimpään kärkeen on kurottavana. Suunta oli selvä jo vuoden 2014 MM-kilpailuissa, joissa miehet jakoivat sijaa 25, naiset sijaa 17. Euroopan maista Suomi päästi tuolloin edelleen 14 mies- ja kahdeksan naisjoukkuetta.
Suomi ei ole yksin haasteineen. Skotlannin joukkue voitti miesten kilpailun toista kertaa peräkkäin, mutta naisissa, tytöissä ja pojissa on huomattavasti vaikeampaa. Irlantikin saa useimmiten kokoon iskukykyisen joukkueen ainoastaan miehissä – tosin amatöörihuipuista Leona Maguire oli nyt samaan aikaan pelaamassa U.S. Women’s Openia.
Entäpä Hollannin kaltainen suuri golfmaa? Ei ainuttakaan joukkuetta A-ryhmässä.
Kuinka kotimaisen amatöörigolfin tämänhetkinen tila Suomen Golfliiton suunnalla nähdään? Huippu-urheilupäällikkö Janne Marvaila on oikea henkilö vastaamaan.
Marvailan mukaan pelaajakehityksen suurin kipupiste tällä hetkellä löytyy talenttituotannon suunnalta.
”Kun meillä on ollut osanottajia Evian Championshipin yhteydessä pelattavassa alle 14-vuotiaiden kansainvälisessä golfkilpailussa, pelaajamme ovat olleet kärkeä keskimäärin kymmenen lyöntiä jäljessä. Siksi olemme alkaneet entistä voimakkaammin panostaa 12–14-vuotiaitten talenttiryhmään.”
Vaikka tuota kymmenen lyönnin eroa onnistutaan Marvailan mukaan Suomessa kuromaan myöhemmässä teini-iässä varsin hyvin kiinni, tasoa on nuorimmissa ikäluokissa pystyttävä hänen mukaansa nostamaan nykyistä huomattavasti laajemmalla rintamalla. Ainoastaan riittävän luja perusta luo edellytykset menestykselle kovassa kansainvälisessä kilpailussa.
”Tämä on yksi ydinkysymyksistä myös uuttaa strategiaa hiottaessa.”
Tähtäimessä on toimintamalli, jossa seuratason valmennukseen saadaan lisää laatua ja leveyttä. Siksi keskusteluja ja ajatustenvaihtoa uusista toimintatavoista on käyty muun muassa Suomen PGA:n kanssa.
”Kilpagolfissa ei ole vaarana, että mukana olisi liika tekijöitä. Haluamme, että kaikki mahdolliset näkökulmat tulevat strategiatyössä esiin. Mutta Golfliiton tehtävänä on kuitenkin pitää ohjat käsissään.”
Pelaajapyramidin tyven vahvistamisen ohella Golfliitto on viime aikoina panostanut aloittelevien ammattilaisten tukemiseen.
”Kilpagolfissa ei ole vaarana, että mukana olisi liika tekijöitä. Haluamme, että kaikki mahdolliset näkökulmat tulevat strategiatyössä esiin.”
Staffan Johansson ja Mikal Mustonen ovat olleet mukana seuraamassa ”Tokio 2020” -nimellä kulkevan ryhmän pelaajien edesottamuksia niin Nordic Leaguen ja Challenge Tourin kuin LET- ja Letas-kiertueidenkin osakilpailuissa. Golfliiton johdolla järjestettiin lisäksi keväällä yhteisleirit Turkissa ja Espanjassa. Yhteen kokoonnutaan jälleen ennen syksyn ”tour schooleja”, kiertuekarsintoja.
Yksi vaihtoehto uran rakentamiselle on myös yliopistogolfin tie.
”Naisten joukkueen runko koostuu jo nyt college-pelaajista”, muistuttaa Marvaila. ”Ja miesten joukkueesta kaikki yhtä lukuunottamatta ovat joko jo opiskelleet, opiskelemassa tai lähdössä Yhdysvaltoihin opiskelemaan.”
Oliver Lindellin kaltaisten nuorten lupausten valitessa ammattilaisuuden aiempaa nuorempina Golfliiton kaltaisen toimijan on oltava valmis miettimään rooliaan, tavoitteitaan ja pelaajakehityksen reunaehtoja terveen ennakkoluulottomasti. Muuten voi käydä niin, että perinteisistä ja vakiintuneista toimintatavoista tulee menestysjunaa hidastava käsijarru.
Entä se raha?
Taloudellisia panostuksia tullaan jatkossakin tarvitsemaan Golfliiton ohella myös seuroilta ja huipulle tähtäävien pelaajien omilta taustavoimilta. Menestys kansainvälisellä tasolla vaatii kokemusta kansainvälisistä ympyröistä, eikä sen hankkiminen Suomesta käsin ole milloinkaan halpaa tai helppoa. Siksikin college golfin tarjoama kilpailukalenteri voi olla oikea valinta.
Suomen tilalle miesten ykkösdivisioonassa nousi pieni ja piskuinen mutta yhteen hiileen tiukan paikan tullen puhaltava Islanti.
Kesäkuun Amateur Championship oli tervetullut muistutus siitä, kuinka suuri kuilu esimerkiksi Ranskan ja Suomen amatöörigolfin välillä tällä hetkellä on kilpailukokemusten kartuttamisen näkökulmasta. Suomalaisia oli tulessa neljä, ranskalaisia peräti 31. Ei ole pelkästään sattuma, että ranskalaisten pelaajien määrä Euroopan pääkiertueella ja haastajakiertueella on viime aikoina ollut jatkuvassa kasvussa.
Opettavaiseksi EM-tarinan voi tehdä sekin, että Suomen tilalle miesten ykkösdivisioonassa nousi pieni ja piskuinen mutta yhteen hiileen tiukan paikan tullen puhaltava Islanti. Toivoa sopii, että suomalaiseen kilpagolfiin saadaan puhallettua samanlainen yhteishenki, vaikkapa strategian nimissä.
Kuva: Suomen miehet hakevat EM-tasolla vauhtia kakkosdivisioonasta. © Janne Marvaila
