Golfilla on pitkä historia, ja tuota historiaa on myös pitkään vaalittu. Kun Yhdysvaltain golfliitto USGA vuonna 1936 avasi oman museonsa, se oli maan ensimmäinen urheilulle omistettu museo. Cooperstownin maineikas National Baseball Hall of Fame ehti kakkoseksi noin vuotta myöhemmin.
Cooperstownista on tullut oman lajinsa arvostettu ja tunnettu maamerkki, ja sellaiseksi on myös USGA museollaan halunnut pyrkiä. Kun New Jerseyn Far Hillsissa sijaitsevan päämajan tilat olivat rajalliset, USGA alkoi vuosituhannen vaihteessa katsella museolle vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Vahvoilla oli pitkään esimerkiksi Manhattanilla sijaitseva Russian Tee Room.
Museo päätettiin säilyttää Far Hillsissä. Oli edessä laajennusprojekti, joka jatkui vuodesta 2005 uuden museon vuonna 2008 pidettyihin avajaisiin asti. Tuona aikana museon kokoelmiin saatiin tutustua kiertonäyttelyiden avulla.
Noin 1 500 neliön laajennusosa tuplasi museon käytössä olevat tilat. Esille saatiin huomattavasti laajempi kattaus yhdysvaltalaisen golfin historiaa. Kuraattoreilla on mistä valita. Kokoelmissa on noin 42 000 esinettä, yli 20 000 nidettä, reilut puoli miljoonaa valokuvaa ja tuhansia tunteja elävää kuvaa. Museo pitää kokoelmaansa golfmaailman kattavimpana.
Jostain syystä verkkonäkyvyydestä on viime aikoina luovuttu. Se on sääli.
Kävijät voivat tutustua esimerkiksi Francis Ouimet’n vuoden 1913 U.S. Openissa käyttämiin mailoihin ja palloihin, Bobby Jonesin kuuluisaan Calamity Jane -putteriin ja Ben Hoganin ykkösrautaan, jolla lyötiin kuuluisa lähestyminen Merionin 18. griinille kesän 1950 U.S. Openissa.
Arnold Palmerin, Jack Nicklausin ja Babe Didrikson Zahariasin kaltaisille legendoille on omistettu omat näyttelykokonaisuudet, samoin golfin suurta lamaa seuranneelle läpimurrolle ja USGA:n järjestämien kilpailujen voittajille. Laajennusosan ytimessä oleva Hall of Champions esittelee myös USGA:n omien kilpailujen pokaalit, kaikki 13 alkuperäistä.
Kaikki tämä tapahtuu siinä respect-hengessä, joka tiivistyy museon missiossa:
The Museum is dedicated to celebrating and preserving the true spirit of the game as embodied in the history of the USGA and, more broadly, the history of the game in the United States. By collecting content and developing programming, the Museum reinforces the relevance of the game and highlights the important role of the USGA in golf history. In so doing, we foster an appreciation of golf’s cultural significance to a worldwide audience.
Laajennettua museota seitsemisen vuotta sitten avattaessa korostettiin sitä, että USGA haluaa tuoda museon entistä paremmin suuren yleisön tietoisuuteen. Tuo tavoite näkyi esimerkiksi museon kattavissa internetsivuissa. Jostain syystä verkkonäkyvyydestä on viime aikoina luovuttu. Se on sääli.
Museon kokoelmiin tutustuakseen on nykyisin hankkiuduttava paikan päälle. Newarkin kansainväliseltä lentokentältä matka taittuu autolla noin puolessa tunnissa. New Yorkista aikaa on varattava vähintään tuplasti enemmän.
Multimedian, näyttelyesineiden ja interaktiivisten näyttöjen parissa vierähtää helposti pitkähkö tovi. Ja vierailuun kuuluu luonnollisesti myös puolisen tuntia yhdeksänreikäiselle Pynes Putting Coursella, joka on saanut innoituksensa St. Andrewsin maineikkaasta Himalayas-viheriöalueesta. Välineiksi on tarjolla jäljennöksiä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun mailoista ja palloista.
Hoganin edellä mainittu ykkösrauta on hyvä esimerkki joidenkin esineiden kertomista tarinoista. Maila katosi heti lyönnin jälkeen ennen kuin Hogan ehti viheriölle asti. Varastettiinko se? Rautaykkkösen 35 vuotta myöhemmin ostanut keräilijä huomasi sweet spotin lyöntijälkien olevan poikkeuksellisen pienellä alueella. Maila vietiin Hoganin nähtäväksi ja hän tunnisti sen omakseen. Nyt maila on osa golfin ystävien yhteistä perintöä.
Pääkuva: Jack Nicklausille omistettu huone on yksi USGA:n museon uusimmista kokonaisuuksista.
