Golfilla on Yhdysvalloissa ollut kaksi suurlähettilästä ylitse muiden, molemmat ammattilaisia viihteen huipulta. Ilman Bob Hopea ja Bing Crosbya golf ei milloinkaan olisi saanut niin paljon palstatilaa, näkyvyyttä ja ymmärrystäkin kuin se heidän ansiostaan sai.
Bing Crosby tunnetaan Suomessa ennen kaikkea joulun aikaan radiossa yhä soivasta White Christmas -klassikosta. Golfin ystävien yleissivistykseen kuuluu myös big bandin kanssa tallennettu Straight Down the Middle, yksi ensimmäisistä ja todennäköisesti edelleen paras golfpelin ympärille rakennettu menestysiskelmä. Täysosuma ei ole yllätys, kun tietää että Crosby teki pitkällä urallaan yhteenä 41 listaykköseksi kohonnutta menestyskappaletta.
Paitsi laulajana, Crosby menestyi myös radioisäntänä ja elokuvatähtenä. Pääosa-Oscarkin tuli vuonna 1944 elokuvasta Going My Way.
Crosby tutustui golfiin ryhdyttyään 12-vuotiaana caddieksi. Peli kuitenkin jäi pian, ja varsinainen kipinä iski vasta Hollywood-ystävien innostamana 27-vuotiaana. Crosby jäi lujasti koukkuun. Tasoitus laski parhaimmillaan kahteen, ja Crosby osallistui myös sekä Amateur Championshipiin että U. S. Amateuriin.
Crosby teki pitkällä urallaan yhteenä 41 listaykköseksi kohonnutta menestyskappaletta.
Golf oli tärkeä osa elämää sen viime hetkiin asti. Crosby menehtyi lokakuussa 1977 sydämenpysähdykseen La Moraleja Golf Clubin pihalla Madridin liepeillä vain hetkeä sen jälkeen kun oli jättänyt 18. viheriön elämänsä viimeisellä kierroksella.
Golfmaailma oppi tuntemaan Crosbyn hänen vuonna 1937 aloittamastaan, viihdemaailman tähdet ja kilpagolfin huiput yhteen saattaneesta, kilpailusta. Nimenä oli alkuaikoina Crosby Clambake, hieman myöhemmin Bing Crosby Pro-Am. PGA Tourin kilpailukalenterissa Crosbyn perintö elää yhä AT&T Pebble Beach Pro-Amina. Kilpailu oli Crosbyn eläessä yksi PGA Tourin seuratuimmista televisiossa ja keräsi miljoonia dollareita hyväntekeväisyyteen.
Crosbyn vakiovieraisiin lukeutuivat Bob Hopen, Jack Lemmonin ja Dean Martinin kaltaiset tähdet, samoin useat Yhdysvaltain presidentit. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Montereyn niemimaalle ovat Crosbyn hengessä suunnanneet myös Jack Nicholsonin, Clint Eastwoodin tai Bill Murrayn kaltaiset golfille myönteistä julkisuutta rakentaneet valkokankaan suosikit.
Vähitellen Bing Crosby Pro-Amin tunnusmusiikiksi vakiintui juuri tuo edellä mainittu Straight Down The Middle, jonka avulla TV-lähetykset kilpailusta polkaistiin käyntiin. Alun perin laulu oli sävelletty vuonna 1948 valmistuneeseen lyhytelokuvaan Honor Caddie, jossa Crosbyn ja Hopen ohella nähtiin useita aikakauden golfhuippuja Ben Hoganista Sam Sneadiin, Patty Bergistä Babe Zahariasiin.
Näin laulu sujui sateisen ja tuulisen Pebble Beachin päätösreiällä alkuvuodesta 1960.
Kappale on Sammy Cahnin ja Jimmy van Heusenin käsialaa. Ja sanathan menevät näin:
Fore
Straight down the middle
It went straight down the middle
Then it started to hook just a wee, wee bit
That’s when my caddie lost sight of it
That little white pellet has never been found to this day
But it went straight down the middle like they say
Whack down the fairway
It went smack down the fairway
Then it started to slice just a smidge off line
It headed for two then it bounced off nine
My caddie says long as you’re still in the state, you’re okay
Yes, it went straight down the middle quite a ways
The sun was never brighter
The greens were never greener
And I was never keener to play
I heard it came down the middle
It went zing down the middle
Oh, the life of a golfer is not all gloom
There’s always the lies in the locker room
And I’m in my glory when wrapped in a towel I say
That it went straight down the middle today
Oh, the life of a golfer is not all gloom
Though they should charge just for listening in the locker room
But I’m in my glory when wrapped in a towel I say
That it went straight down the middle
Where it wound up is a riddle
But it went straight down the middle far away.
Kuinka tärkeä oma kilpailu ja kaikki se mitä siihen liittyi Crosbylle oli? Siihenkin saatiin aikoinaan vastaus.
”Jos minulta kysyttäisiin, mikä yksittäinen asia on suonut minulle eniten tyydytystä pitkällä ja ajoittain mitäänsanomattomalla urallani, luulenpa että minun pitäisi antaa vastaukseksi tämä kilpailu.”
Caddiekulttuurin tukemiseksi tehdyssä Honor Caddie -elokuvassa Crosby lauloi muuten toisenkin golfaiheisen laulun. Siinä hän vakuuttaa uskovansa, että huominen tulee olemaan golfkentällä onnenpäivä, Tomorrow is My Lucky Day. Golfin sielunmaisemaa tämäkin.
Bing Crosby palkittiin esikuvallisuudestaan ja golfin hyväksi tekemästään työstä pian kuolemansa jälkeen. Jo vuonna 1978 hän sai postuumisti Bobby Jones Awardin (yhdessä Bob Hopen kanssa) ja tuli valituksi World Golf Hall of Fameen. Rakkauden golfiin hän onnistui siirtämään eteenpäin myös omassa perheessään. Crosbyn Nathaniel-poika pelasi Yhdysvaltain amatöörimestariksi vuonna 1981.
