Vuonna 2001 ammattilaiseksi menestyksellisen amatööriuran jälkeen siirtynyt Nick Dougherty oli yksi 2000-luvun alun suurista lupauksista brittigolfissa. Nick Faldon suojatista tuli heti 2002 European Tourin vuoden tulokas.
15 vuotta ammattilaisuutta riitti lopulta uralla, joka oli täynnä ylä- ja alamäkiä. Voittoja European Tourilla tuli kolme, mutta itseluottamuksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä oli aika ajoin ongelmia. Kaudella 2011 Dougherty menetti korttinsa pääkiertueelle selvitettyään 32 pelaamassaan kilpailussa cutin ainoastaan yhden kerran.
Kun uutta vauhtia ei löytynyt haastajakiertueeltakaan, Dougherty innostui kokeilemaan kykyjään median palveluksessa. Kun taipumuksia kommentaattorin tehtäviin tuntui olevan, ammattilaisura sai jäädä. Jäähyväiset kilpakentille jätettiin Alfred Dunhill Championshipissä viime syksynä.
Dougherty menetti korttinsa pääkiertueelle selvitettyään 32 pelaamassaan kilpailussa cutin ainoastaan yhden kerran.
Dougherty on alkanut työskennellä säännöllisesti Sky Sportsin golflähetysten juontajana. Näin hän seuraa Ken Venturin, Peter Allisin, Johnny Millerin ja Nick Faldon kaltaisten ammattilaiskentiltä tuttujen kasvojen jalanjäljissä. Tai kenties hän sopii paremmin samaan seuraan David Fehertyn ja Ian Baker-Finchin kaltaisten omien demoniensa kanssa kamppailemaan joutuneiden ja TV:n valinneiden ammattilaisten seuraan.
Kynäkin pysyy kädessä. Dougherty on huhtikuussa aloittanut Today’s Golferin kolumnistina. Tarkoitus on valottaa golfia sekä tekniseltä että henkiseltä kantilta ja tarjota harrastajille eväitä oman pelin kehittämiseen.
Kirjeenkin Dougherty on kirjoittanut. Vastaanottajana oli uran alkuvaiheissa tärkeällä sijalla ollut oma isä. Koulu oli kovaa. Isä oli muun muassa laittanut poikansa puhdistamaan pihatien sammaleesta hammasharjalla ja kynäveitsellä. Kun poika oli tiedustellut, mitä isä komennuksella ajoi takaa, vastaus oli tullut epäröimättä.
”Sinun on hyvä oppia, että työ on useimmiten tylsää. Jos pystyt elättämään itsesi golfilla, kuulut onnekkaiden joukkoon.”
Dougherty sai varmasti oman osansa onnesta, mutta oppi siinä sivussa myös paljon siitä, mitä on olla haavoittuvainen. Kirjeellään hän halusi antaa isälleen tunnustuksen siitä, kuinka tämä oli toiminut suunnannäyttäjänä ja kannustajana. Enää isä ei ollut se ilkimys, jollaisena oli nuoren pojan mielessä näyttäytynyt muiden poikien leikkiessä villeinä ja vapaina.
Taustansa ansiosta Dougherty uskoo sopivansa hyvin golfia kommentoimaan.
”En tule koskaan tietämään, miltä tuntuu pelaajasta jolla on kaksimetrinen putti Openin voittoon, mutta jokseenkin kaikesta muusta minulla on kokemusta.”
Esimerkiksi siitä, kun on lähtenyt kierrokselle 11 palloa bägissä ja joutunut 17. reiälle tultaessa huomaamaan, että viimeinenkin on käytetty.
