Australia palasi 20 vuoden tauon jälkeen amatöörimaajoukkueiden MM-kilpailun voittajaksi miesten Eisenhower Trophystä viime viikolla kamppailtaessa. Yhteistulos -38 sivusi Yhdysvaltain joukkueen viimeksi tekemää ennätystä.
Amatöörirankingin valossa se ei ollut yllätys. Sitä paitsi Curtis Luck oli juhlinut U.S. Amateurin voittoa muutamia viikkoja aikaisemmin. Kunto oli kohdallaan.
Niin oli myös Cameron Davisin, joka ylsi Meksikossa kilpailun henkilökohtaiseksi ykköseksi tasaisella ja komealla sarjalla: 67-66-68-68 (-17). Curtis Luck jäi yhteistuloksissa kahden lyönnin päähän.
Valmentaja Dean Kinney ei halunnut pitää kynttilää vakan alla kilpailuun lähdettäessä. Hän totesi suojateilleen, että kolmikon ei pitäisi pyrkiä ainoastaan voittoon, vaan valtaamaan samalla henkilökohtaisten tulosten kolme ykkössijaa.
Harrison Endycott oli kolmantena lenkkinä hyvässä vauhdissa kaksi ensimmäistä kierrosta, mutta loppua kohti kone alkoi sakata. Panos kahtena avauspäivänä oli kuitenkin arvokas kokonaisuuden kannalta.
Kun amatöörivalmennettavien peliä analysoitiin, oivallettiin että uhmakas yritys vaikeidenkin lipunpaikkojen tavoitteluun maksoi kierrosta kohti liikaa ylimääräisiä lyöntejä.
Australia on perinteisesti tuottanut runsaasti maailmanluokan pelaajia suhteessa golfin harrastajamääriin. 2010-luvulla on ollut hiljaisempaa Adam Scottin ja Jason Dayn takana.
Lääkkeeksi alettiin pari vuotta sitten tuoda strategisesti kypsää peliä. Kun amatöörivalmennettavien peliä analysoitiin, oivallettiin että uhmakas yritys vaikeidenkin lipunpaikkojen tavoitteluun maksoi kierrosta kohti liikaa ylimääräisiä lyöntejä. Pelaajia kehotettiin tyytymään pallon toimittamiseen keskelle viheriötä.
Kalliiksi aiemmin tulleen riskinoton välttäminen alkoi tuottaa tulosta. Se näkyy myös amatöörien maailmanlistalla, jolla Luck on noussut kolmoseksi ja jolla Davis ja Endycott ovat MM-menestyksen myötä nousemassa kymppikärkeen.
Eurooppalaisesta golfista MM-kilpailut antavat mielenkiintoisen kuvan. Eurooppalaisia joukkueita löytyy top kympistä kuusi kuten viimeksikin (2014), mutta joukossa on nyt Itävallan ja Puolan kaltaisia yllättäjiä. Matthias Schwabin (-11) ja Adrian Meronkin (-12) henkilökohtaiset onnistumiset olivat pääosassa, mutta sivustatukea tuli muiltakin.
Suomen joukkueen 30. tila vahvistaa koruttomasti sen, missä suomalainen amatöörikärki tällä hetkellä menee. Leveyttä ei ole niin paljon, ettei Oliver Lindellin kaltaisen nuoren lahjakkuuden varhainen siirtyminen ammattilaiseksi näkyisi kokonaisuudessa. Lisäksi joukkueeseen alun perin valitun Matias Honkalan päätös pelata MM-kilpailujen sijasta tämän viikon Junior Ryder Cup on hyvä pitää mielessä.
Yksittäisten pelaajien tekemillä ratkaisuilla voi olla näkyviä heijastusvaikutuksia Suomen kaltaisessa maassa, jossa pelaajatuotannon tyven leveydellä ei päästä kehumaan. Samanlaisten realiteettien parissa joudutaan toki kamppailemaan muuallakin, esimerkiksi Itävallassa tai Puolassa – unohtamatta Meksikossa hyvin menestynyttä Norjaa.
Meksikon tuomisia punnitessa kannattaa muistaa, että uuden tulevaisuuden rakentaminen voi nyt luontevasti alkaa osana Suomen golfin strategian viimeistelyä ja hiomista. Olisiko tässä jopa yllyke, joka saisi Suomen Golfliiton ja PGA:n astumaan uuteen aikaan molempia osapuolia entistä organisoidummin palvelevan yhteistyön merkeissä? Synergian löytyminen olisi koko suomalaisen golfyhteisön etu, jos sen avulla onnistuttaisiin tuottamaan lajille uusia innostavia esikuvia. Yhteishenkeäkin se voisi kohottaa tavalla, joka puhdistaisi ilmaa.
Kuva: Harrison Endycott, Cameron Davis, Curtis Luck, joukkueenjohtaja Matt Cutler ja Dwight D. Eisenhowerin lahjoittama mestaruuspokaali.
