Sanotaan se heti. John Jacobsin vuonna 1972 ilmestynyt Practical Golf on niin hyvä golfkirja, että se voisi hyvinkin riitää golfin ystävän ainoaksi painetuksi oppaaksi.
Kirjan ilmestymisestä on kulunut jo runsaat 40 vuotta. Kaiken lisäksi osa sisällöstä on muokattu kirjoituksista joita Jacobs ja päätoimittaja Ken Bowden julkaisivat yhdessä vuonna 1962 ilmestymisensä alkaneessa Golf World -lehdessä. Vanhentuneiksi niitä ei voi kutsua vieläkään, vaikka rinnalle on tullut toisenlaisia tapoja lähestyä golftekniikkaa.
Jacobs on kiinnostunut siitä, mitä ja miksi pallo osuman jälkeen tekee, hyvin vähän siitä mitä ennen osumaa tapahtuu.
Jacobsille golf on syiden ja seurausten peli. Hän on kiinnostunut siitä, mitä ja miksi pallo osuman jälkeen tekee, hyvin vähän siitä mitä ennen osumaa tapahtuu.
”Golfsvingin ainoa tarkoitus on saada lyöntipinta osumaan palloon mahdollisimman suurella nopeudella suorassa kulmassa kohteeseen nähden. Sillä kuinka tämä tapahtuu ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin käytössä oleva metodi mahdollistaa hyvän toistettavuuden.”
Jacobs halusi kiinnittää huomion golfin fysikaalisiin lainalaisuuksiin. Hän puhui golfin perusgeometriasta. Hän perusti opetuksensa pallon lentolaeille, joiden perustana olivat lyöntipinnan asento osumassa sekä lavan tulokulma ja kulkusuunta kohdelinjaan nähden. Näihin samoihin lakeihin kaikki opettaviksi ammattilaisiksi mielivät perehtyvät yhä heti koulutuksensa alkuvaiheissa.
Kirjan kuvitus oli Anthony Raviellin, joka oli tullut tutuksi jo Ben Hoganin klassisesta Five Lessons -oppaasta.
Lyöntipinnan asento oli Jacobsille tärkeysjärjestyksessä ykkösasia. Senkin vuoksi, että hänen mukaansa pelaaja vaistomaisesti reagoi virheelliseen osumaan juuri päinvastoin kuin pitäisi. Jos pallo lähtee oikealle, pelaaja suuntaa seuraavan lyöntinsä vasemmalle, mikä on omiaan tuottamaan oikealle suuntautuvan kierteen ja niin edelleen.
Grippiäkin Jacobs lähestyi käytännönläheisesti, kirjan nimen hengessä. Ei ole yhtä oikeaaa grippiä, vaan hyvä grippi on sellainen joka saa pelaajan tuomaan lyöntipinnan osuma-alueelle oikeaoppisessa asennossa.
Ilman hyvää grippiä ei synny hyviä pelaajia.
”Koskaan ei näe hyvää pelaajaa, jolla on huono grippi, ei myöskään huonoa pelaajaa jonka grippi on hyvä.”
Gripin ohella Jacobs painotti käsien merkitystä toimivassa golfsvingissä. Koska käsien (hands) voi niin englannin kuin suomenkin kielellä ymmärtää tarkoittavan pelkkiä kämmeniä ja ranteita, Jacobs halusi selvyyden vuoksi puhua käsivarsista.
”Golfsvingi on perustaltaan käsivarsien heilahdus. Jos haluaa pelata hyvin, niiden on annettava heilahtaa vapaasti.”
Nimenomaan käsien käyttö oli Jacobsin ajattelussa se tekijä, joka yhdisti kaikkia hyviä pelaajia. Hyvä tekniikka oli kuitenkin parhaimmillaankin vain puolet parhaiden pelaajien ”salaisuudesta”.
”Vaikka löisi palloa kuin Jack Nicklaus, olisi vielä opeteltava pelaamaan hänen laillaan.”
Hieno kiteytys, ja hyvä osoitus tavasta jolla Ken Bowden, Golf Digestinkin päätoimittajana pitkään vaikuttanut journalisti, osasi haamukirjoittajana pukea Jacobsin keskeiset teesit helposti mieleen painuvaan muotoon.
”Teknisesti golf on paljon yksinkertaisempi peli kuin useimmat tajuavat”, Jacobs lausui European Tourin internetsivuilla vuonna 2012, Practical Golfin 40-vuotisjuhlan merkeissä syntyneen juttusarjan yhteydessä.
”Älä milloinkaan lyö palloa ennen kuin tiedät mitä olet tekemässä.”
”Hienostuneet golfaivot ovat se tekijä, joka erottaa kaikkien aikojen parhaat pelaajat muista kilpakumppaneista. On kyse kyvystä pelata seuraava reikä täysin tyhjentynein mielin, kun takana on huonosti sujunut reikä.”
Jacobs tapasikin sanoa, että pelaajan temperamentti, henkinen rakenne, tulee tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, tekniikka seuraavana ja fysiikka kolmantena.
Practical Golf antaa jälkimmäisellä puoliskollaan myös hyviä vinkkejä siitä, kuinka pelaaja oppii kentällä ottamaan pelistään parhaan mahdollisen irti tuloksen teon näkökulmasta. Jacobs käy läpi lähipeliä, puttaamista, karheikosta pelaamista, bunkkerilyöntejä, slaissiongelman kitkemistä ja niin edelleen. Ja kaiken yllä leijuu maksiimi, joka muistuttaa Harvey Penickin kirjoissa myöhemmin tutuksi tullutta slogania ”Take dead aim”.
”Älä milloinkaan lyö palloa ennen kuin tiedät mitä olet tekemässä.”
Se voi hyvinkin olla ainoa ohje, jota pelaaja tarvitsee – ainakin silloin, kun pelin peruspalikat sattuvat olemaan kunnossa.
Alkuperäisen kovakantisen laitoksen noin 190 sivua ovat kutistuneet myynnissä olevan pokkariversion runsaaseen 140 sivuun. Englannin kielen taitoiset pääsevät muutaman pallon hinnalla kiinni oppaaseen, jonka lukemisen jälkeen golfpeli voi näyttää huomattavasti aiempaa yksinkertaisemmalta ja samalla loogisemmalta.
John Jacobs voitti itse vuonna 1957 kaksi ammattilaiskilpailua. Jälkimmäinen oli reikäpeli, jonka finaalissa hän kohtasi itsensä Gary Playerin. Ryder Cupissa Jacobs pelasi 1955 ja voitti molemmat ottelunsa. Golf pro’n pojan tie vei kuitenkin opettavaksi ammattilaiseksi, Euroopan johtavaksi omana aikanaan. Oppilaina oli amatööri- ja ammattilaishuippuja Manner-Eurooppaa myöten. Myös Jack Nicklausin ja Tom Watsonin kaltaiset yhdysvaltalaiset suuruudet kääntyivät aika ajoin ongelmineen Jacobsin puoleen.
1970-luvulla Jacobs oli käynnistämässä European Touria ja oli myös sen ensimmäinen johtaja. Taloudellisen riippumattomuutensa hän rakensi harjoituskeskuksillaan ja driving rangeillaan. World Golf Hall of Famen jäseneksi Jacobs otettiin elämäntyönsä ansiosta vuonna 2000.
Vaikutus ulottui vahvana Yhdysvaltoihin asti. Tiger Wodsin valmentajana tunnettu Butch Harmon esimerkiksi luetuttaa Practical Golfin kaikilla apulaisillaan.
”John Jacobs kirjoitti kaikkien aikojen golfoppaan. Ei ole olemassa golfopettajaa, joka ei olisi oppinut häneltä jotakin.”
