Jotkut vakuuttuivat ensiyrittämällä, toisilta meni toistakymmentä vuotta hypätä mukaan muutokseen. Mies metallipuiden läpimurron takana oli Gary Adams.
”PGA Tourilla kohistaan tästä uskomattomasta draivauskoneesta. Kyseessä on jännittävin läpimurto golfvälineteknologiassa vuosiin.”
Kokosivun mainos Popular Sciencessä elokuussa 1980 otti kaiken irti Gary Adamsin uudesta draiverimallista. Adams oli vuotta aiemmin kiinnittänyt talonsa lainan vakuudeksi ja perustanut TaylorMade-yhtiön. Sen ainoa tuote oli ruostumattomasta teräksestä valamalla valmistettu draiveri, nostokulmaltaan 12-asteinen Taylor-made #1 Metalwood.
Metallia oli käytetty ”puumailoissa” jo ennenkin. Alumiiniset lavat olivat tuttuja suuren yleisön driving rangeiltä. Mutta alumiiniin oli noissa mailoissa päädytty kestävyys- ja kustannussyistä.
Adams sen sijaan oli vakuuttunut siitä, että teräkseen turvautumalla draivereiden suorituskykyä voitaisiin parantaa. Omissa kokeiluissaan hän oli huomannut, että metalli oli ylivoimainen ennen kaikkea uudenlaisilla kaksiosaisilla palloilla pelattaessa.
Apollo-ohjelmassa mukana ollut tohtori Joe Corvi antoi Adamsille sivustatukea tuotekehittelyssä. Corvi oli yksi aikansa johtavista liikevoimiin erikoistuneista tutkijoista. Tuloksena oli maila, joka Corvin mukaan oli painonjakaumaltaan ihanteellisempi kuin yksikään puusta valmistettu malli. Liikevoima siirtyi palloon parhaalla mahdollisella tavalla.
Kehäpainoisuus tuotti huomattavasti totuttua laajemman sweet spotin. Ja koska teräs myös antoi vähemmän periksi kuin puu ja näin absorboi vähemmän energiaa, pallo irtosi lavasta aiempaa nopeammin. Se tiesi lisää pituutta ja vähemmän kierrettä.
Kaikki näytti siis paperillakin hyvältä. Ja koekäyttö tuki teoriaa. Tosin ensimmäisen sukupolven mailat tuottivat hieman turhan matalan kaaren.
Kaupallinen läpimurto vaati kuitenkin aikansa. Adams myi mailoja opettaville ja pelaaville ammattilaisille autonsa peräkontista ja toi niitä driving rangelle kilpailujen yhteydessä.
Ensimmäisenä uutuuteen tarttui Ron Streck PGA Tourin kaudella 1979. Yksi lyönti harjoituskentällä riitti vakuuttamaan hänet. Pallo oli vähällä lentää 240 metrin päässä olleen verkkoaidan yli.
”Muistan kuinka vilkaisin ympärilleni, että näkikö joku. Tuli melkein syyllinen olo.”
Saman vuoden golfmessujen aikana ostajat olivat vielä naureskelleet Adamsin mailalle.
Hymyt hyytyivät, kun Streck voitti vuoden 1981 Houston Openin.
Lopullisesti pato alkoi murtua, kun TaylorMaden draiverin Streckin vanavedessä käyttöön ottanut Jim Simons ylsi ykköseki vuoden 1982 Bing Crosby Pro-Amin Pebble Beachissä.
”Pittsburgh Persimmon” oli kaikkien huulilla. Se oli teksti, joka TaylorMaden metallipuihin oli alettu lisätä vuodenvaihteessa 1980–1981. Pittsburghin seutu on perinteisesti ollut Yhdysvaltain metalliteollisuuden sydänmaita, persimoni puolestaan klassisten puumailojen arvostetuin puulaji.
Kaudella 1983 keskimäärin 60 pelaajaa turvautui PGA Tourin kilpailuissa TaylorMaden draiveriin. Yksikään toinen merkki ei yltänyt samaan.
”Muistan kuinka vilkaisin ympärilleni, että näkikö joku. Tuli melkein syyllinen olo.”
Muut valmistajat seurasivat TaylorMaden esimerkkiä – viimeistään siinä vaiheessa, kun Lee Trevino voitti vuoden 1984 PGA Championshipin TaylorMaden metallipuulla. Harrastajatkin alkoivat kaivata peliinsä kahtakymmentä lisämetriä. Vallankumous oli tapahtunut.
Osalla ammattilaiaista vannoi kaikesta huolimatta vielä vanhan teknologian nimeen, osa hyvinkin pitkään. Justin Leonard ja Davis Love III olivat viimeiset mohikaanit. Kumpikin otti metallisen draiverin käyttöön vasta vuonna 1997. Sattumaa tai ei, Leonard voitti saman vuoden Open Championshipin, Love puolestaan PGA Championshipin.
Tuossa vaiheessa draivereissa oli ehditty ottaa jo seuraava edistysaskel. Callaway oli vuonna 1996 tuonut ensimmäisenä markkinoille metallipuun, jossa hyödynnettiin kevyttä ja vahvaa titaania. Se oli lähtölaukaus draivereiden tilavuuden kasvulle.
Salomon-yhtiö osti TaylorMaden vuonna 1984. Adams ei jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan ehti ennen ennenaikaista syöpäkuolemaansa perustaa vielä Founders Clubin (1991) ja McHenry Metals Golf Companyn (1997). Ensin mainitun tuotteilla pelasivat mm. Tom Watson, Curtis Strange, Lanny Wadkins, Lee Janzen ja Hale Irwin. McHenry Metalsin TourPure-mallista tuli puolestaan nopeasti Champions Tourin suosituin draiveri.
Adams kuoli 56-vuotiaana vuonna 2000. Hänen perintönsä kuitenkin elää yhä TaylorMaden tuotteissa. Draivereissa TaylorMade on jo pitkään ollut tärkeimpien ammattilaiskiertueiden suosituin brändi.
