”Kaikki on mahdollista.”
Pieni teksti Wendy Doolanin bägin kyljessä muistuttaa tosiasiasta, joka meiltä helposti unohtuu kesken golfkierroksen tai matkalla kohti golfosaamisemme seuraavaa askelmaa.
Pia Nilssson ja Lynn Marriott, viime aikoina paljon mainetta niittänyt golfvalmentajakaksikko, pukee saman asian hieman toisin: ”On annettava itselle lupa uskoa unelmaan.”
Se, kuinka nuori golfin harrastaja saadaan uskomaan omaan unelmaansa, riippuu paljolti siitä henkisestä ilmapiiristä, joka häntä ympäröi kotona, koulussa, ystävien kesken ja golfkentällä.
Meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi tuo ilmapiiri, tekemisen kulttuuri, golfkentillämme ja -seuroissamme muotoutuu. Parhaassa tapauksessa golfista voi tulla väline, jonka avulla lapset ja nuoret oppivat tuntemaan itsensä ja kehittämään itseään persoonallisuuksina, oman ainutlaatuisuutensa tunnistaen ja tunnustaen.
Tehtävä ei ole helppo. Se vaatii myös vanhemmilta, ohjaajilta ja valmentajilta kykyä asettaa golf oikeaan perspektiiviin elämän monenkirjavassa kokonaisuudessa.
Ennen kaikkea nuorten parissa työskentelevien on muistettava, että jokainen harrastaja on kohdattava ainutlaatuisena yksilönä. Jokainen meistä on älylliseltä rakenteeltaan, tunne-elämältään tai mielikuvitukseltaan erilainen kuin muut ja jokaisella on oma tapansa suhtautua peliin omien tavoitteiden, halujen tai intohimojen ehdoilla. Ja itsestään selvää on, että myös fyysisissä ominaisuuksissa ja valmiuksissa on suuriakin eroja.
Ihmisarvo ei ole kiinni tuloksista
Miten siis saada jo syntynyt kiinnostus lajia kohtaan säilymään ja parhaassa tapauksessa onnistua jalostamaan se jopa peliä kohtaan tunnetuksi rakkaudeksi?
Pia Nilssson ja Lynn Marriott muistuttavat, kuinka tärkeää on tehdä ero sen välillä, mitä nuoret ovat ja mitä he tekevät. Jotta golf olisi kasvua ja kehitystä tukevaa toimintaa, sitä on voitava harrastaa ilmapiirissä, jossa nuori voi tuntea itsensä hyväksytyksi, jopa rakastetuksi, sellaisena kuin hän on, saavutuksista riippumatta.
Moni nuori tuntee vanhempien suunnalta tulevien paineiden heittävän varjonsa koko golfharrastuksen ylle.
Nuorten parissa toimiville ohjaajille tämä alkaa olla jo itsestäänselvyys. Yllättävää onkin, että moni nuori tuntee vanhempien suunnalta tulevien paineiden heittävän varjonsa koko golfharrastuksen ylle. Nimenomaan vanhemmat ovat tyypillisesti malttamattomimpia odottamaan merkkejä kehityksestä, käytännössä alhaisempia kierrostuloksia ja parempia tasoituksia.
Silti lapset ja nuoret odottavat saavansa varauksetonta rakkautta ja huomiota juuri vanhemmiltaan. Nuorten koko minäkuva ja itsetunto on koetuksella, jos hän tuntee joutuvansa ostamaan tuon rakkauden teoillaan. Ennemmin tai myöhemmin koko golfharrastus voi joutua vaakalaudalle.
Golf on päättymätön matka
Entäpä jos golfia ajatteleekin matkana, jolla eteneminen on kiinni ennen kaikkea siitä, kuinka paljon esteitä tieltä raivataan pois?
Pia Nilsson ja Lynn Marriott kuuluvat niihin, jotka ovat taipuvaisia ajattelemaan juuri näin. Heille tie golfin huipulle on päättymätön matka, ympyrän tavoin loputon prosessi, jossa eteenpäin pääseminen edellyttää asteittain lisääntyvää itsetuntemusta ja sen mahdollistamaa henkisten muurien ylittämistä tai vähintäänkin kiertämistä. Tuolla matkalla suurimmat esteet ovat meidän omassa tajunnassamme, eivät niinkään esimerkiksi svingitekniikassa. Uskomalla itseemme – omaan tekemiseemme ja omiin unelmiimme – me saamme myös svingimme palvelemaan meitä parhaalla mahdollisella tavalla.
Myönteiset mielikuvat auttavat elämään hetkessä
Golfmaailma on täynnä pelaajia, jotka teknisiltä valmiuksiltaan ovat hyvin lähellä toisiaan harjoitusalueiden muuttumattomissa ja paineettomissa olosuhteissa. Sadat huippuammattilaiset ja -amatöörit pystyvät lyömään palloa jokseenkin yhtä varmasti kerta toisensa jälkeen.
Silti varsinaisissa kilpailuissa pelaajien välillä voi olla suuriakin eroja kierroskeskiarvoissa ja ennen kaikkea kyvyssä yltää huippusuorituksiin. Mistä tämä johtuu?
Yksinkertaisesti siitä, että golfin ydin ei ole pallon lyömisessä vaan pelaamisessa: kyvyssä elää keskittyneesti hetkessä tilanteisiin joustavasti reagoiden, oikeita päätöksiä tehden ja niihin vahvasti uskoen.
Paljossa on kysymys myös tunteiden hallinnasta. Jos kielteiset mielikuvat ja tunteet pääsevät golfkierroksen aikana pintaan, harkintakykymme hämärtyy ja kykymme tehdä selkeitä päätöksiä kärsii. Se johtaa epävarmuuden tilaan, joka ei voi olla heijastumatta myöskään lyöntisuoritusten taustalla vaikuttavaan motoriikkaan.
Palautteen painopisteen tulisi aina olla siinä, mikä kierroksessa oli hyvää.
Tämän valossa ei ole yllättävää, että kaikki henkisen valmennuksen parissa työskentelevät painottavat myönteisten mielikuvien ja onnistumisen elämysten synnyttämien myönteisten tunteiden merkitystä. On viisautta opetella suhtautumaan epäonnistumisiin neutraalisti ja palata omassa mielessä jatkuvasti aiempiin kierroksiin liittyviin hyvänolon hetkiin.
Myös pelaajan itselleen pelisuorituksestaan antaman palautteen painopisteen tulisi aina olla siinä, mikä kierroksessa oli hyvää. Pia Nilssonin ja Lynn Marriotin mukaan palautteen antaminen on kolmivaiheinen prosessi, jossa ensiksi käydään läpi positiiviset seikat ja vasta sen jälkeen pohditaan, mikä olisi voinut olla paremmin ja kuinka sen saavuttaminen jatkossa onnistuisi. Kaksikon nyrkkisääntö kuuluu, että palautteessa tulisi aina pyrkiä kolmeen hyvään asiaan yhtä parannettavaa kohti.
Tasannevaiheet ovat tärkeitä
Onnistumisen elämykset ovat luonnollisesti paljolti riippuvaisia siitä, millaisia odotuksia pelaaja itselleen asettaa ja millaisia odotuksia hän kokee muiden itseensä ja omiin suorituksiinsa asettavan.
Nuoren golfinpelaajan on vähä vähältä opittava tunnistamaan oma identiteettinsä lajin harrastajana. Onkin hyvä välillä pysähtyä miettimään, mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat pysymään lajin parissa ja haluamaan kehittyä siinä eteenpäin. On haettava tasapainoa pelaajan sisältä luontaisesti kumpuavan motivaation ja ulkoisten kannustimien välillä.
On aivan luonnollista, että toiveilla menestyksestä ja muiden ihmisten kunnioituksesta on oma painoarvonsa. Ne voivat olla osa pelaajan omaa unelmaa. Mutta ne eivät yksistään riitä, jos vastapainona ei ole sisäsyntyinen rakkaus peliä itseään kohtaan.
Kun pelaaja alkaa olla selvillä omista odotuksistaan, hän voi lähteä asettamaan itselleen konkreettisia tavoitteita. Kun tietää, mitä haluaa, ajatukset on mahdollista keskittää oikeisiin asioihin.
Tulostavoitteiden asettaminen saattaa pelaajan kuitenkin helposti alttiiksi turhautumisen tunteille. Näin on yksinkertaisesti sen vuoksi, että kehitys golfin kaltaisessa hienovireisessä lajissa ei milloinkaan ole lineaarista, suoraviivaista kulkua tuloksilla mitattavista välitavoitteista toiseen.
Kun tietää, mitä haluaa, ajatukset on mahdollista keskittää oikeisiin asioihin.
Pelaajan kehityksessä tulee väistämättä vastaan notkahduksia ja joskus tuskastuttavan pitkiltä vaikuttavia tasannevaiheita. Silloin kiusaus oman pelin perusteiden ravistamiseen, uuden patenttiratkaisun etsimiseen, voi olla suuri. Moni hakee vauhtia uusista svingivinkeistä, uudesta draiverista tai vaikkapa putterista. Kuitenkin juuri tasannevaiheet ovat tiettyjen perusasioiden vakiintumisen aikaa, jolloin pinnan alla luodaan perustaa ja haetaan vauhtia hypylle kohti huipulle vievien portaiden seuraavaa askelmaa.
Miten siis säilyttää maltti ja elää yli kehityksen kokonaisvaltaiselle prosessille välttämättömien tasannevaiheiden? Yksinkertaisesti opettelemalla rakastamaan tuota helposti tyhjäkäynniltä vaikuttavaa välitilaa, sanovat Pia Nilsson ja Lynn Marriot.
Se on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta jo tuon tilan tavoitteleminen kannattaa. Oikea asenne auttaa pitkälle. Kierrokseen voi aina suhtautua pienenä juhlana, ylellisyytenä tai etuoikeutena – täysin riippumatta siitä, mikä päivän tulos sattuu olemaan.
Pitäydy päätöksessäsi
Pohjimmiltaan on kysymys golfiin sen oleellisena osana liittyvän leikkielementin tunnustamisesta ja tunnistamisesta. Kun puhumme golfista, puhumme nimenomaan pelistä, jota on turha yrittää kangistaa kaavoihin.
Kun pelaaja uskoo itseensä ja omiin unelmiinsa, hän voi kierroksen aikana parhaimmillaan yltää sellaisen intuitiivisuuden ja luovuuden tilaan, jossa oikeanlainen keskittyneisyys ei anna lainkaan tilaa häiritseville ajatuksille. Vaikka golfkierros on seikkailu, jonka aikana mitä tahansa voi tapahtua, pelin sisään päässyt pelaaja pystyy kohtaamaan tilanteen kuin tilanteen tyynesti, haasteena muiden joukossa.
“Take dead aim”, kiteytti Harvey Penick käsityksensä siitä, mikä kierroksen aikana on oleellisinta. Tärkeintä on aina valita kohde tarkasti ja keskittää ajatukset tuon kohteen tavoittelemiseen. Muuta ei tarvita.
Pia Nilsson ja Lynn Marriot pukevat saman ajatukseen yksinkertaiseksi kaavaksi: intention = attention. Mikä tavoitteesi tietyllä hetkellä onkin, pidä huoli siitä, että huomiosi on keskittynyt nimenomaan siihen. Jos tavoitteesi on lyödä avauksesi keskellä väylää kahdensadan metrin päähän, keskitä koko tietoisuutesi tuohon pisteeseen päätöksen tehtyäsi. Muiden ajatusten päästäminen tajuntaan tietää heti sitä, että et enää ole tilanteen herra, valmiina antamaan asioiden tapahtua omalla painollaan, siten kuin olet harjoitellut.
Hyvä keino on opetella tekemään ero niiden asioiden välillä, joihin kentällä voit ja joihin toisaalta et voi vaikuttaa.
Miten säilyttää tuollainen terveen itsetunnon tila läpi koko kierroksen? Hyvä keino on opetella tekemään ero niiden asioiden välillä, joihin kentällä voit ja joihin toisaalta et voi vaikuttaa.
Kun lähdet kierrokselle luottavaisella asenteella, kun etenet kentällä päivän kunnon huomioiden, harjoitelluissa rutiineissa pitäytyen ja strategisesti viisaasti, sinulla on kaikki mahdollisuudet saada kierros nousemaan siivilleen. Mutta olet vaarallisella polulla, jos alat tuhlata energiaasi itsestäsi riippumattomien seikkojen murehtimiseen: sään oikutteluun, muiden pelaajien edesottamuksiin tai vaikkapa yllättävän pompun mukanaan tuomaan “huonoon onneen”. Yllättäväkin pomppu on vain tosiasia, johon on opittava suhtautumaan neutraalisti, ilman kielteisten tunteiden ylimääräistä painolastia.
Heittäydy seikkailuun
Mitä golf siis on ja mitä se ei ole?
Golf on peli, jonka tarkoitus on saada pallo reikään mahdollisimman vähillä lyönneillä. Koska lyöntitekniikalla on tuon tavoitteen saavuttamisessa vain välillinen merkitys, sen ei pitäisi askarruttaa pelaajaa enää kierroksen aikana. Golf ei ole arvostelulaji tai pituuslyöntikilpailu. Lyöntimäärä ratkaisee, mutta vielä yksittäisiä kierrostuloksia tärkeämpi on prosessi, joka vie kohti pelin syvimmän olemuksen oivaltamista.
Pelatakseen peliä mahdollisimman hyvin pelaajan on opittava tuntemaan itsensä niin ihmisenä kuin pelaajanakin. On opittava elämään omien odotusten ja pelkojen kanssa ja kohtaamaan ne myös kentällä. Mutta ennen kaikkea on opittava oma tapa pelata. Ja luottamaan siihen.
Pelatakseen peliä mahdollisimman hyvin pelaajan on opittava tuntemaan itsensä niin ihmisenä kuin pelaajanakin.
Parhaiten pelaaja etenee loputtomalla matkalla kohti oman potentiaalin parasta mahdollista hyödyntämistä vaalimalla rakkauttaan itse peliä kohtaan. Kun pelistä onnistuu kerta kerran jälkeen löytämään mielihyvän lähteen ja kun peli parhaimmillaan on antaumuksellista heittäytymistä kierroksen tarjoamaan seikkailuun, matkaeväät ovat kunnossa.
Kuva: Anna-Lena Vilo käännätti Pia Nilssonin ja Lynn Marriottin opaskirjasen suomeksi Suomen Golfliiton koulutuspäällikkönä toimiessaan. Kaksikko myös vieraili noina vuosina Suomessa. Kirjoitus syntyi oppaan ja vierailun innoittamana ja ilmestyi aikoinaan Suomen Golflehdessä.
