Golfissakin kuulee usein puhuttavan pelistrategiasta. Mutta mitä sillä itse asiassa tarkoitetaan? Ja miten tuollainen strategia viime kädessä onnistutaan kääntämään toivotun kaltaisiksi reikä- ja kierrostuloksiksi?
Strategia on käsite, jonka juuret ovat syvällä sodankäynnin historiassa. Preussilaisen sotateoreetikon Carl von Clausewitzin mukaan strategia oli ”taitoa käydä taistelua sodan päämäärän saavuttamiseksi”. 1900-luvulla vaikuttanut ranskalaiskenraali André Beaufre puhui puolestaan hyvin samaan henkeen “taidosta käyttää sotilaallista voimaa”.
Sittemmin strategiasta on alettu puhua yleisesti niin politiikassa, liike-elämässä kuin urheilussakin. Strategia on kiinteästi yhteydessä kaikkeen inhimilliseen toimintaan, jota tehdään suunnitelmallisesti jonkin päämääärän saavuttamiseksi.
Entäpä sitten taktiikka, termi jota usein käytetään strategian synonyyminä? Otetaan lähtökohdaksi taas sodankäynnin teoria. Siinä taktiikka määritellään usein opiksi taistelun käymisestä. Kun strategia määrittelee toiminnan suuret linjat, taktiikka pyrkii ottamaan kaiken irti toiminnasta tietyn ajankohdan, paikan ja tilanteen ehdoilla. Strategian avulla pyritään siis voittamaan sota, kun taas taktisesta osaamisesta riippuu yksittäisen taistelun kohtalo.
Mikä on se sota ja mikä puolestaan taistelu, jota golfkentällä käydään?
Kysymys ei ole aivan helppo. Strateginen ajattelu lähtee nimittäin yleensä siitä, että pitkäjänteinen toiminta riippuu myös muiden toimijoiden liikkeistä ja koko toimintaympäristössä tapahtuvista muutoksista. Strategia on silloin joukko valintoja, joilla oma etu pyritään mahdollisimman hyvin turvaamaan.
Mutta golfari käy omaa sotaansa ja omia taistelujaan tyypillisesti ennen kaikkea itseään ja kenttää vastaan. Ja toimintaympäristössä, joka perustaltaan säilyy varsin muuttumattomana sääoloja ja kentän kuntoa lukuun ottamatta. Toki kilpailutilanteessa mukana melskeessä on suuri joukko muita pelaajia, mutta reikäpeliä lukuun ottamatta kukin käy omaa taisteluaan: ”Teen parhaani ja katson mihin se riittää.”
Pelisuunnitelma avuksi
Mutta kyllä goflissakin voidaan puhua strategiasta – ”taidosta käyttää golfillista voimaa”. Hyvän pelaajan strategiana voisi esimerkiksi olla pyrkiä petaamaan itselleen kullakin reiällä hyvät asetelmat vähintään par’ia varten. “Klubipelaajan” tai “bogipelaajan” strategiaksi puolestaan kävisi hyvin vaikkapa bogia suuremman tuloksen välttäminen jokaisella reiällä. Tämä kirjoitussarja rakentuu juuri näille strategisille lähtökohdille.
Sovitaan siis, että golfkierros on golfarin sota ja sen jokainen yksittäinen reikä oma taistelunsa. Ja lähdetään miettimään, miten sodassa päästään mahdollisimman hyvään lopputulokseen mahdollisimman pienin vahingoin.
Golfkieleen on vakiintunut termi “game plan” tai “pelisuunnitelma”, joka on erittäin hyödyllinen työkalu pyrittäessä kääntämään oma osaaminen mahdollisimman hyviksi kierrostuloksiksi. Perusajatus on se, että pelaaja tekee etukäteen reikäkohtaisen suunnitelman siitä, kuinka hän kentän lähtee kohtaamaan. On kyse eräänlaisesta riskinhallinnasta ja oikeiden päätösten tekemisestä jo ennakkoon.
Koska golf on ajattelevan pelaajan peli, siinä menestyvät parhaiten ne, jotka tietävät, milloin riski kannattaa ottaa ja milloin puolestaan ei. Kylmä totuus on, että hyvätkään pelitekniset taidot eivät tuo johdonmukaisesti hyviä tuloksia, jos pelaaja toistuvasti antaa omien tunteittensa tai oman ison egonsa pakottaa itsensä harkitsemattomiin ratkaisuihin.
On tärkeää ymmärtää, että esimerkiksi omalla kotikentällä pelisuunnitelman ei pidä olla muuttumaton. Sitä on syytä peulakoida aina, kun esimerkiksi oma edistyminen, oman pelikunnon heilahtelut tai sään oikut antavat siihen aihetta. Se voi myös olla erilainen reikäpeliä ja lyöntipeliä pelattaessa.
Tiedä mitä teet
On kuitenkin aika lähteä purkamaan teoria käytännöksi. Lähdetään liikkeelle par kolmosista ja tarkoituksenmukaisista tavoista niiden pelaamiseen.
Kannattaa heti painaa mieleen, että par kolmoset eivät ole mikään läpihuutojuttu. Esimerkiksi PGA Tourilla vain yhdeksän pelaajaa onnistui pelamaan ne kaudella 2005 alle 3:n keskiarvolla.
Mistä tämä johtuu? Ennen kaikkea siitä, että epätyydyttävän avauksen jälkeen pelaajalla ei ole monta mahdollisuutta tehdyn virheen korjaamiseen. Toisin on pitemmillä rei’illä, joilla esimerkiksi epäonnistunut avaus on helpompi kompensoida vaikkapa hyvällä lähestymisellä.
Koska golf on ajattelevan pelaajan peli, siinä menestyvät parhaiten ne, jotka tietävät, milloin riski kannattaa ottaa ja milloin puolestaan ei.
Pelaajan on golfkentällä aina pyrittävä tekemään ratkaisuja, jotka takaavat hänelle mahdollisimman suuren valinnanvapauden seuraavia lyöntejä ajatellen. Par kolmosilla tämä tarkoittaa siitä, että vaikka griiniin ei avauksella osuisikaan, pallo on pidettävä poissa esteistä, karheikosta tai muista sellaisista paikoista, jotka tehokkaasti rajaavat osan vaihtoehdoista pois. Kun pallon onnistuu toimittamaan griinin ulkopuoliselle lyhyeksi leikatulle alueelle, pelaajalla on yhä vapaus valita lähteäkö puttaamaan, chippaamaan vai lyömään pitchiä omia vahvuuksiaan hyödyntäen.
Reikäkohtainen taktiikka riippuu luonnollisesti reiän pituudesta, sen vaativuudesta, lipun paikasta ja pelaajan taidoista. Jos lippu on keskellä griiniä, parhaat pelaajat voivat päättäväisesti lähteä lyömään mahdollisimman lähelle reikää täysin riippumatta siitä, kuinka hyvin varjeltu griini on. Jos reikä sen sijaan on sijoitettu griinin laitamille, mahdollisimman lähelle pyrkiminen on tarkoituksenmukaista vain siinä tapauksessa, että hieman sivuun mennyt avaus ei tuota suuria ongelmia. Jos lippu puolestaan on viety lähelle griinin vaaran puoleista reunaa, viisautta on yleensä tyytyä turvalliseen griiniosumaan.
Myös mailavalintaa kannattaa miettiä. Jos esimerkiksi griinin takana on tiedossa harmeja, käteen on syytä ottaa maila, jolla hyväkään osuma ei saa palloa menemään pitkäksi. Jos tuuliolosuhteet puolestaan ovat sellaiset, että pallo on edullista pitää matalana, kannattaa turvautua nostokulmaltaan pystympään mailaan ja tarttua siihen alempaa. Matalamman kaaren ansiosta osa tuulen vaikutuksesta saadaan eliminoitua.
Luo selkeä mielikuva siitä mitä olet tavoittelemassa ja anna sitten mennä rennon päättäväisesti.
Koska keskivertopelaajilla ja aloittelijoilla hyvän ja huonon lyönnin välinen ero on yleensä varsin suuri, kärsivällinen konservatiivisuus on par kolmosilla yleensä paras taktiikka etenkin silloin, kun griinin jommalla kummalla puolella vaanii vaara. Kun avauksen pelaa turvallisesti harmeista poispäin, griinin ulkopuolellekin päätynyt avaus on monessa tapauksessa helppo kääntää yhden putin par’iksi. Ja bogi on yleensä joka tapauksessa turvattu. Jos pallo sen sijaan päätyy avauksessa veteen tai hankalaan hiekkaesteeseen, tuloskorttiin merkitään helposti tuplabogi tai vieläkin suurempi reikätulos.
Mitä parempi pelaaja on kyseessä, sitä hienovaraisempia taktisia ratkaisuja hän voi tehdä päivän kunnon huomioon ottaen. Esimerkiksi kahden mailanmitan pelivara on hyvä käyttää hyväksi palloa tiiattaessa, jos siitä tuntuu olevan apua määrämittaisen lyönnin tavoittelussa.
Taitava pelaaja ottaa tutulla kentällä huomioon myös reiän kallistukset ja sen, miltä puolelta reikää on paras lähestyä birdieä tavoiteltaessa. Usein pitempi putti reiän alapuolelta on helpompi kuin huomattavasti lyhyempi putti reiän yläpuolelta.
Keskipitkillä ja pitkillä par kolmosilla on myös hyvä miettiä, kuinka tuulta voi käyttää hyväksi. Lyönninmuuntelun hyvin hallitseva pelaaja voi esimerkiksi pysäyttää pallon nopeammin lyömällä oikelta puhaltavaan sivutuuleen korkean feidin. Siitä voi olla merkittävä apu silloin, kun griini on kova ja tuuli muuten painaisi pallon helposti griiniltä ulos.
Positiiviset mielikuvat avuksi
Oikeat taktiset ratkaisut eivät kuitenkaan yksistään riitä. Ne on myös kyettävä muuttamaan käytännön suorituksiksi. Luo siis selkeä mielikuva siitä mitä olet tavoittelemassa ja anna sitten mennä rennon päättäväisesti.
Tärkeää on sulkea pois esimerkiksi esteiden mahdollisesti synnyttämät pelkotilat. Jos epävarmuus alkaa hiipiä tajuntaan, astu pois pallon äärestä, käy rutiinisi uudestaan läpi ja anna asioiden tapahtua omalla painollaan.
Mikä reikätulos lopulta onkin, älä anna sen heijastua ratkaisuihisi seuraavilla rei’illä. Elä hetkessä murehtimatta menneitä tai antamatta ajatusten harhailla tulevaan. Ja pidä kiinni pelisuunnitelmastasi.
Kirjoitus on ensimmäinen osa Suomen Golflehdessä aikoinaan julkastusta kolmeosaisesta Taktiikkatunnilla-sarjasta. Muut osat on julkaistu Janne Tarmion kirjoituskokoelmassa Golfin ytimessä (2013).
