Happamia, sanoi kettu pihlamarjoista.
Sanonta tulee mieleen, kun lukee Daily Telegraphin selostusta vuoden 2000 Amateur Championshipin loppuratkaisuista.
Suomalainen golfjuhla, Mikko Ilosen historiallinen voitto, oli aiheesta kirjoittaneelle Derek Lawrensonille kaikkea muuta kuin golfin juhlaa.
”Suurimmalta osin pitkäpiimäistä ja pettymykseksi osoittautunutta finaalia pelasi kaksi pelaajaa, jotka olivat mitä ilmeisimmin ylittäneet itsensä päästessään niin pitkälle.”
Ilosen aikaisempia saavutuksia Lawrenson sentään luonnehti kohtuullisiksi. Lakia yliopistossa lukevaa Christian Reimboldia, finaalivastusta, kirjoittaja sen sijaan kehotti valitsemaan kunnollisen päivätyön, jos mieli saada yhtään rahaa kasaan.
Ilosen rautapelille Lawrenson antoi jopa kiitosta. Se kertoi hänen mukaansa potentiaalista.
”Mutta sivuun suuntautuville avauksille on tehtävä jotain, jos nuorukainen mielii ammattilaiseksi.”
”Suurimmalta osin pitkäpiimäistä ja pettymykseksi osoittautunutta finaalia pelasi kaksi pelaajaa, jotka olivat mitä ilmeisimmin ylittäneet itsensä päästessään niin pitkälle.”
Lawrenson harmittelee suureen ääneen sitä, että edellisessä Walker Cupissa loistaneet Paul Casey ja Luke Donald olivat samaan aikaan yhdysvaltalaisen yliopistogolfin huipentumassa. Jos päällekkäisyys jatkuisi, Augusta Nationalin ja R&A:n tulisi hänen mukaansa pohtia sitä, onko Amateur-voittajalle luvassa oleva paikka major-turnauksessa liian suuri kunnia vaille kunnon vastusta jääneille.
Kirjoittajalta unohtuu kuin varkain, että esimerkiksi loisteliaan amatööriuran pelannut ja Nick Faldon suojatikseen ottama Nick Dougherty kyllä oli mukana Hoylakessa Ilosen rinnalla.
Pää on tyhjä, mutta olo autuaallinen. Tunnelmia pian kierroksen jälkeen. Keskellä Christian Reimbold.
Oliko Ilonen ylisuorittaja?
Timo Rauhala oli tehnyt Ilosen kansa työtä jo seitsemän vuoden ajan ja kuvaili tuoreeltaan tuntojaan Golfpisteen jutussa. Potentiaali ei jäänyt epäselväksi.
”Mikolla on kyky olla rauhallinen. Rakentaa mielentiloja joissa treenata ja pelata. Hän treenaa mielestäni paremmin kuin kukaan suomalainen, oletettavasti enitenkin. Mikko on tiukka, hän tekee juuri sen minkä katsoo itselleen sopivaksi.”
”Oleellisena asiana näen sen, että Mikko ei näe toiminnalleen mitään rajoitteita siinä että hän tulee Suomesta. Raja-aidat ovat kaatuneet monella tasolla. Mikko on oman tiensä kulkija, tiukka heppu, tietää mitä haluaa ja tekee myös eikä vain haihattele.”
Kausi 2001 näytti ”lawrensoneille” että Rauhala tunsi valmennettavansa.
Ilonen osoitti viihtyvänsä isommissa ympyröissä pelaamalla Mastersin ensimmäisen kierroksen par-vauhdissa ja räjäyttämällä varsinaisen pommin Royal Lythamissa pelatussa Open Championshipissä. Kierrokset 68-75-70-66 riittivät jaettuun yhdeksänteen tilaan.
Saman sijan jakoi muun muassa Sergio Garcia, hänkin yksi Amateur Championshipin voittajista.
