Virallinen Neuvostoliitto suhtautui pitkään golfiin joko porvarillisen rappion symbolina tai länsimaista imperialismia levittämään pyrkivänä vaarallisena rikkaruohona.
Pelkkä pelin mainitseminen väärässä paikassa väärään aikaan saattoi aiheuttaa varomattomalle lörpöttelijälle hankaluuksia, muisteli varaulkoministerinä toiminut Ivan Ivanovits Sergejev, yksi venäläisen golfin isähahmoista, myöhemmin.
Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö tietynlaista kiinnostusta golfia kohtaan olisi tunnettu. Joitakin se houkutti kuin Coca-Cola suuren isänmaallisen sodan sankaria, Berliiniin joukkonsa marssittanutta marsalkka Zukhovia. Yhdysvaltain presidentin Harry S. Trumanin myötämielisellä avustuksella Coca Cola Company toimitti pian sodan päätyttyä marsalkan henkilökohtaiseen käyttöön Coca Colaa, josta kemistit olivat poistaneet väriaineen ja joka oli pakattu tavanomaiseen kapeaharteiseen pulloon. Salaisuus ei saanut paljastua.
Pelkkä pelin mainitseminen väärässä paikassa väärään aikaan saattoi aiheuttaa varomattomalle lörpöttelijälle hankaluuksia.
Trumania presidenttinä seurannut ja puttigriinin Valkoisen talon pihamaalle rakennuttanut Dwight D. Eisenhower saa kunnian siitä, että golfista ensimmäisen kerran keskusteltiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä korkeimmalla tasolla. Kun Nikita Hrustsov vieraili Yhdysvalloissa vuonna 1959, Eisenhower osoitti Washingtonin yli helikopterilla lennettäessä kommunistisen puolueen pääsihteerille Camp Davidin lähistöllä aukeavaa vihreää aluetta.
”Tuolla, herra Hrustsov, minulla on tapana pelata golfia. Suurenmoinen peli. Mitä te olette siitä mieltä?”
”Ei minulla ole pelistä harmainta aavistustakaan”, Hrustsov vastasi. ”Ei sellaista maassamme pelata.”
Eisenhower tarttui heti mahdollisuuteen kehua pelin mielenkiintoisuutta ja sitä kuinka hyvää se teki terveydelle.
Hrustsov painoi kuulemansa mieleensä. Vuodelle 1960 aiottua vastavierailua varten pääsihteeri antoi jopa määräyksen pienen golfkentän rakentamisesta Eisenhowerin suunnitellun majapaikan yhteyteen. Kylmän sodan kärjistyminen kuitenkin teki suunnitelmat tyhjiksi.
Golfin terveellisyyttä Hrutsov ei unohtanut. Hänen kerrotaan moittineen amerikkalaisille vierailleen sitä kuinka Yhdysvalloissa kaikki matkat, lyhyetkin, tehdään autolla.
”Teidän pitäisi pelata enemmän golfia. Se on terveellistä liikuntaa.”
Ensimmäiset golfmailat Kreml sai vuonna 1964, kun USGA:n luottamushenkilöihin lukeutunut Robert F. Dwyer sai Neuvostoliiton maatalousministeriöltä kutsun Moskovaan. Dwyer, joka oli luonut jättiomaisuuden puu- ja metsäteollisuudessa, oli kaksi vuotta aikaisemmin isännöinyt neuvostoliitolaista valtuuskuntaa Yhydvalloissa ja vienyt vieraansa golfkentälle lajiin tutustumaan.
Kremlissä Dwyer laittoi pyörimään amatöörien maailmanmestaruuskisoissa otetun filmin. Se herätti aluksi katsojissa melkoisesti hilpeyttä.
Laji alkoi kuitenkin heti kiinnostaa, kun Dwyer totesi, että golfissa kaikki ovat samalla viivalla tasoitusjärjestelmän ansiosta. Tuollainen tasa-arvo oli kuin suoraan kommunistisesta ideologiasta.
Vierailun päätteeksi Dwyer vei maatalousministerin Kremlin pihamaalle ja antoi tälle mailan käteen. Muutaman heilautuksen jälkeen peli oli selvä. Bägin haluttiin pysyvän Moskovassa.
Golf nousi seuraavan kerran tosimielellä puheenaiheeksi 1970-luvulla, kun Moskovassa kuin kala vedessä liikkunut yhdysvaltalainen liikemies Armand Hammer, Yhdysvaltain sosialistisen työväenpuolueen perustajan poika, yritti väsymättömästi takoa Leonid Brezhnevin päähän golfin käyttökelpoisuutta välineenä, jolla maahan saataisiin houkuteltua runsaasti ulkomaista pääomaa. Golfkenttä lisäisi oleellisesti Moskovan vetovoimaa, vakuutteli Hammer, jolla oli suunnitelmissa hotellin, konferenssikeskuksen ja toimistokompleksin rakentaminen.
Brezhnev kyräili aikansa tuuheiden kulmakarvojensa takaa, mutta alkoi vähä vähältä lämmetä ajatukselle. Yhdysvaltalaista Robert Trent Jonesia kysyttiin jo hankkeen suunnittelijaksi. Kytkintä ei kuitenkaan ehditty nostaa ennen kuin Afganistanin kriisi tiesi taas kylmän sodan kääntymistä pakkasen puolelle.
Vuonna 1986 Trent Jonesin puhelin soi jälleen. Hän sai kuulla, että rakentamiselle Moskovassa näytettiin vihreää valoa. Monenlaisia mutkia oli silti edelleen matkassa. Presidentti Mihail Gorbatshovia piti Trent Jonesin mukaan esimerkiksi pitkään vakuutella siitä, että kenttäalueelle suunniteltujen bunkkereiden tehtävänä ei suinkaan ollut hidastaa neuvostoliittolaisten tankkien etenemistä.
Karttoihinkaan ei ollut luottamista.
”Alueen kartat olivat aivan pielessä”, hankkeen vetovastuun saanut Trent Jones nuorempi kertoo. ”Kysyin, kuinka minun oletettiin pystyvän hoitamaan hommani ja sain kuulla ettei ulkomaalaisille anneta oikeita karttoja, koska vihollisarmeija voisi käyttää niitä hyväkseen.”
Trent Jonesilta ja Antti Peltoniemen johtamalta Seiconilta, kentän urakoitsijalta, meni vielä vuosia ennen kuin maan ensimmäinen 18-reikäinen kenttä, Moscow Country Club, vuonna 1994 valmistui. Siinä välissä Trent Jones ja Peltoniemi ehtivät jo saada Ruuhikosken kentän valmiiksi Suomen puolella.
Kolumneistaan tunnettu Art Buchwald tarttui golfin ja glasnostin väliseen suhteeseen 1980-luvulla.
Toisella puolella Moskovaa asiat etenivät nopeampaan tahtiin. Kun Mihail Gorbatshov vuoden 1987 tammikuun lopulla julisti perestroikan kauden alkaneeksi, golf alkoi vihdoin kiinnostaa myös uuteen huomiseen katsovaa valtaelittiä. Vuonna 1986 aloitettu glasnostin kausi oli jo muutenkin vapauttamassa henkistä ilmapiiriä.
Tumba oli tehnyt golfista Ruotsissa kansanurheilua. Nyt hän halusi tehdä saman Neuvostoliitossa.
Jään lopulliseen rikkomiseen tarvittiin kuitenkin mies, joka oli tehnyt vaikutuksen neuvostoliittolaisiin kiekko- ja urheilupiireihin nimenomaan jäällä. Sven Tumba Johansson, maailmanluokan innostuja ja innostaja, sai maajoukkueen kapteenille kuuluvalla itseluottamuksellaan golfhankkeensa taakse niin Gorbatsovin kuin punakoneen legendaarisen valmentajan Anatoli Tarasovinkin.
Tumba oli tehnyt golfista Ruotsissa kansanurheilua. Nyt hän halusi tehdä saman Neuvostoliitossa – ja siinä ohessa hieman rahaa. Ja miksei vähän enemmänkin.
Vuoden 1987 syyskuussa paikka Moskovan ja koko maan ensimmäiselle yhdeksänreikäiselle golfkentälle oli löytynyt. Peruskivi muurattiin. Vuotta myöhemmin järjestettiin jo suurisuuntaiset avajaiset, vaikka valmiina oli vasta vaatimaton driving range.
Tumba oli onnistunut houkuttelemaan paikalle omissa liikeasioissaan kaupungissa liikkuneet jalkapallolegenda Pelen ja nyrkkeilykehän supertähden Mike Tysonin. Mukana harjoitussvingejä kokeilemassa oli myös Alexander Ragulin, Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen järkälemäinen puolustaja. Avauslyönnin suoritti politbyrån jäsen Lev Zajkov, ja sen jälkeen suunnattiin keskustaan hotelli Nationaliin 20-metrisen pöydän ääreen nauttimaan vodkaa ja pöydän muita antimia.
Ensimmäiset kierrokset kentällä päästiin pelaamaan kaudella 1989, mutta kaikki ei tuolloinkaan ollut vielä aivan valmista.
New York Times kertoi saman vuoden lokakuussa näytösottelusta jonka Tumba oli pelannut kumisaappaissa Bond-tähti Sean Conneryn kanssa. Suomalaiselle siirtonurmelle perustetut väylät olivat sateen jäljiltä niin pehmeät, että mutaa oli lehden mukaan nilkkoihin asti.
Varaulkoministeri Sergejev oli seurueineen kiertänyt Yhdysvaltalaisia golfkenttiä vuonna 1988. Matkan aikana hän antoi lehtimiehille lausuntoja, joiden mukaan hallituksen päätös edesauttaa golfin juurtumista Neuvostoliittoon oli Moskovassa kaikkien huulilla.
Sergejevin mukaan oli vain ajan kysymys, milloin neuvostoliittolaisia nähtäisiin kilpagolfin terävimmässä kärjessä.
”Jääkiekonkin me opimme kanadalaisilta vasta neljäkymmentä vuotta sitten. Ja nyt me olemme jo heitä parempia.”
Kaikki ei sittemmin ole sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Golf on säilynyt etupäässä uusrikkaiden ja kansainvälisten liikemiesten harrastuksena, vaikka vuonna 1992 perustettu Venäjän golfliitto on yrittänyt Tumban jalanjäljissä viedä lajia myös ruohonjuuritasolle.
Klubitalojen luonne heijastelee venäläisen golfin vahvaa bisnesleimaa.
Kenttiä on syntynyt lisää. Euroopan golfliiton tuoreimpien tilastojen mukaan yhteismäärä oli vuoden 2015 alussa 28. Mutta kansainvälinen menestys antaa yhä odottaa itseään. Se ei ole suoranainen ihme, kun rekisteröityjä pelaajia on vain runsaat 1 300. Pelaamisen kynnys on korkea.
Miesten virallisella maailmanlistalla 15 venäläispelaajaa löytyy sijalta 1742. Se on rankingin viimeinen listattu sija, jota jakamassa on mittava joukko pelaajia ympäri maailman.
Golf on säilynyt etupäässä uusrikkaiden ja kansainvälisten liikemiesten harrastuksena.
Naisten maailmanlistalla Rolex rankingissä Maria Verchenova on sijalla 310, Galina Rotmistrova sijalla 1126. Verchenova nähdään näillä näkymin myös Rion olympialaisissa. Aika hyvin naiselta, joka itse olisi mieluummin tähdännyt balettitanssijan uralle. Isä päätti toisin.
Entäpä amatöörigolf? Ei paljon hurraamista sielläkään. Nikita Ponomarev löytyy sijalta 4 854, Sofia Anokhina sijalta 947. Suunta niin miehissä kuin naisissa on ollut selvästi alaspäin parin viime vuoden aikana. Valoa on kuitenkin näkyvissä. Nina Pegova oli lähellä pelata itselleen paikan Ladies European Tourille viime vuoden finaalikarsinnassa.
Moni kivi on vielä Venäjän golfissa kääntämättä, vaikka välillä tukea lajille on tullut yllättäviltäkin tahoilta.
Moskovan kaupunginjohtaja Yuri Luzhkov esimerkiksi kertoi vuonna 2005 unelmoivansa tusinasta kenttiä suurkaupungin alueelle. Ne toisivat hänen mukaansa kaivattuja henkireikiä urbaanin infrastruktuurin keskelle.
Kuultiinpa Luzhkovin suusta sellainenkin termi kuin organisoitu ympäristönsuojelu. Se tarkoittti Luzhkovin mukaan muun muassa sitä, että puistoalueiden muuttaminen golfkentiksi auttaisi pitämään homoseksuaaalit ja muut epämääräiset piknikkiretkeilijät poissa silmistä.
