Suomen Golfliiton kilpailupäällikkö Juha Juvonen istuu Vierumäen Golf Paviljongissa kahvikupin ääressä. Olo on huomattavasti rauhallisempi kuin kesinä 2012–2015, jolloin Juvonen vastasi promoottorina Kytäjän ja Aura Golfin Challenge Tourin osakilpailuista.
Juvonen on tullut keskustelemaan Golfliiton ja järjestäjien välisestä yhteistyöstä elokuisen Vierumäki Finnish Challengen merkeissä. On paikallaan kysyä, millaisia ajatuksia kilpailu tällä kerralla herättää.
Esiin nousee yllätyksettömästi kilpailun merkitys kilpagolfin esilläololle ja tapahtuman koko lajille tuoma julkisuusarvo. Juvonen toivookin, että järjestäjät löytäisivät tavan, jolla golfin samanaikainen olympianäkyvyys saataisiin hyödynnettyä.
”Laji saa elokuussa television välityksellä mittavan määrän uusia katsojia. Moni tulee yllättymään siitä, kuinka kilpailtu ja laajalti ympäri maapallon harrastettu laji on kyseessä.”
Avaimia itsetuntemukseen
Golfliiton entisenä valmennuspäällikkönä ja miesten maajoukkueen päävalmentajana Juvonen katsoo kilpailua myös pelaajakehityksen näkökulmasta.
”Kilpailu on loistava mahdollisuus mitata omaa tasoa. Tulokset antavat arvokkaita itsetuntemuksen rakennusaineita. Syntyykö esimerkiksi oivallus siitä, että on pelillisesti lähempänä kärkeä kuin itse uskoi? Vai käykö kenties niin, että ymmärtää parhaankin oman esityksen jäävän kauas siitä, mitä todelliseen läpimurtoon tarvittaisiin? Paljon on tietysti kiinni pelaajan temperamentista. Joku voi sisuuntua ja löytää uudenlaisen päättäväisyyden, kun taas jollain toisella voi mennä sisu kaulaan.”
Se, löytääkö yleisö Vierumäelle, riippuu Juvosen mielestä hyvin paljon siitä, päästäänkö kiinnostusta ruokkimaan sopivalla kesään ajoittuvalla, kotimaisen pelaajan kohdalle osuvalla, menestystarinalla.
Menestys voi tosin merkitä sitäkin, että nousevat suomalaisnimet joutuvat vaikean valinnan eteen: pelatako Vierumäellä vai kamppaillako esimerkiksi Nordic Leaguen pisteistä satelliittikiertueen samalle viikolle osuvassa osakilpailussa. Rankingin viidelle kärkinimelle on kauden päätteeksi luvassa palkinnoksi pelioikeus Challenge Tourille ensi kaudeksi.
”Vanhempien ja valmentajien on hyvä aika ajoin kysyä itseltään, kenen ehdoilla työtä tehdään.”
Kysymys on Juvoselle henkilökohtaisestikin ajankohtainen, sillä hän on vuodesta 2011 valmentanut ammattilaisuuden viime syksynä valinnutta, vasta 17-vuotiasta Oliver Lindelliä. Lindell on tällä hetkellä Nordic Leaguen Order of Meritissä sijalla kaksi. Kärkipaikkakin on käden ulottuvilla, sillä Lindell johtaa eilisen 62 lyönnin kierroksen ansiosta tämänviikkoista kilpailua. Rankingin top viiteen mahtuvat suomalaisista lisäksi Erik Myllymäki ja Niclas Hellberg.
Ammattilaiseksi yhä nuorempana
Lindellin tapaus saa keskustelijat hetkeksi uppoamaan kysymykseen siitä, mikä saa suomalaiset(kin) lupaukset ryhtymään ammattilaisiksi yhä nuorempina.
Juvonen pitää joidenkin pelaajien osalta ratkaisua olosuhteiden sanelemana.
”Golf ylipäätään aloitetaan yhä nuorempana ja nuorempana, ja myös kilpagolf astuu mukaan kuvaan varhemmin kuin ennen. On tultu siihen, että tavoitteellinen harjoittelu ja kilpapelaamiseen sitoutuminen on käytännössä tullut merkitsemään tarvetta osallistua kansainvälisiin kilpailuihin jo 14-vuotiasta lähtien. Golf on ruohonjuuritasolla edullinen harrastus, mutta tuossa vaiheessa raha alkaa puhua.”
Seuroilta ja lajiliitolta järjestyy parhaassa tapauksessa tukea, mutta paljon jää myös perheiden omille harteille. Siitäkin syystä, että golfin amatöörisäännöt eivät mahdollista ylöspäin urallaan tähtäävien yksilöiden suoraa taloudellista tukemista esimerkiksi yritysten sponsoroinnin kautta. Pahimmillaan se merkitsee sitä, että täysipainoinen panostaminen golfiin onnistuu amatöörinä vain taloudellisesti vakavaraisimpien perheiden jäseniltä. Paljon puhuttu elitismi alkaa nostaa päätään.
”Ammattilaisuus alkaa näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona siinä vaiheessa, kun pelaaja tukirenkaineen alkaa uskoa potentiaalin lähitulevaisuudessa riittävän satelliittikiertueiden kärjen haastamiseen. Joillekin varhaiskypsille lahjakkuuksille se voi olla oikea vaihtoehto. Esimerkiksi Nordic Leguen terävin kärki pystyy kattamaan kulunsa pelaamalla. On kuitenkin hyvä muistaa, että se tarkoittaa käytännössä noin paria prosenttia pelaajista.”
Yliopistogolf on yksi vaihtoehto amatöörinä mielivään jatkaville. Mutta sekin sopii vain harvoille ja valituille. Ennen kaikkea niille, jotka ovat valmiit laittamaan ison osan ajasta tunnolliseen opiskeluun ja tähtäävät tosissaan tutkinnon saamiseen.
Vastuu on oltava valmis kantamaan
Valmentaja ja muu lähipiiri kantaa Juvosen mukaan suuren vastuun siitä, millä tavoin golfia rakastavan nuoren pelaajan uran perustaa lähdetään rakentamaan.
”Vanhempien ja valmentajien on hyvä aika ajoin kysyä itseltään, kenen ehdoilla työtä tehdään. Mitkä ovat pelaajan itsensä tavoitteita, mitkä puolestaan hänelle parasta toivovien taustajoukkojen?”
Tietoakin tarvitaan, ja valmentajalta valmiutta ja rohkeutta siirtää osa vastuusta muille harteille.
”Pelaajalla on oltava joku, johon hän voi luottaa. Henkilö, joka on paikalla kun pelaaja tarvitsee apua.”
”Fysiikka, mentaalipuoli ja vaikkapa välineet tarvitsevat kaikki erityisosaamista. Harva valmentaja hallitsee kaikki osa-alueet suvereenisti tai on niin kokenut, että tietää millaisia valmiuksia pelaajalla kussakin kehitysvaiheessa tulisi olla.”
Pohjimmiltaan valmennussuhteen ydin on Juvosen mukaan kuitenkin toisaalla.
”Pelaajalla on oltava joku, johon hän voi luottaa. Henkilö, joka on paikalla kun pelaaja tarvitsee apua. Kannustajia ja selkään taputtajia riittää kyllä, kun menee hyvin. Tärkeämpää on olla läsnä silloin kun on hankalaa. Usein pelaaja on juuri tuolloin vastaanottavainen palautteelle ja kehitysehdotuksille, hakien asioita jotka saavat pelin takaisin oikeille raiteille.”
Kun luottamussuhde on olemassa, tulostakin syntyy. Maailmanlistan tämänhetkinen kärkitrio Jason Day, Jordan Spieth ja Rory McIlroy on siitä paras esimerkki. Jokainen kolmikosta turvautuu yhä samaan valmentajaan kuin juniorivuosinaan.
