Naisharrastajien osuuden kasvattaminen on ollut yksi golfin globaaleista teemoista jo pitkään. Sitä pidetään yleisesti helpoimpana tienä harrastajamäärien maailmanlaajuisen kasvun ylläpitämiseen.
Potentiaali on melkoinen. Se kävi hyvin ilmi sveitsiläisen biotekniikkayhtiö Syngentan tilaamasta ja äskettäin julkistetusta tutkimuksesta. Tulosten mukaan maailmassa löytyy tällä hetkellä noin 36,9 miljoonaa sellaista naista, jotka olisivat kiinnostuneita kokeilemaan golfia. Jos tämä joukko saataisiin mukaan, taloudellinen piristysruiske vuositasolla olisi 35 miljardin dollarin luokkaa.
Tutkimuksessa haastateltiin 14 000 naista Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Näistä 29 % oli kiinnostunut kokeilemaan itselleen toistaiseksi vierasta lajia seuraavien kahden vuoden aikana.
Suomessakin kysymys naisten golfharrastuksesta on ajankohtainen. Naisgolf on yksi päivitetyn strategian painopistealueista, ja Golfliitto on nimennyt vuoden 2017 naisten teemavuodeksi. Se tulee näkymään esimerkiksi kansallisella golfviikolla kesän koittaessa. Tavoitteena on saada Suomeen 10 000 uutta naispuolista harrastajaa vuoteen 2020 mennessä.
Tällä hetkellä naisharrastajien määrä edustaa Suomessa hyvää eurooppalaista keskitasoa. Osuus täysi-ikäisistä golfareista on noin 30,7 %. Se on kirkkaasti enemmän kuin esimerkiksi Britteinsaarten perinteisissä golfkulttuureissa. Skotlannissa naisharrastajien osuus on niinkin alhainen kuin 13,7 %.
Tasa-arvo tuntuu toteutuvan kaikkein parhaiten Keski-Euroopan kasvavissa golfmaissa. Saksassa naisharrastajien osuus täysi-ikäisistä on 37,6 % ja Hollannissakin 33,3, %. Eteläisen Euroopan maat jäävät hieman jälkeen Suomen luvuista.
Naisharrastajien osuus esimerkiksi Suomen naispuolisista kansalaisista on noin puolentoista prosentin luokkaa. Se jää kauas tuosta Syngentan tutkimuksen 29 prosentista. Perhe- ja työelämä ja monet muut intressit asettavat runsaasti esteitä kiinnostuksen ja harrastuksen tosiasiallisen aloittamisen välille. Selvää on, että naisten rekrytoimiseksi pelaamisen joustavuuteen tähtääviä ratkaisuja on pyrittävä aktiivisesti kehittämään.
Yksinkertaisimmillaan se voi olla vaikkapa sitä, että parisuhteessa elävä golfin miespuolinen harrastaja on valmis tarvittaessa tinkimään omien kierrostensa määrästä auttaakseen puolisoaan pääsemään paremmin kiinni yhteiseen harrastukseen.
Tarvitseeko olla näin? Eikö olisi mukavampaa, jos golf olisi yhteinen intohimo, yhdessä jaettu harrastus?
