Minneapolisin lounaispuolella sijaitseva Hazeltine National Golf Club voi ylpeillä sillä, että se on saanut järjestettäväkseen poikkeuksellisen monia golfin arvokilpailuja. Vuonna 1962 valmistuneella kentällä on tähän mennessä ehditty pelata kaksi miesten ja naisten U.S. Openia, kaksi PGA Championshipiä ja yksi U.S. Amateur. Ja nyt PGA of America on viemässä sille tämänsyksyisen Ryder Cupin.
Kivuttomasti se ei ole käynyt. Järjestäjät saivat kuulla kunniansa kesän 1970 U.S. Openissa. Kakkoseksi tullut Dave Hill kertoi mielipiteenään, että alue sopisi paremmin maissinkasvatukseen ja laidunmaaksi. Media nyökkäili perässä.
Välillä yksityiskenttä oli jo ajautua vararikkoon, mutta pahimmalta vältyttiin.
Muutostöitä tehtiin tuon tuosta. Robert Trent Jonesin alkuperäisiä dog legejä oiottiin, toiseksi viimeinen reikä muutettiin par nelosesta par kolmoseksi ja niin edelleen. Uudisrakentamisen ohjaksissa oli etupäässä isänsä kädenjälkiä korjaillut Rees Jones.
Muutostöiltä ei ole vältytty Ryder Cupinkaan edellä. Pari reikää on saanut merkittävästi lisää mittaa, jotta esteet saataisiin takaisin peliin. Osalle rei’istä on puolestaan kaivettu uusia hiekkaesteitä avauslyöntejä vaikeuttamaan. Vettäkin on runsaasti pelissä, on ollut jo alusta alkaen.
Katsojan kannalta hyvä uutinen on se, että griinialueet ovat valtaosalla rei’istä sen verran pieniä ja hyvin varjeltuja kohteita, että ensi viikolla taatusti sattuu ja tapahtuu.
Kahden ensimmäisen pelipäivän nelipallo-otteluissa Hazeltinessa nähtäneen huomattavasti rohkeampaa riskinottoa kuin foursomeissa.
Saattaa tapahtua jo tiiauspaikalla. Pitkälyöntiset pelaajat voivat onnistuessaan saada merkittävästi etua dog legien kulman oikaisemisesta. Väärään aikaan otettu riski voi kuitenkin käydä kalliiksi.
Paitsi avauslyönneissä, kentän voi muissakin suhteissa katsoa sopivan Dustin Johnsonin kaltaisille voimapelaajille, jotka tarvittaessa voivat pudottaa pallon viheriölle jyrkässä kulmassa. Se on joillakin griineillä ja lipunpaikoilla ainoa mahdollisuus, jos mielii saada pallon pysähtymään reiän tuntumaan.
Pelistrategia elää Ryder Cupin kaltaisessa kohtaamisessa totutusti voimakkaasti kulloisenkin tilanteen ehdoilla. Kahden ensimmäisen pelipäivän nelipallo-otteluissa Hazeltinessa nähtäneen huomattavasti rohkeampaa riskinottoa kuin foursomeissa.
Kenttä laittaa pelaajat monipuoliseen, mutta reiluun testiin. Kenttähenkilökunta tekee kaikkensa, jotta viheriöt eivät pinnoiltaan jättäisi toivomisen varaa. Ja pelaajat näkevät useimmiten jo tiiauspaikalta, mitä kullakin reiällä on luvassa.
Kotikenttäetu takaa sen, että Yhdysvaltain joukkue on tiennyt hyvissä ajoin, millaisin virityksin kenttää Ryder Cupissa pelataan. Davis Love III esikuntineen on voinut laatia pelisuunnitelmat, jotka ottavat kaiken irti pelaajien vahvuuksista ja eliminoivat mahdolliset heikkoudet. Apuna on ollut PGA Tourin Shot Link -tilastojen pikkutarkka, pelaajien edesottamuksia lähes kaikista mahdollisista näkökulmista valottava, data.
Eurooppalaisittain rohkaisevaa on, että vuoden 1970 U.S. Openissa voittajaksi pelasi Englannin Tony Jacklin ja kesän 2006 U.S. Amateurissa Skotlannin Richie Ramsay. Eurooppalaisetkin taitavat periamerikkalaisen kohdegolfin salat, kunhan voiton nälkä on riittävän suuri.
