Golfbisnestä pitkään seuranneet saattavat muistaa David Hueberin nimen. Hän on toiminut muun muassa National Golf Foundationin ja Ben Hogan Companyn toimitusjohtajana ja PGA Tourin varapuheenjohtajana. Hän on ollut myös johtavia kestävän golfin puolestapuhujia ja paneutunut aiheeseen väitöskirjankin muodossa.
”Onnistuimme luomaan hirviön” on yksi hänen 1990-luvun golfia koskevista luonnehdinnoistaan. Hueber osoitti väitöskirjassaan, kuinka 1900-luvun lopulla rakennetut ja peruskorjatut kentät olivat järjestään vanhempia kenttiä vaikeampia, pitempiä ja hitaammin kierrettäviä.
Viikon takaisessa blogikirjoituksessaan Hueber käsitteli olympiagolfia ja siihen liitettyjä toiveita. Kaikkihan ovat olleet jokseenkin yksimielisiä näkyvyyden hedelmällisyydestä lajin suosion kasvulle ja harrastuksen leviämiselle uusille alueille.
Hueber ei ole yhtä toiveikas. Hänen mukaansa maailman tämänhetkinen taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen todellisuus eivät ole golfille suotuisat. Näkyvyyttä lajille kyllä saadaan lisää, mutta se ei Hueberin mukaan johda mihinkään niin kauan kuin lajille tärkeää keskiluokkaa ei ole olemassa tai edes syntymässä. Kun keskiluokka puuttuu, puuttuu myös aito kiinnostus ja raha.
Kun keskiluokka puuttuu, puuttuu myös aito kiinnostus ja raha.
Hueber tietää hyvin, että maailmassa on parhaillaankin suunnitteilla arviolta 350 ja rakenteilla noin 300 uutta kenttää. Ne eivät hänen mukaansa ole kuitenkaan merkkejä siitä, että laji olisi valtaamassa uutta maaperää.
”Useimmat rakenteilla olevat kentät ovat osa suurempaa resortia tai korkean profiilin kiinteistöhanketta, joiden tarkoituksena on palvella turismia, ulkomaille asettuneita länsimaalaisia tai oman maansa taloudellista ja poliittista eliittiä.”
Huber ottaa Kiinan esimerkiksi siitä, että lajin kasvulta puuttuvat tarvittavat taloudelliset, poliittiset ja sosiokulttuuriset edellytykset.
”Jos asut Kiinassa, tienaat 1,8 dollaria päivässä ja pystyt seuraamaan olympiagolfia televisiosta, kuulut tärkeimpään kohderyhmään lajin markkinoinnin kannalta. Todennäköisyys sille että tuollainen henkilö joskus pelaa golfia on jokseenkin samaa luokkaa kuin sille että kuka tahansa meistä alkaisi harrastaa esteratsastusta nähtyään sitä samaisissa olympialaisissa.”
Olympiagolf on Hueberinkin mielestä viisas veto ja hän kertoo olleensa mukana ajatusta KOK:lle mymässä. Kyseessä on hänen mukaansa toistaiseksi kuitenkin vain savuverho, jonka turvin PGA Tour on päässyt kaunistelemaan ammattilaisgolfin katsojalukuja. Saavutus sekin.
