Laatulehdet osoittaa laatulehdiksi tapa, jolla ne yhä haluavat ja pystyvät paneutumaan valitsemaansa juttuaiheeseen. Aikaa ja vaivaa ei säästetä.
The Economist näytti osaamistaan kahdessa heinäkuisessa golfaiheisessa jutussa. Voi vain toivoa, että golfmediat ovat ottaneet niistä opikseen.
Kun vajaa kaksi viikkoa Henrik Stensonin ja Phil Mickelsonin Royal Troonissa käymästä voittotaistelusta oli kulunut, Economist tarttui perusteellisesti kysymykseen golfin majoreiden kaikkien aikojen parhaista esityksistä.
Lehti haki vauhtia 1800-luvun puolelta ja tarkasteli tuloksia suhteessa par-lukuun ja muiden pelaajien esityksiin. Kun myös ykkösen ja kakkosen välinen ero asetettiin vaakakuppiin, ”kaikkien aikojen paras voittaja” löytyi.
Se ei ollut Stenson, vaan Pebble Beachissä U.S. Openin vuonna 2000 turvallisella 15 lyönnin marginaalilla voittanut Tiger Woods. Stensonin suoritus arvioitiin toiseksi parhaaksi.
Kuten alla oleva taulukko paljastaa, kyse on paljolti makukysymyksistä. Stensonin ero muiden cutin selvittäneiden pelaajien tulosten mediaaniin oli suurempi kuin Woodsilla.
Stensonin 264 oli sitä paitsi kaikkien aikojen alhaisin majoreissa tehty voittotulos. Jason Day tosin pelasi myös 20 lyöntiä alle par’in viime vuoden PGA Championshipissä.
Economist tekee selväksi myös sen, että vuosikymmenien myötä tulokset ovat pakkautuneet huomattavasti tiiviimmäksi ryppääksi kuin vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
Kun Willie Smith voitti vuoden 1899 U.S. Openin, hänen voittotuloksensa oli 40 lyöntiä parempi kuin muiden pelaajien tulosten mediaani. Stensonin hyväksi ero oli ”vain” 24,5 lyöntiä – tosin mukana ovat ainoastaan cutin selvittäneet pelaajat. Majoreiden alkutaipaleella cuteja ei vielä ollut.
Heinäkuun lopulla Economist iski uudestaan. Lehti paljasti etsineensä jo pitkään tilastollista mallia, jonka avulla pelaajien loppusijoituksia golfkilpailuissa voitaisiin ennakoida. Toisaalta jo ennen kilpailua ja toisaalta kilpailun aikana, kierros kierrokselta.
Juttu on mielenkiintoista luettava kaikille golfista ja ennen kaikkea tilastomatematiikasta kiinnostuneille. Millaisia tekijöitä ennakoinnissa tulee ottaa huomioon? Millaista dataa ennakoinnin pohjalla on tarkoituksenmukaisinta käyttää?
Economistin EAGLE-ohjelma käyttää hyväksi muun muassa pelaajien sijoitusta virallisella maailmanlistalla ja kärkipelaajien aiempien esitysten pohjalta rakennettuja pelaajaprofiileja.
EAGLE-ohjelma ottaa huomioon par-luvun vaikutuksen reikien vaikeuteen ja pituuden vaikutuksen reiän vaikeuteen kunkin reikätyypin sisällä.
Itsekriittinenkin kirjoitus tunnustaa suoraan, että tulokset eivät toistaiseksi ole olleet yhtä lupaavia kuin joidenkin peliyhtiöiden edistyksellisimmissä ennusteissa. Lehti ei kuitenkaan aio antaa periksi. Pohjalla olevaa ydinfyysikoiden jo 1940-luvulla käyttämää Monte Carlo -simulointia kehitellään edelleen golfin tarpeisiin.
Economistin tiimi toteaa avoimesti, että esimerkiksi oletus siitä, että muiden pelaajien esitykset eivät vaikuttaisi pelaajan suoritukseen kilpailun aikana on kestämätön. Samoin ajatus siitä, että samantasoiset pelaajat onnistuisivat yhtä hyvin vaikeudeltaan samanarvoisilla rei’illä. Lehden mukaan ohjelman tulisi pystyä aikanaan ottamaan huomioon myös pelaajien yksilölliset vahvuudet ja heikkoudet – käytännössä se, millaiset reiät kullekin pelaajalle parhaiten ja huonoiten sopivat.
Tutustu artikkeliin tarkemmin täältä.
