91 vuoden iässä 1963 kuollut J. H. Taylor oli yksi golfin historian suurista ja muodosti James Braidin ja Harry Vardonin kanssa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen golfia dominoineen Suuren Triumviraatin.
Taylorin kohdalla asema golfin legendojen joukossa ei ollut sattumaa. Varhainen kosketus golfiin antoi elämälle suunnan, josta Taylor piti tinkimättömästi kiinni.
Jalanjäljestä rakkaassa lajissa kasvoi mittava. Taylor voitti Open Championshipin viidesti ja oli 1901 mukana perustamassa maailman ensimmäistä PGA-järjestöä, ammattilaisten yhteenliittymää. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana Taylor teki hedelmällistä työtä golfammattilaisten arvostuksen lisäämiseksi ja ammattilaisten oman itsetunnon kohottamiseksi. Myöhemmin Taylor suunnitteli lukuisia golfkenttiä, niiden joukossa muun muassa Open-kenttä Royal Birkdale.
Taylor syntyi Northamissa Lounais-Englannissa keväällä 1871. Vuonna 1857 samoissa maisemissa oli otettu käyttöön Englannin ensimmäinen aito golfkenttä, Westward Ho! -nimellä tai Royal North Devonina sittemmin tunnettu.
Golfin harrastajia Westward Ho!:ssa vuonna 1875.
Linksin tuloa mukaan yhteiskunnalliseen infrastruktuuriin Taylor pitää vuonna 1843 julkaistussa elämäkerrassaan siunauksena koko seudulle.
”Totesin jo aiemmin, että golfkenttä tuo muassaan monenlaisia etuisuuksia nuorisolle, jolle avautuu uusia näköaloja ja mahdollisuuksia totutuista rutiineista poikkeamiseen… Nyt niin nuorten kuin vanhempienkin ulottuvilla oli jotain täysin uutta ja ennenkuulumatonta, jotain mikä antoi ilmaiseksi sellaista mitä normaali kamppailu toimeentulon eteen ei voinut tarjota. Se oli jotain täysin muuta kuin yritys kyntää suoraa vakoa, pelotella lintuja tai luoda lantaa, jotain mikä antoi mahdollisuuden satunnaiseen ansioon ja sen lisäksi myös virkistäytymiseen.”
”Se oli jotain täysin muuta kuin yritys kyntää suoraa vakoa, pelotella lintuja tai luoda lantaa.”
Taylor kokee itse kasvaneensa ja heränneensä tietoisuuteen omasta olemassaolostaan golfin terveellisessä vaikutuspiirissä.
”Golf oli astunut elämääni jo ennen kuin aloin olla tietoinen minkäänlaisista asioista.”
Koulussa hän kadehti vanhempia tovereita, joille suotiin iltapäivä vapaaksi silloin kun caddien töitä oli tarjolla. Taylorin vuoro koitti vasta viikonloppuisin, jolloin hän yritti kamppailla ansaintamahdollisuuksista muiden caddien kanssa. Tiiviimpi golfsuhde vakiintui siinä vaiheessa, kun Taylor 11-vuotiaana jätti koulunpenkin.
Caddienä Taylor oppi muun muassa ajalle tyypillisen hiekasta kasatun tiin rakentamisen. Huolellisuus pallojen lentoradan seuraamisessa oli tarpeen. Jo ensimmäisellä pestillään Taylor joutui vähentämään puolet palkkiostaan, koska ei onnistunut löytämään sivuun lentänyttä palloa. Kantapään kautta saatu opetus osoittautui sittemmin arvokkaaksi.
Westward Ho! tuli lomakohteena tunnetuksi samannimisen menestysromaanin ansiosta. Taylorin mukaan Northamin kunta olisi kuitenkin jäänyt vaille ajan myötä tullutta kukoistusta, jos golfkenttää ei olisi ollut. Samalaiseen golfin ja arjen saumattomaan yhteiseloon törmää vaikkapa St Andrewsissa.
Täysin vierasta golfin tervehdyttävä yhteiskunnallinen vaikutus ei ole 2000-luvullakaan. Mike Keiserin Yhdysvalloissa ja Kanadassa tekemä työ käy siitä hyväksi esimerkiksi.
