Kynnys amatööriyden ja ammattilaisuuden välillä on 2000-luvulla jatkuvasti ohentunut. Se on kuin veteen piirretty viiva, jotain niin aineetonta, että se on käytännössä lakannut olemasta.
Geoff Ogilvy, yksi australialaisista major-voittajista, luonnehti eroa Australian Openin edellä tähän tapaan.
”Mahdollinen kuilu (amatööriyden ja ammattilaisuuden välillä) on kokemuksessa, ei taidoissa.”
Ogilvy on lentänyt Royal Sydney Golf Clubille Yhdysvalloista ollakseen mukana Australian Openissa. Kilpailu on australialaisille yksi kauden päätapahtumista, eräänlainen viides major. Kaikki kynnelle kykenevät haluavat antaa parastaan kotiyleisön edessä.
Hieman Ogilvyn jälkeen median eteen astui kolmen ammattilaisuuden kynnyksellä olevan amatöörin kolmikko. Curtis Luck, Brett Coletta ja Harrison Endycott tekivät esiintymisellään selväksi, että he uivat näissä vesissä kuin kalat vedessä. Tuota Ogilvyn mainostamaa kokemustakin on jo ehditty hankkia. Jopa voittoja ammattilaisten nenän edestä on napsittu.
Esiintymisestä huokuu sellaista levollista luottavaisuutta, joka kelpaa esikuvaksi jokaiselle huipulle tähtäävälle.
Amatööriydestä tuli jälleen puhe.
”Amatöörejä ja ammattilaisia ei erota se, mitä kentällä tapahtuu”, kiteytti Harrison Endycott. ”Ero on siinä, kuinka kentän ulkopuolella toimitaan.”
Kypsää puhetta. Samoin kuin Curtis Luckilla, amatöörien maailmanlistan kakkosella.
”Tärkeä osa oppimiskäyrää on ollut sen oivaltaminen, että pärjätäkseen ei tarvitse pelata 72 reikää omaa parasta peliään. Hyvä riittää.”
Endycott ja Luck olivat aiemmin syksyllä mukana voittamassa Australialle Eisenhower Trophyä, amatöörimaajoukkueiden MM-kultaa. Henkilökohtaiseksi ykköseksi pelannyt Cameron Davis ehti jo siirtyä ammattilaiseksi. Ensimmäinen startti PGA Tourilla toi tulokseksi jaetun 15. sijan – Meksikon MM-kisoista tutulla kentällä.
Kun katsoo Colettan, Endycottin ja Luckin haastattelun, on vaikea välttyä tunteelta, että tämä kolmikko yltää vielä pitkälle. Esiintymisestä huokuu sellaista levollista luottavaisuutta, joka kelpaa esikuvaksi jokaiselle huipulle tähtäävälle.
Se, kuinka ylös noilla eväillä kavutaan, riippuu jatkossa ennen kaikkea motivaatiosta ja kyvystä säilyttää usko omaan tekemiseen myös silloin, kun huipulle vievä polku välillä johtaa laakson pohjalle. Sekin taitaa juuri olla sitä ammattimaisuutta.
