”Roryllä on täytynyt olla huono päivä.”
Minea Blomqvistilla on mennä ruoka väärään kurkkuun ja Roope Kakko on ilmiselvästi närkästynyt, kun puhe kääntyy olympiagolfiin ja kirkkaimmin tällä hetkellä loistavien maailmantähtien pyllistämiselle siihen suuntaan.
Varsinkin Rory McIlroyn Open Championshipin edellä lehdistötilaisuudessa laukomat kommentit ovat monilla suunnilla synnyttäneet käsityksen siitä, että vetäytymispäätösten taustalla on kuin onkin itsekkyys ja raha, tai pikemminkin sen puute, ei niinkään huoli zikaviruksesta ja muista esillä olleista riskitekijöistä.
”Tulee tunne, että jonkinlainen superstarakulttuuri on nostanut päätään tässä nuorten maailmantähtien sukupolvessa.”
Lomaa Vierumäellä viime viikon viettäneet Minni ja Roope ovat taipuvaisia kallistumaan tämän näkemyksen kannalle.
”Tulee tunne, että jonkinlainen superstarakulttuuri on nostanut päätään tässä nuorten maailmantähtien sukupolvessa. Se on ikävä lieveilmiö ja tuntuu estävän näkemästä lajin koko kuvaa”, sanoo Roope.
”Esimerkiksi Nicklaus, Palmer ja Player paiskoivat aikoinaan hartiavoimin töitä lajin hyväksi ja tekivät ponnisteluillaan nykyiset miljoonissa pyörivät palkintopotit mahdollisiksi. Missä on nuorten kiitollisuus, halu maksaa lajille velkoja takaisin?”
Pahinta kärkipelaajien haluttomuudessa olla mukana Riossa on se, että KOK:n suunnalla golfin ympärillä käytävää keskustelua ei taatusti tulla katsomaan suopeasti. Se voi tietää olympiataipaleen pikaista loppumista jo Tokion vuoden 2020 kisojen jälkeen.
Roope on joka tapauksessa suuntaamassa Rioon yhtenä Suomen joukkueen jäsenistä ja on hyvillään mahdollisuudesta. Minean unelma sen sijaan ei toteudu.
”Olisi ollut hienoa olla mukana aistimassa olympialaisten tunnelmaa, mutta päätin jäädä kotiin esikouluikäisen Elmerin luokse.”
Omia pelejä on viime aikoina leimannut ailahtelevaisuus, jonka Minea laittaa osittain Ladies European Tourin typistyneen kilpailuohjelman syyksi. Mutta korvien välissä on alkanut muhia myös ajatus siitä, että omalle pelaajauralle pitäisi löytää uusia selkeitä tavoitteita nyt kun ajatus pyrkimisestä takaisin LPGA Tourille on haudattu.
”Onnistuminen LET:llä avaa ovet major-turnauksiin. Ehkä se kirkas tavoite on nyt kaivettava siltä suunnalta.”
Molemmat valmistautuvat parhaillaan loppukesän ja syksyn kilpailuihin, joita LET:lläkin on tiuhempaan tahtiin.
Roope kertoo kauden lähteneen käyntiin ihan mukavissa merkeissä ja pelin olleen hyvässä tasapainossa. Sitten seurasi vaikeampi jakso.
”Nyt on kolme viikkoa aikaa kääntää kelkka ja pelata hyvä syksy. Jos jotain tähän mennessä on oppinut, niin sen että ylä- ja alamäet kuuluvat tässä ammatissa kuvaan. Tärkeintä on löytää keinot, jolla itseluottamuksen onnistuu pitämään yllä epäilysten alkaessa hiipiä tajuntaan.”
Roope sanookin, että täytyy varmaan kallistaa korvaa Elmerille, perheen kolmannelle lenkille, jolla Uno-korttipeliä pelatessa on tapana hokea itselleen että ”pitää olla lauhallinen ja luottaa itseensä”.
Minea on sitä mieltä, että Elmerin suusta kuulee totuuden useamminkin. Esimerkiksi silloin, kun aviopuolisoiden kesken tuli pientä kinaa Minean back swingiin liittyen.
”Elmeri on yleensä iskän puolella. Niinpä hän avasi suunsa ja tokaisi, että ’äiti ei kyllä tiedä miten golffia pelataan; äiti on niin surkee et se kakkaa housuun ku se pelaa’.”
”Pian huomasi, että on ihan ulalla, että räkänokka ei tiennyt elämästä yhtään mitään.”
Ammattilaisgolf jos mikä on henkisesti kova koulu. Kyky nauraa tarvittaessa itselle ei ole pahitteeksi.
Tien kivikkoisuus tuli Roopellekin tutuksi pian sen jälkeen, kun hän vuonna 2004 pelasi amatöörinä Espoon Challenge Tour -kilpailun voittoon.
”Voiton jälkeen oli luontevaa siirtyä ammattilaiseksi, varsinkin kun college-kuvioistakaan ei ollut tullut valmista, osin rakastumisenkin vuoksi. Mutta pian huomasi, että on ihan ulalla, että räkänokka ei tiennyt elämästä yhtään mitään.”
Suomen Golfliiton viimeaikaisia toimia ammattilaiseksi siirtyvien pelaajien tukemiseksi Roope ja Minni pitävät kokemustensa valosssa tervetulleina.
”Staffan Johanssonin myötä mukaan on tullut selkeästi halu olla jakamassa pelaajien henkistä taakkaa. Mutta kenties resursseja tähän suuntaan pitäisi kohdistaa enemmänkin.”
Roopella on selkeä näkemys keinoista onnistumisen mittaamiseksi.
”Paras mittari Golfliiton menestymiselle pelaajien kehittämisessä on se, kuinka paljon meillä on pelaajia ammattilaiskiertueilla. Ja tällä hetkellä näyttääkin varsin hyvältä. Koko järjestelmä ja rakenteet tulisi saada palvelemaan tietä menestyvään ammattilaisuuteen.”
Näinhän asia ei ole aina ollut. Mineakin muistelee, että ammattilaisuuden vaaroista saatettiin jopa varoitella.
”Nyt puhutaan pelaajan polusta. Ainakaan ennen sitä ei hirveästi siloiteltu. Oltiin ihan yksin. Vasta Pia Nilssonissa ja Lynn Marriottissa löysin ihmiset, jotka lähtivät rohkeasti tukemaan omaa unelmaani.”
”Koko järjestelmä ja rakenteet tulisi saada palvelemaan tietä menestyvään ammattilaisuuteen.”
Tukea Minean ja Roopen kohdalla on aina löytynyt myös omista vanhemmista. Ja löytyy edelleen.
”Perheiden tuki mahdollistaa sen, että voimme edelleen viettää kevätkauden Orlandossa hyvissä harjoitusolosuhteissa. Parempaa ei suomalainen golfammattilainen voisi toivoa.”
Ennen kevättä vietetään jännittäviä aikoja. Myös Riossa, jossa Roope kertoo olevansa Mikko Ilosen huonetoveri olympiakylässä.
”On varmasti melkoisesti aikaa siitä, kun Mikko on viimeksi joutunut jakamaan huoneen kilpailureissulla.”
Minea palaa tositoimiin jo tällä viikolla, kun vuorossa on Ladies Scottish Open.
