Golfin major-kausi saadaan käyntiin, kun mukaan päässeet suuntaavat kohti Augusta Nationalia ja runsaan kahden viikon kuluttua pelattavaa Masters Tournamentia.
Mitä 2000-luvulla tähän mennessä pelatut majorit kertovat vuoden 2016 ennakkoasetelmista? Ainakin sen, että todennäköisyys yhdysvaltalaispelaajan voitolle golfkauden päätapahtumissa on miesten puolella lähes 50 prosenttia.
2000-luvulla pelatuista 64 majorista yhdysvaltalaiset ovat vieneet nimiinsä 35, mikä tekee pyöreät 55 prosenttia. Tiger Woodsin vauhdin hiivuttua samainen prosentti on kuitenkin 2010-luvulla ollut enää noin 42. Vedonlyöntiä ajatellen prosentti on edelleen ihan hyvä, vaikka ”historiallinen kehitys ei olekaan tae tulevasta”, kuten vaikkapa rahastosijoituksia tekeviä tavataan muistuttaa.
Voittajia kasvaa myös Irlannin saarella, varsinkin Pohjois-Irlannin puolella. Yhteensä voittoja on yhdeksän, mikä on kaksi enemmän kuin Etelä-Afrikalla. Australia tulee seuraavana kolmella voitolla. Mikään yllätys ei olisi, vaikka voittajia saataisiin tänäkin vuonna näistä suunnista. Pikemminkin olisi yllätys, jos ainutkaan voitto ei menisi näihin maihin.
Miesten ammattilaisgolfin major-voittajia on tällä vuosituhannella yhteensä 36. Heistä 12 on onnistunut voittamaan jonkin kauden neljästä päätapahtumasta vähintään kahdesti. Yhdysvaltalaisia voittajia on 17, lähes puolet tässäkin katsannossa.
Tiger Woods on 12 voitollaan (uralla yhteensä 14) edelleen täysin omaa luokkaansa. Komein saavutus oli vuosituhannen alun ”Tiger Slam” (neljä peräkkäistä major-voittoa kesän 2000 U.S. Openista lähtien). Vuoden 2008 jälkeen voittoja ei enää ole tullut.
Toiseksi eniten majoreita, viisi, on vienyt nimiinsä Phil Mickelson, joka pelkästään Augustassa on päässyt juhlimaan kolmesti. Rory McIlroy hengittää niskaan neljällä voitollaan ennen vuonna 2007 huippuviren löytänyttä ja reilun vuoden sisään kolme majoria voittanutta Padraig Harringtonia.
2000-luvun tuloksista ilmenee sellainenkin seikka, että kevään Mastersit ovat olleet major-vuoden tasaväkisimpiä kamppailuja.
Kahteen voittoon 2000-luvulla yltäneitä pelaajia on peräti seitsemän: Retief Goosen, Vijay Singh (uralla yhteensä kolme), Ernie Els (uralla yhteensä neljä), Angel Cabrera, Martin Kaymer, Zach Johnson, Bubba Watson ja Jordan Spieth. Ei kahta ilman kolmatta, ajattelevat näihin aikoihin varmasti ainakin Watson ja Spieth.
2000-luvun tuloksista ilmenee sellainenkin seikka, että kevään Mastersit ovat olleet major-vuoden tasaväkisimpiä kamppailuja. Jordan Spiethin viime vuonna ottama neljän lyönnin kaula kakkoseen on 2000-luvun suurin Augustassa koettu. Uusintaan Mastersissa on jouduttu viidesti, Open Championshipissä samoin.
U.S. Openissa on 2000-luvulla pelattu vain yksi uusinta. Parhaimmillaan voittajan, Tiger Woodsin, ero kakkoseen on ollut viisitoista lyöntiä. Kahdeksan lyönnin turvin voitto on U.S. Openissa otettu kahdesti, Open Championshipissä ja PGA Championshipissä molemmissa kerran.
Ben Curtisin, Lucas Gloverin, Todd Hamiltonin ja Rich Beemin kaltaiset nimet ovat hyvä muistutus siitä, että golfin terävimmälläkin huipulla jopa ennakkokaavailuille ilkkuvat jymy-yllätykset ovat mahdollisia. Se on urheilun suola, golfissakin.
Major-voittajat 2000-luvulla
