Spikebarin uusi juttusarja tarkastelee kilpapelaajiemme parhaimmistoa valmentajan silmin. Valmentaja arvioi suojattinsa pelin eri osa-alueita ja antaa niille koulurvosanan puolen numeron tarkkuudella. Yleisarvosana annetaan erikseen vahvuuksia ja niiden kautta syntyvää potentiaalia painottamalla.
Mittatikku vaihtuu arvioijan mukaan, joten arviointi on paljolti subjektiivista. Uskomme tulosten kuitenkin antavan mielenkiintoista tietoa niin valmentajasta, valmennettavasta kuin valmennussuhteestakin.
Ensimmäisenä vuoron saa Petteri Nykky, Suomen PGA:n vuoden valmentaja, joka luonnehtii arvioinnissaan vastikään 21 vuotta täyttänyttä Matilda Castrenia. Castren on tämän hetken korkeimmalle rankattu suomalaispelaaja amatöörien maailmanlistalla 22. tilallaan.
”Kehittyvä pelaaja tarvitsee vahvan tukiverkon oivaltaakseen aikanaan esimerkiksi sen, mikä erottaa amatöörin ammattilaisesta.”
Castren pelasi kesällä 2015 henkilökohtaisten EM-kisojen kolmannelle sijalle ja on tehnyt vakuuttavaa jälkeä myös college golfin huipulla Florida State Universityn joukkueessa. Henkilökohtaisia voittoja yliopistogolfissa on kolme. Nykky tunnetaan Suomen salibandymaajoukkueen MM-kultaan johdattaneena valmentajana, jonka suojatteihin Castrenin ohella kuuluvat muun muassa Noora Tamminen ja Ursula Wikström.
Kaksikko tapasi ensi kerran vuonna 2010, jolloin Nykky oli valmentajana Golfliiton palkkalistoilla ja Castren yksi maajoukkueryhmän jäsenistä. Nykyn työsuhteen päätyttyä Castren ilmaisi toiveensa yhteistyön jatkumisesta.
Castren aloitti college-opinnot vuonna 2013. Se on tiennyt sitä, että valmentajan ja valmennettavan yhteistyö on viime kausina painottunut kesään. Lukuvuoden aikana ajatuksia kuitenkin vaihdetaan tarvittaessa. Myös videoita lähtetetään silmäiltäväksi Atlantin yli.
Nykky on kahdella edellisellä yliopistokaudella lentänyt lisäksi viikoksi Floridaan ollakseen mukana Seminolesien omassa kotikilpailussa. Matkat ovat samalla tarjonneet mahdollisuuden tutustua yliopistojoukkueen valmennustiimiin. Lähtökohtaisesti joukkueen valmentajan tehtävänä on ennen kaikkea valmistaa pelaajiaan kilpailuun esimerkiksi game planin muodossa. Varsinainen tekniikkavalmennus jää joukkueen jäsenten henkilökohtaisille valmentajille, Castrenin tapauksessa Nykylle.
Matilda Castren on tottunut kantamaan sinivalkoisia värejä. Kuva on kesän 2013 Erkko Trophysta.
Petteri Nykky puhuu mielellään valmentamisen kokonaisvaltaisuudesta. Fysiikkavalmennus tukee pelillistä ja teknistä kehittymistä, ja nämä käyvät puolestaan jatkuvaa vuoropuhelua henkisten valmiuksien kanssa. Kaikki edellämainitut osa-alueet vaativat lisäksi tuekseen johdonmukaisen kapuamisen ylöspäin siviilielämän pyramidin askelmilla. Urheilijan on elettävä urheilijan elämää menestyäkseen kovassa kilpailussa. Myös tasapainon urheilun ja muun arjen välillä on löydyttävä.
”Minun tehtäväni on löytää oikeat ihmiset suojattini ympärille. Tämä on tiimityötä, jossa kaikkien on nähtävä kokonaisuus samalla tavalla ja sitouduttava samoihin tavoitteisiin, myös urheilijan. Moni nuori on tässä suhteessa vielä hukassa. Siksi kehittyvä pelaaja tarvitsee vahvan tukiverkon oivaltaakseen aikanaan esimerkiksi sen, mikä erottaa amatöörin ammattilaisesta. Joiltakin tuo oivallus jää ainiaaksi saamatta.”
Jotta Nykky oppisi tuntemaan suojattinsa pelitilanteissa, hän pyrkii toimimaan jokaisen caddienä kilpailussa vähintään kerran vuodessa. Erityisen hyvillään hän on siitä, että oli paikalla, kun Castren viime kesänä pelasi kärkisijoituksista EM-kisoissa. Kilpailun jälkeen hän tunsi voineensa antaa pronssimitalistille tarvittavaa henkistä tukea.
”Yritän olla muovaamatta pilalle sitä savea, joka vastuulleni annetaan.”
Nykky varoo antamasta yleistäviä luonnehdintoja valmentajan työstä. Kukin valmentaja näkee hänen mukaansa oman työnsä, oman reviirinsä ja tarkoituksenmukaisimmat työvälineet omalla tavallaan. Itsekin hän sanoo oppivansa jatkuvasti uutta. Apuaan hän pyrkii mahdollisuuksien mukaan antamaan niin teknisellä, henkisellä kuin pelilliselläkin puolella. Varsinaisen fysiikkavalmennuksen hän delegoi muille.
”Vaikka näitä hommia on tehnyt jo kolmisenkymmentä vuotta, pidän itseäni yhä opiskelijapoikana. Tärkein ohjenuora on edelleen se, että yritän olla muovaamatta pilalle sitä savea, joka vastuulleni annetaan.”
Castrenin vahvuuksista Nykky nostaa kysyttäessä ensimmäisenä esiin avauslyönnit ja tekniikan.
”Teknisesti Matilda on ikäisekseen hyvällä tasolla.”
Pientä hienosäätöä kuitenkin tehdään edelleen. Joulun aikoihin Nykky ja Castren keskittivät huomionsa oikean kantapään toimintaan täydessä lyönnissä. Paino on ollut taipuvainen siirtymään liiaksi päkiälle. Nyt kantapää yritetään saada pysymään passiivisempana, jolloin oikea kyynärpää saadaan putoamaan luontevammin ”slotiin” downsvingissä.
Saamaansa arviointitehtävää Nykky kuvaa haasteelliseksi, koska hänellä ei ole käytettävissään esimerkiksi tuloksia samanikäisten maailmanhuippujen fyysisistä testeistä. Absoluuttisten asteikkojen puuttuessa arvio valottaa parhaiten valmentajan käsitystä valmennettavansa suhteellisista vahvuuksista kussakin arvioitavassa kategoriassa.
Joidenkin silmissä Nykyn arvioi voi vaikuttaa ankaralta. Omaa lähestymistapaansa hän valottaa näin:
”Lähden siitä, että kouluarvosanoin 7,5 on OK siinä mielessä että se ei enää ole hidaste pelille. Salibandytermein pelaaja joka suoriutuu pelistään arvosanalla 7,5 tai paremmalla on vähintään onnistunut hoitamaan tonttinsa.”
Arvioinnissa on käytetty seuraavia kriteerejä:
Fysiikka (Fyysiset perusominaisuudet ja -valmiudet: voima, liikkuvuus, nopeus jne.)
Perustekniikka/mekaniikka (Svingin liikeradat, voimansiirto, toistettavuus, muuntelukyky jne.)
Henkinen kovuus (Kyky sulkea häiriötekijät pois, saada itsestä paras irti paineen kasvaessa; myös taito olla antamatta periksi ja pitää motivaatio yllä.)
Harjoittelu (Taito ja tahto harjoitella laadukkaasti. Myös kyky elää kokonaisvaltaisesti urheilijan elämää.)
Strateginen kypsyys (Kyky lukea peliä ja sijoitella palloa; taito välttää ja ottaa riskejä tilanteen mukaan.)
Draivit/pitkä peli (Riittääkö pituus? Pysyykö pallo pelissä? Löytyykö eri variaatioita olosuhteiden ja/tai tilanteen ehdoilla?)
Rautapeli (Osumapuhtaus, etäisyyden hallinta, lyönninmuuntelun taito jne.)
Lähestymiset (Lyhyet raudat, ennen kaikkea wedgepeli 100 metrin molemmin puolin.)
Lähipeli (Monipuolisuus, mielikuvitus, scrambling.)
Puttaaminen (Suuntaaminen, pituuskontrolli, griinin lukeminen, itseluottamus, kyky tehdä tulosta putterin varressa.)
Kokonaisarvosana ei ole eri osa-alueiden matemaattinen keskiarvo. Valmentaja antaa siinä oman näkemyksensä suojattinsa tämän hetken potentiaalista vahvuuksia painottaen.
