Golfin pelaaminen työkseen vaikuttaa helposti unelma-ammatilta. Tarvitsee vain lyödä palloa ja kuitata lopulta palkinnoksi satojen tuhansien ellei peräti miljoonien palkintosekki.
Todellisuudessa golfammattilaisen arki on usein kamppailua omien epäluulojen, turhautumisten, jopa pelkojen kanssa. Kun kaikki ei mene niin kuin unelmissa, yksinäiset yöt nuhruisessa hotellissa voivat kääntyä painajaismaiseksi painiksi oman keskinkertaisuuden tai ainakin epätäydellisyyden hyväksymisen kanssa.
Pitkänhuiskea ja palloa vastustamattomasti matkaan piiskannut Tom Weiskopf on malliesimerkki sisäisen taistelun kuluttavasta voimasta. Parhaimmillaan voittamaton jenkki opittiin tuntemaan raivopäänä, joka poltti ankaralla itsekritiikillään itseltään peli-ilon. Mikään ei tahtonut riittää.
”Tom Weiskopf on mitä luultavimmin Yhdysvaltain pahiten väärinymmärretty pelaaja”, kirjoitti Peter Dobereiner jo 1980-luvulla. ”Suurin syy taitaa olla se, että hän ei itsekään ymmärtänyt itseään.”
Golf ei milloinkaan ollut elämäni tärkein juttu. Se oli vain tapa päästä kiinni asioihin, joita eniten halusin.
Weiskopf on myöhemmin kertonut vaikeuksistaan tulla toimeen maineen ja median kanssa. Lisäksi hän ilmaisi toistuvasti katuvansa sitä, ettei käyttänyt niitä lahjoja joita Luoja oli hänelle suonut.
”Golf ei milloinkaan ollut elämäni tärkein juttu. Se oli vain tapa päästä kiinni asioihin, joita eniten halusin: minulle räätälöityjä haulikoita ja kiväärejä, hienoimpia kiikaritähtäimiä ja niin edelleen. Ja nälkäkin puuttui. Kun lopulta tajusin, mitä peli olisi vaatinut, oli jo liian myöhäistä.”
”Ongelmani oli se, että halusin olla täydellinen. Jos pelasin 66 tai 65 mutta löin palloa vetelästi, se ei tuntunut miltään. Halusin lyödä jokaisen lyönnin mahdollisimman hyvin. En sietänyt puolivillaisuutta.”
Alkoholikin tuli mukaan kuvaan. Ja metsä veti puoleensa. Niin vahvasti, että Weiskopf käänsi kerran jopa selkänsä Ryder Cup -edustukselle.
Kesällä 1973 Weiskopf eli kuitenkin kahdeksan viikon jakson, jolloin kykeni olemaan sinut itsensä kanssa. Oma isä oli kuollut aiemmin samana vuonna ja Tom halusi näyttää ettei isä ollut turhaan uskonut tuohon asti alisuoriutuneen pojan pelaamiseen.
Weiskopf voitti viidesti ja oli U.S. Openissa kolmas. Kruunuksi tuli Claret Jug Troonissa pelatussa Open Championshipissä.
Viimeisten vuosikymmenten aikana Weiskopf on opittu tuntemaan ennen kaikkea golfkenttien suunnittelijana. Tavaramerkiksi ovat tulleet päälle lyötävissä olevat par neloset, joita yksikään nykyarkkitehti ennen häntä ei ollut suosinut.
”Olen suunnitellut 66 kenttää ja jokaisella on ainakin yksi draivilla tavoitettavissa oleva par nelonen.”
