PGA Tour haluaa olla golfin ammattilaiskiertueista suurin ja kaunein. Se näkyy hyvin myös kilpailutapahtumien tilastoinnissa. Tilastot antavat nykyisin jo enemmän vastauksia kuin useimmat osaavat kysyä. Ja lisää on yhä tulossa.
Kun vuosituhannen alussa pelaajien esitysten seuraamisessa otettiin avuksi kannettavat tietokoneet ja pallon paikallistavat laserlaitteet, tilastojen digitalisointi otti valtavan loikan eteenpäin.
Kultakin reikäväliltä löytyy nykyisin kaksi laseria, toinen väylältä ja toinen griinin tuntumasta. Keskimäärin 350 vapaaehtoisen voimin jokaisesta kilpailusta kerätään dataa noin viiteensataan tilastokategoriaan.
Mihin tuota kaikkea tarvitaan? Ja kuka sitä tarvitsee?
PGA Tourin perustelu on puettu sloganin muotoon.
”Turn data into information, information into knowledge and knowledge into entertainment.”
Tilastot antavat raakatiedolle merkityksiä, jota voidaan käyttää golfpelin parempaan ymmärtämiseen.
Tilastotieto voi esimerkiksi auttaa pelaajaa parempaan itsetuntemukseen, saada valmentajan näkemään jotain sellaista mikä muuten jäisi havaitsematta ja antaa medialle eväitä kilpagolfin aiempaa analyyttisempaan kommentointiin.
Tilastojen pohjalta rakentuva infografiikka auttaa faneja pysymään mukana tapahtumissa kiertueen kotisivujen välityksellä. Kilpailujen järjestäjät voivat hakea tilastoista tukea vaikkapa väylien leikkuuleveyteen tai lipunpaikkoihin liittyviin ratkaisuihin.
Korkeakouluyhteistyöllä uuteen aikaan
Vuodesta 2007 lähtien PGA Tourin ShotLink-data on ollut myös yliopistojen ja muiden korkeakoulujen hyödynnettävissä. Ratkaisu on palvellut molempia osapuolia. Korkeakoulut ovat saaneet tutkimusaiheita, kiertue puolestaan tilastoja, jotka ovat opettaneet golfyhteisölle uusia asioita kilpailumenestyksen taustalla vaikuttavista lainalaisuuksista.
Strokes Gained -lähestymistapa on viime aikoina siirtynyt puttipelistä myös pelin muiden osa-alueiden tarkasteluun.
Uudet strokes gained -kategoriat vertaavat pelaajan suoritusta muihin kilpailijoihin. Lähestymistapaa alettiin nopeasti pitää huomattavasti merkityksellisempänä ja tarkempana kuin perinteisiä tilastoja.
Eri pituisista puteista vuonna 2011 aloitettu strokes gained -tilastointi on nyttemmin uloitettu myös avauslyönteihin ja lähestymisiin. Ne ovat auttaneet monia pelaajia näkemään oman pelin uudessa valossa.
Tiger Woodsin svingivalmentajana tutuksi tullut ja muun muassa Justin Rosen kanssa nykyisin työskentelevä Sean Foley on korostanut sitä, että pelaajilla on taipumus omaa peliä koskeviin virhearvioihin, ”vääränlaisiin tarinoihin itsestään”.
Justin Rose esimerkiksi piti itseään huonona wedgepelaajana. Itseluottamus palasi, kun strokes gained -tilastot osoittivat hänen olevan kiertueen paras alle sadan jaardin lähestymisissä.
Tilastot antavat raakatiedolle merkityksiä, jota voidaan käyttää golfpelin parempaan ymmärtämiseen.
Uudet tilastokategoriat ovat myös kääntäneet päälaelleen käsitykset pelin eri osa-alueiden suhteellisesta tärkeydestä.
Suurimmat rahat eivät useinkaan mene parhaiden puttaajien taskuun, kuten pitkään tavattiin ajatella. Vuodesta 2003 karttunut data osoittaa kiistattomasti, että PGA Tourin neljäkymmentä kärkipelaajaa erottuvat kausi kaudelta muusta joukosta nimenomaan lähestymislyöntiensä, rautapelinsä, ansiosta.
Lähestymislyönneillä on luonnollisesti yhteys myös jatkon kannalta hyvät asemat petaaviin avauksiin. Niinpä strokes gained -tilastojen viisi parasta draivaajaa tienasivat kaudella 2015 kilpailua kohti kolme kertaa enemmän palkintorahaa kuin viisi parasta strokes gained -puttaajaa.
Tilastot auttavat pelaajia myös pelistrategian rakentamisesssa. Esimerkiksi Brandt Snedeker käyttää tilastovalmentajansa Mark Hortonin kanssa aikaa vain pelaajien ulottuvilla olevan, ShotLink-datalle rakentuvan, ”Tournament Trackerin” parissa saatuaan haltuunsa kartan pelipäivän lipunpaikoista. Palvelun Ball Chart -osion avulla kaksikko voi päätellä, mistä päin väylää viheriötä kullakin reiällä on tilastojen valossa paras lähestyä ja miltä puolelta griiniä pallot on useimmin saatu uppoamaan. Johtopäätökset auttavat pelisuunnitelman laatimisessa.
Vuoden 2015 kaikki miespuoliset major-voittajat ovat kertoneet tukeutuvansa tilastoihin esimerkiksi uusia tavoitteita asettaessaan ja kausianalyysiä tehdessään. Kasvavalla määrällä pelaajia on Snedekerin lailla erityinen tilastoanalyytikko mukana taustajoukoissaan.
Osa pelaajista suhtautuu tilastoihin kuitenkin huomattavasti viileämmin. Ehkä asenteessa on mukana tervettä itsesuojeluvaistoa. Peli ei ytimeltään kuitenkaan ole puhdasta tilastomatematiikkaa. Jotkut pelaajat liiallinen analyyttisyys voi pahimmillaan saada spontaania tekemistä kahlitsevaan solmuun.
Konkarivalmentaja Jim McLeank sanookin, että tärkeimmät ja lahjomattomimmat tilastot ovat sittenkin lyöntikeskiarvo ja kauden palkkiokertymä. Hän on myös sitä mieltä, että valmennussuhteen kannalta olennaisin tieto tulee aina suoraan valmennettavalta itseltään. Tilastot voivat sitten täydentää tuota kuvaa arvokkaalla tavalla.
Videokuva korvaa laserin
ShotLink-järjestelmää on ylläpidetty laserpohjaisena toistakymmentä vuotta. Seuraavaa askelta ollaan taas ottamassa. Ainakin osa lasereista ollaan korvaamassa videoanalyysiin pohjautuvalla järjestelmällä. Sen oletetaan olevan valmiina testikäyttöön vuoden 2016 jälkimmäisellä puoliskolla.
Tarkoitus on sijoittaa jokaisen griinin tuntumaan kaksi tai kolme videokameraa, jotka tallentavat kaikki kilpailutapahtumat. Apuna on ohjelma, joka tunnistaa liikkuvan pallon.
Luvassa on siis tietoa paitsi siitä, mihin pallo pysähtyy, myös vaikkapa siitä millä vauhdilla ja misssä kulmassa pallo iskeytyy viheriön pintaan ja kuinka pallo käyttäytyy viheriöosuman jälkeen. Tulokset voivat auttaa pelaajia tuntemaan aiempaa paremmin esimerkiksi lähestymislyöntiensä kierteen määrän todellisessa pelitilanteessa.
Tilastot kertovat jo nyt sen, ketkä ovat parhaita puttaajia lyhyiltä tai pitkiltä matkoilta. Uuden järjestelmän avulla kiinnostuneet voivat onkia tietoa siitä, ketkä suoriutuvat parhaiten alamäkiputeista, ketkä puttaavat parhaiten tiettyyn suuntaan kallistuvissa puteissa, keillä on taipumusta missata reikä alapuolelta ja niin edelleen. Pelaajillekin tuollaisesta tiedosta voi aikanaan olla iso apu.
Mitä tilastot kertovat korvien välistä?
Tappioiden välttäminen on arkielämässä useimmille tärkeämpää kuin voittojen hakeminen. Esimerkiksi osakesalkun arvon romahtaminen tuottaa enemmän mielipahaa kuin sen kasvaminen samassa suhteessa synnyttää mielihyvää. Talouspsykologit puhuvat tappiokammosta (loss aversion).
Tappiokammon on osoitettu ulottavan lonkeronsa myös golfiin. Devin Popen ja Maurice Schwitzerin paljon siteeratussa tutkimuksessa analysoitiin 2,5 miljoonaa puttia, joissa PGA Tourin pelaajat tavoittelivat joko birdieä tai paria.
Kävi ilmi, että bogin välttämiseksi pinnisteltiin enemmän kuin birdien saavuttamiseksi. Missattu birdieputti oli niin sanotun prospektiteorian mukaisesti pelaajille ainoastaan menetetty mahdollisuus, missattu par puolestaan välittömästi kirjattu henkinen tappio.
Pelaajat puttasivat bogin välttämiseksi paremmin kaikilta etäisyyksiltä. Ero onnistumisprosenteissa par-puttien hyväksi oli 3,6 %. Jos tutkimuksessa mukana ollut Tiger Woods olisi putannut birdiejä yhtä keskittyneesti kuin par’eja, kierroskeskiarvo olisi parantunut noin lyönnillä. Se olisi tiennyt kauden aikana noin miljoonan dollarin lisätuloja.
ShotLink-datan avulla on puolestaan analysoitu ammattilaisten suorituksia kilpailun viimeisen kierroksen viimeisen reiän tuntumassa. Kuinka henkinen paine vaikuttaa?
Tulokset osoittivat jälleen, että kolmen putin välttäminen oli paikkaansa tuloslistalla sinetöiville pelaajille sitä tärkeämpää, mitä lähempänä kilpailun kärkeä he olivat. Ulottuvilla jo oleva palkintopotti haluttiin pääsääntöisesti riskittömästi varmistaa. Varmistelun merkkejä oli varsinkin 6–10 jaardin puteissa.
Kävi myös ilmi, että henkinen paine vaikuttaa voimakkaammin kokemattomiin kuin urallaan jo runsaasti palkintorahoja keränneisiin pelaajiin. Varsin yllätyksettömästi viimeisen viheriön suoritukset heijastelivat myös pelaajan menestystä putterin varressa aiemmin saman kilpailun aikana.
