• Koti
  • Ajassa
  • Pelin henki
  • Kentät
  • Kilpagolf
  • Pelaaminen
  • Puntarissa
  • Spike Bar
Spikebar
Pelin henki 0

Golfkirjaston kivijalat 3: P. G. Wodehousen golftarinat

Janne Tarmio · 19.4.2016


Tekniikka on vain pieni osa golfia. Siksi golfkirjastosta on golfoppaiden rinnalta hyvä löytyä muutakin lajiin liityvää lukemista.

P. G. Wodehousen (1881-1975) golfkertomukset lukeutuvat jälkimmäisen ryhmän parhaimmistoon. Lempituolissaan kotiklubin edustalla istuva Vanhin Jäsen avaa lukijan eteen kerta toisen jälkeen sen kaleidoskooppiin, jonka golfyhteisön sosiaaliset suhteet ja pelin synnyttämät tunteet muodostavat.

Wodehousen herkullinen dialogi ja tarinoiden kutkuttava komiikka riisuvat ennakkoluuloisimmatkin aseista. Humoristina Wodehouse oli vähintäänkin singelitasoa.

Näillä väylillä rakastetaan, raivotaan, juonitellaan ja otetaan kaikin ajateltavissa olevin tavoin mittaa ihmisyydestä tavalla joka vain golfkentällä on mahdollinen. Silti – tai ehkä juuri siksi – näissä tarinoissa on myös yleispätevyyttä, joka kykenee vetoamaan sellaisiinkin lukijoihin, joille golf on entuudestaan ollut täysin vieras laji. Wodehousen herkullinen dialogi ja tarinoiden kutkuttava komiikka riisuvat ennakkoluuloisimmatkin aseista.

Wodehouse kirjoitti yhteensä 31 golftarinaa. Valtaosa niistä ilmestyi kahdessa maineikkaassa 1920-luvun kokoelmassa: The Clicking of Cuthbert (1922) ja The Heart of a Goof (1926). Useimmat varhaisemman niteen kertomuksista olivat jo aiemmin ilmestyneet suurilevikkisissä aikakauslehdissä.

Näistä mainioista jutuista on sittemmin julkaistu lukuisia erilaisia valikoimia. Alkukielisiin versioihin pääsee yhä helposti käsiksi.

Suomeksikin Wodehousen golftarinoita on julkaistu kahtena erillisenä valikoimana (Kuolemattomia golftarinoita ja Vanhin Jäsen). Onnekas voi löytää ne itselleen esimerkiksi antikvariaateista tai kirjastoista.


Golf (kertasi Vanhin Jäsen) on Suuri Mysteeri. Kuin oikukas jumalatar se näyttää jakavan suosiotaan sattumanvaraisesti ja arvostelukyvyttömästi. Päivästä päivään näemme muhkeiden muskelimiesten kiertävän kenttää kolminumeroisin tuloksin ja pysähtyvän vähän väliä päästämään ohitse hinteliä, pihtikinttuisia ja onttoposkisia rääpäleitä, joille näpäkät 74 lyönnin kierrokset eivät aiheuta mitään vaikeuksia. Finanssimaailman jättiläiset joutuvat nöyrästi hyväksymään tasoituslyönnin reikää kohti firmansa nuorimmilta pikkuvirkailijoilta. Miehet, jotka vaivatta hallitsevat valtakuntia, eivät saa kontrolliin pientä valkoista palloa, joka ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia tyypeille, joilla on järkeä vain hieman enemmän kuin käkikellolla…


Wodehouse oli itse intohimoinen golfinpelaaja.

”Jos näette minut kulmat kurtussa, tiedätte minun harmittelevan sitä, että en aloittanut golfia aikaisemmin ja omistanut sille koko elämääni kirjoittamisen ja muun hölmöilyn sijasta. Jos olisin sen tehnyt, tasoitukseni olisi voinut pudota alle kahdeksantoista.”

Itse asiassa se putosi – joisenkin tietojen mukaan neljääntoista, mitä ilmeisimmin ainakin kuutentoista.

Intohimosta lajiin ja rakkaudesta omaan englantilaiseen golklubiin kertoo sekin, että Wodehouse ilmoittaa The Heart of a Goofin esipuheen kirjoittamispaikaksi Addingtonin kuudennen väylän bunkkerin.

”Kun on kahtena päivänä peräkkäin pelannut 108 lyönnin tuloksen, voi jo sanoa tietävänsä jotain elämästä.”

Samaisessa esipuheessa Wodehouse aprikoi, ilkikuriseen tyyliinsä, että tarinoitten yllä saattaa leijua venäläisistä klassikoista tuttu vakavuus ”kuin mutaisten golfkenkien tuoksu pukuhuoneessa”.

Syykin on selvä. Wodehouse oli näihin aikoihin asettunut Yhdysvaltoihin ja pelannut suuren osan golfistaan Long Islandin maineikkaalla ja haastavalla National Golf Links of Americalla.

”Kun on kahtena päivänä peräkkäin pelannut 108 lyönnin tuloksen, voi jo sanoa tietävänsä jotain elämästä.”

golfkirjatP. G. Wodehouse
Jaa Tweet

Katso myös

  • Pelin henki

    Mustaa valkoisella

  • Pelin henki

    Oikullisuuden puolesta

  • Pelin henki

    Mitä maksaa Challenge Tour -kausi kortittomalle pelaajalle?

Olemme Facebookissa

Uusimmat päivitykset

  • Vierumäellä taas

    8.8.2022
  • Mustaa valkoisella

    30.11.2021
  • Vierumäki Finnish Challenge -tunnelmia kuvina

    13.8.2021
  • Gant Ladies Openissa bongattuja

    18.7.2021
  • Tunnelmia Tournament Players Championshipistä

    4.6.2020
  • Oikullisuuden puolesta

    21.8.2017

Arkistot

  • elokuu 2022
  • marraskuu 2021
  • elokuu 2021
  • heinäkuu 2021
  • kesäkuu 2020
  • elokuu 2017
  • heinäkuu 2017
  • kesäkuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • tammikuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • syyskuu 2016
  • elokuu 2016
  • heinäkuu 2016
  • kesäkuu 2016
  • toukokuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • Spike Bar

© 2015 Janne Tarmio/Viestintä Tarmio Oy