Tilastoja on aina luettava hoksottimet terävinä, viitekehys ymmärtäen ja ylitulkintoja välttäen. Tämä pätee myös European Tourin ja Ladies European Tourin, ammattilaisgolfin kahden eurooppalaisen pääkiertueen, tilastoihin.
Tilastoja on kuitenkin hyvä säännöllisesti seurata. Mitä paremmin ne oppii tuntemaan, sitä enemmän niistä on myös otettavissa irti. Näin on laita varsinkin PGA Tourin tilastojen, joista viime vuosina on kehkeytynyt varsinainen nippelitiedon aarreaitta.
Mitä tilastot kertovat suomalaisammattilaisten kaudesta 2015? Ennen kaikkea ne selkeyttävät sitä yleiskuvaa, joka viimeksi kuluneiden kuukausien aikana on vähä vähältä ehtinyt muodostua. Ennen kaikkea tilastokatsaus auttaa ymmärtämään, kuinka vahvasti Roope Kakko esiintyi niissä yhdeksässä kilpailussa, jotka pääkiertueella pelasi.
On muistettava, että tilastot eivät useimmissa tapauksissa aseta pelaajia täysin samalle viivalle. Kun pelaajat rakentavat oman kalenterinsa eri kilpailujen varaan, kun pelaajat pelaavat erilaisia kenttiä ja vielä erilaisissa olosuhteissa, vertailuun on suhtauduttava tietyin varauksin.
Kauden 2015 lopussa Mikko Ilonen komeili korkeimmalla sijalla European Tourin rankingissä, Race to Dubaissa. Selitys löytyy ennen kaikkea siitä, että Ilonen pääsi vuoden takaisen maailmanlistasijoituksensa ansiosta mukaan kolmeen majoriin ja rahakkaisiin World Golf Championships -sarjan kilpailuihin. Ilonen päätyi sijalle 81, Mikko Korhonen sijalle 90 ja Kakko sijalle 122. Ilonen ja Korhonen pelasivat molemmat pääkiertueella yli tuplasti Kakkoa enemmän kilpailuja, Korhonen 21 ja Ilonen 22.
Kun suoritustilastoja tarkastelee, käy nopeasti ilmi, että Korhosen ja Kakon peli jätti tilastojen valossa Ilosen esitykset varjoonsa. Kakon kierroskeskiarvo 69,94 oli kiertueen kuudenneksi paras ja alhaisempi kuin esimerkiksi Ilosella milloinkaan. Mutta kuten edellä todettiin, luku on suhteutettava myös kenttiin ja olosuhteisiin, joissa Kakko kierroksensa pelasi. Loistava esitys joka tapauksessa.
Myös Korhonen selvitti kauden uransa alhaisimmalla kierroskeskiarvolla. Se toi hänelle kauden aikana kolme sijoitusta kymppikärkeen, yhden enemmän kuin Kakolla. Kakon ansiolistalla on kuitenkin yksi voitto, Madeiran yhteiskilpailusta Challenge Tourin kanssa. Ilonen jäi pitkästä aikaa kaudella ilman ainuttakaan top 10 -sijoitusta.
Merkillepantavaa on, että Kakko päihittää Ilosen kaikissa tärkeissä tilastoissa, Korhonenkin kaikissa muissa paitsi puttien määrässä griiniosuman jälkeen. Ilonen toki pelasi vaikeimman ohjelman, jossa mukana oli muun muassa huippuunsa viritettyjä major-kenttiä. Oheisessa taulukossa vertailu suomalaisten kesken on tehty sijoitusten perusteella kussakin tilastokategoriassa.
Kakon suoritukset ovat tasaisen vahvoja kaikissa tilastoissa, Korhosen vahvuuksista nousee esiin ennen kaikkea par’in pelastaminen griinin ulkopuolelta. Ilosen suurin ongelma tilastojen valossa päättyneellä kaudella oli griiniosumien vähyys.
Entäpä pääkiertueella parhaiten menestyneet suomalaisnaiset?
Ursula Wikström nosti selvästi tasoaan ja päätyi LET-rankingissä sijalle 17. Kauden 15 kilpailusta tuli komeasti yksi kakkostila ja yhteensä neljä sijoitusta top kymppiin. Noora Tamminen väläytti potentiaaliaan kahdella top 10 -sijoituksella. Ranking-sijoitus lopulta 33:s. Minea Blomqvist säilytti rankingin 65. tilallaan pelioikeutensa, vaikka ei kärkeä hätyytellytkään.
Miltä tämä kaikki näyttää tilastojen valossa?
Yllätyksetöntä on, että Wikström erottautuu Tammisesta ja Blomqvistista alhaisemmalla kierroskeskiarvollaan. Wikströmin 71,9 on yli lyönnin alhaisempi kuin Tammisen 73,1 ja lähes kaksi lyöntiä alhaisempi kuin Blomqvistin 73,6.
Kolmikon mitatut avauslyönnit ovat keskipituudeltaan neljän jaardin sisällä toisistaan (Blomqvist ja Tamminen 240 jaardia, Wikström 244), joten selitystä tuloksellisiin eroihin ei siltä suunnalta löydy. Valaisevampaa sen sijaan on, että Blomqvist on osunut väylille vain 59,3-prosentttisesti, mikä on selvästi alle Tammisen 73,8:n ja Wikströmin 76,8 prosentin. Nämä luvut heijastuvat myös griiniosumaprosenttiin. Blomqvistilla se on 63,4, mikä jää selvästi alle Tammisen 68,1:n ja Wikströmin 70 prosentin.
Heikompi griinisumaprosentti näkyy Blomqvistin tilastoissa yllätyksettömästi hieman muita alhaisempana puttikeskiarvona kierrosta kohti. Blomqvistin keskiarvo on 30,2, Wikströmin 30,5 ja Tammisen 31,0.
Paljastavaa on, että Blomqvist teki 13 kilpailussaan 20 tuplabogia ja kahdeksan vielä suurempaa reikätulosta. Kaksi kilpailua enemmän pelanneet Tamminen ja Wikström selvisivät puhtaammin paperein tälläkin rintamalla. Tamminen sortui 20 tuplabogiin, mutta lipsautti tuloskorttiin vain kaksi vielä heikompaa tulosta. Wikström sen sijaan selvisi 14 tuplabogilla, mutta sortui kuudesti vielä suurempaan tulokseen.
