Pelinopeudesta on jo pitkään kohistu Atlantin molemmin puolin. Nimenomaan pelinopeuteen liittyvistä ongelmista. R&A on paneutunut asiaan omassa tutkimusprojektissaan, eikä myöskään USGA ole ollut toimettomana. Apuun on otettu korkeakouluja ja ryhmien etenemisestä kentällä kertovia lipputankoja. Big datastakin puhutaan.
Hitaasta pelistä on tullut kirosana, golftoimialan perusteita kalvava rutto. Nykyisten sukupolvien pelätään kääntävän golfille selkänsä, jollei pelin sujuvuuden parantamiseksi löydetä lääkkeitä.
R&A:n ja European Tourin uudet nokkamiehet ovat heittäneet lisää löylyä jo ennestään kuumaan saunaan. ET:n Keith Pelly sanoo ”tulevansa hulluksi” hitaasta pelaamisesta. Niinpä Euroopan pääkiertueella otettiin Pellyn aloitteesta käyttöön uudet hitaan pelin sanktiot, joiden ehdottomuuden esimerkiksi Jordan Spieth joutui tuoreeltaan todistamaan.
Esiin nousi jopa ajatus siitä, että harrastajapelaajille tulisi antaa erityinen ”pelinopeuden tasoitus”.
Kilpagolf on luonnollisesti oma erityisalueensa. Ei ole kyse ainoastaan pelin sujuvuudesta, vaan siitä esimerkistä jonka pelaajat antavat. Ja kenties vielä merkityksellisemmin niistä mielikuvista, joita kilpagolf koko lajista välittää.
St. Andrewsissa marraskuun lopussa pidetyssä ”Time for Golf” -konferenssissa R&A:n Martin Slumbers viestitti päättäväisesti kantaansa siitä, että hidas peli on kysymys, josta on kyettävä puhumaan nykyistä avoimemmin ja ennakkoluulottomammin. Esiin nousi jopa ajatus siitä, että harrastajapelaajille tulisi antaa erityinen ”pelinopeuden tasoitus”.
Onko huolessa pelinopeudesta kyse niinkään itse golfpelin parhaasta vai sittenkin huolesta golfista bisneksenä ja viihteenä? Vai ovatko ne sama asia?
Ovatko jalat vielä maassa vai voidaanko jo puhua tärkeiden golfvaikuttajien liiallisuuteen menevästä innosta?
Saturday Evening Postin näkemys hitaan pelin ongelmista. Käsitys naisista hidastelijoina elää sitkeästi joillakin suunnilla, vaikka se on moneen kertaan osoitettu kestämättömäksi.
Harva on uskaltanut ajatella toisin ja muistuttaa siitä, että ylilyönnit pyrkimyksissä pelin nopeuttamiseeen voivat yhtä hyvin saada rauhallisemman golfkokemuksen ystävät etsimään itselleen uusia harrastuksia. Siitä, että kultaisen keskitien joustava tavoittelu voisi tässäkin kysymyksessä olla loppujen lopuksi hedelmällisempää kuin jääräpäinen pyrkimys tuloksiin keinolla millä hyvänsä.
Lewine Mair, yksi Englannin johtavista golfkirjoittajista, tarttui aiheeseen tuoreimmassa Global Golf Postin kolumnissaan. Hän siteerasi Skotlannin PGA:n toiminnanjohtajaa Shona Malcolmia, jonka mukaan eräänlaisen lynkkausmielialan jo alkaessa nostaa päätään on varmistuttava siitä, että golfyhteisö voi edelleen pitää kiinni lajin hauskuudesta.
North Berwickin toiminnanjohtaja Chris Spencer on Malcolmin linjoilla. Hän sanoo Mairin kolumnissa suoraan, että hänellä ei ole aikomustakaan ottaa käyttöön pelinopeusohjeistusta, joka voisi olla este iäkkäimpien pelaajien peliuran jatkumiselle.
Jos peli menee hosumiseksi tai kilpajuoksuksi, mitä sen voi olettaa tekevän aloittelijoiden innolle? Tuskin mitään kovin hyvää.
Golfkokemuksessa on hyvin monenlaisia osatekijöitä. Kellolla mitattavan ajan tulisi olla yksi vähäpätöisimmistä.
Toki golfkierroksen kestoa on innokkaasti mitattukin. USGA:n tutkimuksessa keskimääräiseksi kierrosajaksi 18-reikäiselle kierrokselle saatiin äsketttäin neljä tuntia 17 minuuttia. Paljonko siinä on liikaa? 14 minuuttia? 21? Ei välttämättä yhtään, jos kierrokselle lähtee avoimin mielin ja nauttien etuikeudesta liikkua hyvässä seurassa ja kauniissa ympristössä omasta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä miellyttävällä tavalla huolehtien.
Ajan hallinnasta 2000-luvun todellisuudessa tässä kaikessa taitaa olla kysymys. On luonnollista, että vapaa-ajalla ihminen haluaa omistaa aikansa. Ikävä kyllä se onnistuu puhtaimmillaan vain silloin, kun aika ikään kuin lakkaa olemasta.
Spike Barissa toivomme, että suvaitsevuudelle löytyy tälläkin rintamalla yhä tilaa.
Kun golfkenttä vetää hyvin, voimme upota peliin leikkinä ja heittäytyä flow’n vietäväksi parhaalla mahdollisella tavalla. Keskeytyksistä sen sijaan tulee helposti stressitekijöitä, jotain mikä palauttaa meidät auvon tilasta keskelle arkisempaa olemassaoloa. Hölmöyttä on kuitenkin antaa tuollaisten seikkojen pilata koko päivää. Aikansa voi omistaa myös olematta piittaamatta sen kulusta.
Millaisin seikoin pelinopeutta tehokkaimmin pystytään parantamaan? Varsin hyvä yhteisymmärrys on viime vuosina saatu siitä, että seuraavat näkökohdat ovat tärkeimpiä:
- riittävän harvat lähtövälit
- karheikkojen pitäminen riittävän lyhyinä
- liian nopeiden griinien välttäminen
- varhaisimpien lähtöaikojen varaaminen kahden tai kolmen hengen ryhmille
- kentän pelaaminen omaa taitotasoa vastaavilta aloituslyöntipaikoilta
Peli sujuu myös silloin, kun pelaaja oppii etenemään kentällä ja tekemään ratkaisuja omien taitojen rajoissa ja ehdoilla. Tärkeällä sijalla on luonnollisesti myös etiketin kaikinpuolinen noudattaminen, erityisesti ohituskulttuurin huolellinen vaaliminen. Valvojien käyttökin on usein perusteltua, kunhan se tehdään hyvän asiakaspalvelun hengessä.
R&A julkaisee lähiviikkoina uuden pelinopeutta käsittelevän ohjekirjasen. Kannattaa pitää silmät auki. Spike Barissa toivomme, että suvaitsevuudelle löytyy tälläkin rintamalla yhä tilaa. Senkin vuoksi, että kierosaikojen kasvaminen ei suinkaan aina ole ollut kiinni pelaajista, vaan viime vuosikymmeninä tehdyistä sääntömuutoksista, kenttien pidentymisestä ja reikien välisten siirtymien venymisestä.
