Mihin lyöntipuolen valinta golfissa perustuu? Näyttääkö hallitseva käsi suuntaa – vai onko kaikki vain sattuman kauppaa?
Yleinen harhakäsitys on, että hallitsevalla kädellä ja lyöntipuolella on jokseenkin yksiselitteinen yhteys. Tämän käsityksen mukaan oikeakätiset pelaavat golfia luontaisesti oikealta puolelta, vasenkätiset vasemmalta.
Väärin.
Arnold Palmer, Greg Norman, Johnny Miller ja Nick Price ovat kaikki esimerkkejä oikealta puolelta lyövistä golfhuipuista, joilta valtaosa arkiaskareista hoituu vasemmalla kädellä.
Entäpä vasemmalta puolelta lyövät?
Yllättäen huipuista vain Bubba Watsonin hallitseva käsi on vasen. Esimerkiksi Antti Ahokas, Mike Weir ja Phil Mickelson ovat kaikki luontaisesti oikeakätisiä.
Vasurimailojen osuus myynnistä on tällä hetkellä jo 10–15 prosenttia.
Ympäristön vaikutus lyöntipuolen valintaan on luonnollisesti suuri. Vasemmalta pelaava golfari oli pitkään harvinaisuus, koska vasemman puolen välineisiin oli vaikea päästä käsiksi. Taustalla oli myös pitkään yleisesti vallassa ollut asennevamma, jonka piti vasenkätisyyttä hävettävänä heikkoutena.
Antti Ahokas kertoo, että kun hänelle niinkin myöhään kuin vuonna 1992 oltiin hankkimassa ensimmäistä huolella valittua settiä, mailat, naisten Lynxit, oli tuotava Suomeen Yhdysvalloista. Lähempää ei vastaavia löytynyt.
Ahokas on myös sitä mieltä, että Etelä-Karjalan golfareissa on harvinaisen paljon vasureita siitä yksinkertaisesti syystä, että Lappeenrannan seudulla on vahvat jääpalloperinteet. Sitä moni pelaa vasemmalta.
Tulkinnassa voi olla vinha perä. Samanlainen kulttuurisidonnaisuus on nähtävissä jääkiekossa.
Valtaosa eurooppalaisista ja kanadalaisista pelaa jääkiekkoa vasen käsi alempana. Neuvostoliiton maineikkaassa punakoneessa righteja ei pitkään ollut lainkaan. Yhdysvalloissa suhde kääntyy kuitenkin päälaelleen. Selitykseksi tarjotaan yleensä sitä, että yhdysvaltalaiset saavat jo lapsuudessaan tuntumaa kansallispeli baseballiin, jossa useimmat lyövät palloa oikelta puolelta.
Baseballin katsotaan heijastuvan välillisesti myös golfin harrastamiseen ja selittävän sen, että yhdysvaltalaisista golfareista arviolta vain 4–10 prosenttia pelaa vasemmalta. Kanadassa vasureita sen sijaan on useimmissa arvioissa vähintään 15–20 prosenttia.
Entä Suomessa? Tarkkaa vastausta on vaikea antaa, mutta Vantaan Golf Balancesta kerrotaan, että vasurimailojen osuus myynnistä on tällä hetkellä jo 10–15 prosenttia. Tarjonnan lisääntymisen myötä osuus on viimeiset parikymmentä vuotta ollut jatkuvasti kasvussa.
Ehkä jääpallon lisäksi selittävä tekijä löytyy meilläkin Kanadan tavoin jääkiekosta. Molemmissa maissa golfia vasemmalta puolelta pelaavia näyttäisi nykyisin olevan suhteellisesti enemmän kuin vasenkätisiä koko väestöstä. Se on mielenkiintoinen kuriositeetti, kun vasemmalta puolelta lyöminen ei golfissa tuo sellaista etua kuin vasenkätisyys vaikkapa tenniksessä tai joissakin kamppailulajeissa.
Antti Ahokaskin uskoo valinneensa golfissa vasemman puolen yksinkertaisesti siitä syystä, että oli kolmen vuoden iässä ensi kertaa palloa lyödessään ”jo tottunut nojaamaan leftin puolen lätkämailaan”.
Ensimmäisten lajin parissa saatujen virikkeiden merkitystä puolen valintaan ei myöhemminkään pidä väheksyä. Siksi golfin alkeiskursseilla on syytä olla tarjolla molemman puolen mailoja kokeilemista varten. Lapsuusiän taakse jättäneet pitävät yleensä jompaa kumpaa puolta selvästi toista luonnollisempana heti lajiin ensimmäistä kertaa tutustuessaan.
Ben Hogan tapasi sanoa, että jos pelaajan svingi tuntuu luonnolliselta, siinä mitä todennäköisimmin on jotain vialla.
Tuon luonnollisuuden tunteen todistusvoimasta voidaan tosin olla monta mieltä. Esimerkiksi Ben Hogan tapasi sanoa, että jos pelaajan svingi tuntuu luonnolliselta, siinä mitä todennäköisimmin on jotain vialla.
Svingin rakentamiseksi täytyy tehdä töitä, kumman puolen sitten valitseekin. Valinta ei siksi ole yleensä kohtalonkysymys. Moni golflegenda on yltänyt huipulle, vaikka ei ole aikoinaan löytänyt itselleen mieluisammalta tuntuvan puolen mailoja.
Jotkut vaihtavat puolta kesken lajin opettelun. Yksi tällaisista pelaajista on monista golfyhteyksistä tuttu Matti Eve, nykyisin vasuri.
”Oma poikani olisi aloittanut vasemmalta, mutta pakotin hänet oikealle. Nyt hän lyö molemmilta puolilta jokseenkin yhtä hyvin.”
Pienten lasten vanhempien on hyvä muistaa, että kun lapsille antaa kokeeksi mailan käteen, he tarttuvat sen yläpäähän lähes poikkeuksetta hallitsevalla kädellään.
”Se ei suinkaan tarkoita sitä, että useimpien lasten tulisi ryhtyä pelaamaan golfia oikea käsi ylempänä ja siis vasemmalta puolelta lyöden”, toteaa Jyry-Jussi Peltomäki Peltomäki Golfista.
Joskus lajin alkeita voidaan muutaman vuoden iässä huoletta opetella ristikkäisotteelle, jossa hallitseva käsi on ylempänä. Esimerkiksi Tiger Woods aloitti golfin juuri tällä tavoin. Myös Ben Hogan käytti jonkin aikaa ristikkäisotetta siirryttyään vasenkätisistä mailoista oikeakätisiin.
Joillekin ristikkäisote on luontevin tapa pelata läpi koko golfuran. Suomessakin tällaista otetta näkee silloin tällöin. PGA Tourillakin esiintynyt Josh Broadaway on paras esimerkki siitä, että tälläkin tyylillä voidaan hätyytellä jopa lajin huippua. Brodaway on sijoittunut haastajakiertueen rahalistalla parhaimmillaan sijalle 28. Pääkiertueella hän on esiintynyt kolmesti ja läpäissyt kahdesti cutin.
Broadaway epäortodoksisuus ulottuu viheriölle asti. Hän lyö täydet lyönnit oikealta, mutta puttaa grippiä vaihtamatta vasemmalta puolelta.
Ristikkäisotteeseen voi törmätä myös pesäpallon huipulla, jossa sillä on saavutettu aika ajoin erinomaisia tuloksia. Baseball-suuruus Hank Aaronkin pelasi pitkään ristikkäisotteella ennen kuin vaihtoi tavanomaisempaan tyyliin.
Jääkiekossa lapoja alettiin käyristää vasta 1950-luvulla. Siihen asti Gordie Howen kaltainen legenda saattoi vaihtaa rightilta leftille kesken vastustajan maalin hätyyttelyn. Nykyinen joko–tai oli hänelle sekä–että.
Valioliigasta tutun jalkapalloilija Tom Huddlestonen esimerkki kertoo, että urheilija voi halutessaan häivyttää myös eron vasemman ja oikean jalan välillä.
”Isoäitini pisti minut pienestä pitäen potkimaan palloa molemmin jaloin. Nyt molemmat tuntuvat täysin samanlaisilta.”
Onnistuisiko samanlainen ”kaksineuvoisuus” golfissakin? Ehkä työnjako lyöntipuolten välillä voisi toimia samalla tavoin kuin jalkapallolegenda Andreas Brehmellä aikoinaan. Huddlestonen lailla hänkin tuli molemmilla jaloillaan ongelmitta toimeen. Vasuri oli saksalaiselle tykki, oikea puolestaan tarkkuustyökalu.
Brehmeä parikymmentä vuotta läheltä seurannut Franz Beckenbauer oli ihmeissään.
”En kaikkien näiden vuosien jälkeen pysty sanomaan, onko hän oikea- vai vasenjalkainen.”
Puolen vaihtaminen voi säästää lyöntejä golfissa silloin, kun lyöntiasennon ottaminen omalta puolelta ei onnistu. Jotkut kantavatkin tällaisten tilanteiden varalta mukanaan toisen puolen mailaa, jotkut puolestaan turvautuvat hätätapauksessa putteriin, jonka selkämys sallii pelaamisen molemmin puolin. Lyöntipuolen vaihtaminen on useimpien mielestä huomattavasti helpompaa kuin selän kääntäminen kohteeseen ja pallon napauttaminen taaksepäin jalkojen vierestä.
Silloin kun hallitseva käsi on ylempänä, osuma-alueelle tullaan usein hallitsevan käden ehdoilla.
Kätisyyden ja lyöntipuolen välinen sidos heijastuu golfissa myös siihen, kuinka pelaaja käyttää downsvingissä kohteen puoleista kättään. Silloin kun hallitseva käsi on ylempänä (esimerkiksi Phil Mickelsonilla oikea, Greg Normanilla vasen), osuma-alueelle tullaan usein hallitsevan käden ehdoilla – hieman kuin yhden käden rystylyönnissä tenniskentällä.
Jyry-Jussi Peltomäki sanoo ilahtuvansa aina, kun näkee golfin pelaajalla tällaisen vetävän liikkeen.
”Vetävä liike on aina paljon tehokkaampi nivelten toiminnan kannalta.”
Hallitsevan käden ohella lyöntipuoleen liittyvät mieltymykset voivat kummuta myös silmien ja aivojen yhteispelistä. Joidenkin golfvalmentajien mukaan hallitseva silmä vaikuttaa osaltaan siihen, kuinka lyöntiasentoon asettuva pelaaja näkee mielessään pallon lähtevän kohteeseen. Silmät ratkaisevat tällöin sen, kummalta puolelta lyöminen tuntuu luonnollisemmalta ja mukavammalta.
Ehkä kätisyyden ja lyöntipuolen välisen siteen löyhyys selittyykin sillä, että vasen silmä on hallitseva yli puolella vasenkätisistä, mutta vain noin joka kolmannella oikeakätisistä. Tai sillä, että hallitsevan silmän on todettu olevan läheisemmin yhteydessä heittävään käteen kuin kirjoittavaan käteen.
Keskustelu Antti Ahokkaan, Euroopan tämän hetken kenties parhaan vasurin, kanssa tuo ilmi sellaisenkin seikan, että vasurin ei välttämättä ole sen helpompi analysoida vasemmalta puolelta pelaavien svingiä kuin muidenkaan.
”En minäkään katso vasureita vasurin silmin. Enkä millään muotoa pidä vasemman puolen svingejä jotenkin kauniimpina. Hieman oudoilta ne näyttävät.”
Vasemmalta puolelta lyövät ovat kautta aikain olleet jossakin määrin ongelmallisia myös pelaajan ja valmentajan välisen yhteistyön kannalta, sanoo Ahokas.
”Osa valmentajista on aina osannut lukea vasurisvingejä muita paremmin. Nykyisellä videokameroiden aikakaudella asiat ovat kuitenkin helpottuneet. Aika harva lähtee tekemään analyysiä ilman kameraa. Videolla svingin puolta on helppo kääntää, jolloin se näyttää paljon tutummalta. Itsekin yleensä käännän oikealta puolelta lyövien pelaajien svingin peilikuvaksi silloin, kun haluan verrata omaa svingiäni muihin.”
Annetaan viimeinen sana Matti Evelle.
”Golfiin istuvan kätisyyden näkee aukottomasti hakkuupölkyn ääressä. Jos vasen käsi on kirveen varrella alempana, niin golfiakin kannattaa lyödä vasemmalta.”
Missä ovat naisvasurit?
Montako vasemmalta puolelta lyövää LPGA Tourin ammattilaista muistat?
Mieleen palauttaminen on vaikeaa, sillä naisten Yhdysvaltain pääkiertueella ei viime vuosina ole pelannut ainuttakaan vasuria. Ainoa voittokin on niin kaukaa kuin vuodelta 1974, jolloin Bonnie Bryant pelasi ykköseksi.
2000-luvulla LPGA Tourilla vasureista ovat esiintyneet ainakin Angela Buzminski, Kelly Lagedrost ja Malinda Johnson, kaikki ilman mainittavampaa menestystä. Haastajakiertueen uusista vasuritulokkaista eniten palstatilaa on saanut Brittany Benvenuto, jonka kehitys ei viime aikoina kuitenkaan ole vastannut odotuksia.
Ladies European Tourilta muistetaan Charlie Douglass ja Uuden-Seelannin Cathryn Bristow, joka löytyy maailmanlistalta sijalta 459.
Välineiden vähäisemmästä tarjonnasta vasemmalta puolelta lyövien naisten vähäisyys ei nykyisin ainakaan yksinomaan voi johtua. Suomessakin välineiden saatavuus on viime aikoina parantunut, vaikka monia tuotteita voi yhä joutua odottamaan.
Yksi selitys naisvasureiden miehiä pienempään suhteelliseen osuuteen voisi löytyä siitä, että vasenkätisyys on naisilla jonkin verran harvinaisempaa kuin miehillä. Myös roolimallien puuttumisen voi olettaa pitävän kynnyksen vasemmalta puolelta pelaamiseen korkeampana kuin miehillä.
Vasemmalta lyöviin miehiin on huippugolfissa jo totuttu, vaikka Bob Charlesin ensimmäisenä vasurina ottaman major-voiton (1963) jälkeen ehtikin kulua peräti 40 vuotta ennen kuin Mike Weir aloitti vasurien varsinaisen kultakauden. Tähän mennessä major-voittoja vasureille on kertynyt yhteensä jo yhdeksän. Selitys löytyy ennen kaikkea Phil Mickelsonista, jolla voittoja on viisi. Bubba Watson on säestänyt hyvin kahdella major-tittelillään.
Vasurit ovat pelanneet myös lyöntipelin Suomen mestareiksi. Henri Salonen jätti muut 12 lyönnin päähän Kotkassa 1998, ja Antti Ahokkaan vuoro koitti Messilässä 2005.
Ammattilaistoureilta tuttuja vasureita ovat edellä mainittujen lisäksi mm. Eric Axley, Greg Chalmers, Russ Cochran, John Engler, Steve Flech, Richard Green, Nick O’Hern ja Kevin Wentworth, hieman kauempaa Ernie Gonzalez ja David Gram.
Uusista tulokkaista kannattaa pitää silmällä vaikkapa amatööri Gavin Hallia tai ammattilaiseksi vuonna 2014 siirtynyttä Cory Whitsettiä.
