Urheilu on pohjimmiltaan tarinoita.
Itselle läheisimpien lajien seuraaminen on penkkiurheilijalle elämistä urheiluviihteen tuotantokaudesta toiseen juonenkäänteiden ja päähenkilöiden aika ajoin vaihtuessa.
Urheilussakin on sankarinsa, joskus myös roistonsa. Parempi ei aina voita. Reiluus on rajallinen luonnonvara kuten elämässä yleensäkin. Silti unelmat ja toivo vievät urheilunkin maailmaa eteenpäin.
Perinteinen media on pitkään valvonut sitä, millainen kuva urheilusta ja urheilijoiden sisäisestä maailmasta ulospäin välittyy. Vasta paljastavimmat muistelmat ja elämäkerrat ovat usein tuoneet yleiseen tietoisuuteen asioita, jotka ovat saaneet näkemään menneen uudessa, tarkemmassa, valossa. Ja haavoittuvan ihmisen urheilijan julkisen kuvan alla.
Sosiaalinen media twittereineen ja facebookeineen on näennäisesti muuttanut asioiden tilaa. Mutta vain pintapuolisesti. Vaikka muutaman kymmenen merkin tviitti voi toki parhaimmillaan välittää meille spontaaneja tunnetiloja, urheilijan matkasta, päämäärään yltämiseksi tehdyistä uhrauksista ja vuosikausien kilvoittelusta ne kertovat jotain olennaista vain poikkeustapauksissa.
Ensisijaisena tavoitteena oli hankkiutua eroon journalisteista portinvartijoina urheilijoiden ja urheilusta elämänsisältöä ammentavan suuren yleisön välillä.
Yhdysvaltalainen baseball-legenda Derek Jeter, yksi maan suosituimmista urheilijoista, kantoi pitkään pää pystyssä New York Yankeesien kapteeninnauhaa. Mediasuhteet hän hoiti korrektisti, mutta vältti aina kiusausta henkilökohtaisimpien tunteiden esiin nostamiseen.
Se oli hänen mielestään liian suuri riski, koska viesteillä oli taipumus muuttaa muotoaan matkalla läpi journalistien ja medioiden muodostaman suodattimen. Hälyä oli liikaa.
Kun vuoden 2014 lokakuussa oli kulunut vain muutama päivä Jeterin jäähyväisottelusta, hän lanseerasi The Players’ Tribune -verkkosivuston, jonka ensisijaisena tavoitteena oli hankkiutua eroon journalisteista portinvartijoina urheilijoiden ja urheilusta elämänsisältöä ammentavan suuren yleisön välillä.
Innokkaimmat alkoivat heti puhua jopa vallankumouksesta urheilujournalismissa.
Players’ Tribune ilmoitti olevansa ”the voice of the game”, pelin ääni. Se tarkoitti sellaisten näköalojen tarjoamista, jotka muuten jäisivät pimentoon tai ainakin vähemmälle huomiolle.
Forbes-lehdelle Jeter kuvaili äskettäin tavoitteitaan näin:
”Urheilijoita varten piti mielestäni olla paikka, jossa he voisivat olla varmoja siitä että heidän ajatuksensa ja tarinansa löytäisivät perille täsmälleen siinä asussa mikä oli alun perin tarkoitus. Paikka, jossa urheilijoiden ja fanien välillä olisi suora yhteys ilman suodattimia. Näin fanit pääsisivät lähemmäksi rakastamiaan lajeja kuin milloinkaan aikaisemmin.”
”Perimmäinen tarkoitukseni oli tarjota urheilijoille satama, johon he voivat turvallisesti hakeutua silloin, kun heillä on mielessään jotain sellaista, minkä he haluavat jakaa.”
Moni kirjoittaja on tarttunut mahdollisuuteen ja kertonut varsin avoimestikin omista toiveistaan, epävarmuudestaan, petymyksistään ja uralla saaduista opetuksista.
Skeptikot tosin ovat olleet sitä mieltä, että minä-muodosta huolimatta ääni ei suinkaan ole urheilijoiden itsensä, vaan urheilijoiden brändiä kirkastamaan värvättyjen ammattikirjoittajien ja muiden ammattilaisten.
Mitä pitempi aika lanseerauksesta on kulunut, sitä enemmän arvostusta Jeterin pelinavaus on joistakin soraäänistä huolimatta alkanut saada.
Moni kirjoitus on toiminut katalysaattorina, joka on on saanut muut mediat tarttumaan urheilijoiden esiin nostamiin aiheisiin. Näin esimerkiksi silloin, kun Tiger Woods päätti julkaista sivustolla kirjoituksen, jossa kyseenalaistettiin Golf Digestissa ilmestynyt Dan Jenkinsin fiktiivinen Woods-haastattelu.
Joissakin tapauksissa urheilijat ovat kertoneet seuran vaihtamisesta tai päätöksestään lopettaa ura ensimmäiseksi juuri Players’ Tribunen sivuilla.
Baseball-tähti Barry Ziton lokakuinen lopettamisilmoitus kasvoi kertomukseksi siitä, kuinka ura baseballin parissa on ollut samalla matka omaan itseen.
”Urani on ollut kuin peilikuva elämästäni kentän ulkopuolella, täynnä korkeita riemuntäyteisiä huippuja ja syviä murheen alhoja. Välillä olen ollut jonon ensimmäinen, välillä viimeinen… Minua on sanottu pahasti aliarvostetuksi ja haukuttu törkeästi ylihintaiseksi. Minua on ylistetty pelastajana ja kirottu vitsauksena…
Kaikkien saavutusteni sijasta asia joka tuottaa minulle suurinta tyydytystä on se, että olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, olemaan välittämättä siitä kuinka muut minut näkevät. Oppiminen olemaan sinut itseni kanssa oli vaikein asia noiden 15 vuoden ylä- ja alamäkien aikana. Saman kamppailun joutuvat uskoakseni käymään kaikki ne, jotka ahneuksissaan tulevat ostaneeksi sen valheen, että ulkoinen menestys, pankkitili tai ohimenevä maine voivat tuoda mukanaan sen tyydytyksen, jota sisällämme tavoittelemme…
Tämä päivä on minulle viimeinen baseballin pelaajana. Mutta en tule milloinkaan olemaan kaukana pelistä, joka teki minusta ihmisenä sen, mikä nyt olen.”
Joillekin ääneen päässeille Player’s Tribune tuntuu olevan jopa eräänlainen rippituolin korvike, paikka jossa he voivat sivellä henkisiä kipupisteitään. Ehkä tämä on juuri sitä, mistä Derek Jeter on puhunut voimauttavana kokemuksena. Itsensä likoon laittavat urheilijat oppivat avautuessaan tuntemaan myös itsensä paremmin.
NBA-tähti Larry Sanders katkaisi siivet itseensä liittyviltä huhuilta helmikuussa 2015 julkaistulla videolla. Siinä hän avoimesti ilmoitti jättävänsä ammattilaiskoripallon psyykkisten ongelmien vuoksi.
”Hoito-ohjelma on saanut minut ymmärtämään, mikä on tärkeää ja mille haluan omistaa aikani ja energiani.”
Koripalloa hän sanoi yhä rakastavansa. Mutta siitä oli tullut liian iso osa elämää.
”Se ei ole sen arvoista.”
Ensimmäisen vuoden aikana Jeter kumppaneineen on kasannut noin 300 urheilijan avustajaringin, joka on toistaiseksi antanut panoksensa käyttöön ilman korvausta. Mukana on monia suurten yhdysvaltalaislajien kirkkaimpia tähtiä. Golfkirjoittajien joukosta Woodsin rinnalta löytyvät esimerkiksi nimet Greg Norman ja David Leadbetter.
Vauhti on koko ajan kiihtymässä. Kirjoitettujen juttujen rinnalta löytyy videoiden ohella jo radiopodcasteja, näyttäviä kuvagallerioita sekä sosiaalisen median pieniä suupaloja.
Suoraa rahoitusta on onnistuttu keräämään toistakymmentä miljoonaa dollaria. Ansaintalogiikkakin on rakentumassa, kun monet isot brändit ovat lähteneet mukaan yhteisprojekteihin.
Onko Players’ Tribune uhka perinteiselle journalismille?
Derek Jeterin vastaus on ehdoton ei. Hänelle Players’ Tribune on ennen kaikkea mediakentän täydentäjä. Omaa uraansakin hän sanoo rakentaneensa nimenomaan perinteisen median avustuksella.
Sivuston kasvaessa monet elementit ovat alkaneet entistä enemmän muistuttaa minkä tahansa urheiluun keskittyvän median tuotantoa ainakin teknisesti. Pyrkimys on kuitenkin jatkuvasti kohti urheilijan sisäistä maailmaa.
Yksi Players’ Tribunen monista vakio-osastoista on nimeltään ”Letter to my younger self”. Siinä monet legendat jakavat elämänkokemustaan tavalla, joka tuntuu pukevan sanoiksi jotakin olennaista, urheilijaksi kasvun kannalta tärkeää. Useat ajatukset tarjoavat askelmia, joiden varaan urheilijan polkua on turvallista rakentaa.
”Jos haluat mestariksi, sinun on laitettava itsesi lujemmalle kuin yksikään toinen.”
14-vuotiaana golfmailaan ensimmäistä kertaa tarttunut Greg Norman opettaa nuorta itseään siitä, kuinka tärkeää on käyttää lainelaudan parissa saadut kokemukset hyväksi.
”Mitä rennompi olet, sitä kiinteämmin olet osa lautaa. Jos alat jännittää, noutaja tulee. Samat periaatteeet pätevät golfiin.”
Lujien perustusten merkitys tulee myös selväksi.
”Grippi, lyöntiasento, stanssi ja taaksevienti. Jos perusasiat ovat kunnossa, muukin hoituu. Oli sitten kyse golfista tai jokapäiväisestä elämästä, hoida aina perusteet kuntoon ennen kaikkea muuta.”
Kliseetkin tuntuvat istuvan hyvin tällaiseen tekstimuotoon.
”Jos haluat olla hyvä, sinun on laitettava itsesi lujille. Jos haluat mestariksi, sinun on laitettava itsesi lujemmalle kuin yksikään toinen.”
”Sinä, ja vain sinä, olet se joka asettaa itsellesi rajat.”
Norman koskettelee myös niitä uralla kipeitä hetkiä, joina hän päästi major-voiton viime hetkillä karkaamaan käsistä.
”Jokaisella meistä on epäonnistumisen kyky. Ne muistetaan, jotka pystyvät nielemään pettymykset ja ponnistamaan eteenpäin. Ajattele aina seuraava kierrosta, älä viimeksi pelaamaasi.”
Myöskään uran rakentamista ja uran jälkeistä aikaa ei ole unohdettu.
”Kohtele ihmisiä hyvin. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus, ja hyvissä merkeissä tapahtunut kohtaaminen voi poikia jotain hyvää.”
Marraskuussa oman vuoronsa sai Jason Day. Sanoissa nuorelle itselle oli tärkeä viesti kaikille golfia ammatikseen pelaaville.
”Ensimmäisinä vuosina tulet keskittymään siihen, kuinka saisit pidettyä kiinni pelioikeudesta. Se on ymmärrettävää… Mutta, näin meidän kesken, tulet aikanaan ymmärtämään suuren salaisuuden. Jos pelaat vain säilyttääksesi kortin, et koskaan pelaa voitosta.”
Jokaisen urheilun ystävän kannattaa painaa playerstribune.com osoitteena mieleen, vaikka enimmän palstatilan saavat baseball, amerikkalainen jalkapallo tai koripallo eivät itselle suurimman kiinnostuksen kohteita oliskaan. Lajikirjo on laajempi kuin ensi silmäyksellä voi näyttää. Ja vastaan voi tulla sellaisia helmiä kuin esimerkiksi Igor Larionovin omakohtainen kertomus elämästä punakoneen osana. Siitä kasvaa yllättäen mahtava näköala myös luovuuteen ja siihen, mitä on tuntea itsensä vapaaksi.
