Jos kauneus on katsojan silmissä, niin parhaus on arvioijan korvien välissä.
Mikä on maailman paras golfkenttä?
Ei siihen ole vastausta. Hyvyys, paremmuus ja parhaus riippuvat kaikki arvioijan aiemmista kokemuksista, hänen perehtyneisyydestään kenttäarkkitehtuuriin ja sen johtaviin periaatteisiin, esteettisistä mieltymyksistään ja niin edelleen.
Silti parhaita nostetaan säännöllisesti esiin. Parhaassa tapauksessa kyse on vuosikymmenien varrella vakiintuneesta ja oikeutetustakin käsityksestä. Joskus ”parhaiden” joukkoon nousee kuitenkin mittavan markkinahumun myötä kenttiä, joiden hetkeä myöhemmin todetaan olevan keisareita ilman vaatteita.
Royal Workington & Newmarket Golf Clubin vuonna 1893 perustetulla kentällä on ollut kunnia tulla kutsutuksi maailman parhaaksi yhdeksänreikäiseksi golfkentäksi jo vuosikymmenien ajan.
Vaikuttavuuden sijasta kentän sanotaan tarjoavan ennen kaikkea älyllisiä haasteita.
Maine vetää paikalle golfareita, joista osa intoutuu mukaan ihastelijoiden kuoroon, toinen puoli taas hämmästelee perin vaatimattoman vaikutelman jättävän kentän synnyttämää kohua.
Mistä siis on kysymys?
Ahtaasta, enimmäkseen hyvin tasaisesta maa-alueesta, jolle Tom Dunn 1800-luvun lopulla suunnitteli golfkentän Cambridgen yliopiston golfjoukkuetta, ”vaaleansinisiä”, varten.
Harry Colt, yksi maineikkaimmista englantilaisista golfarkkitehdeista ja Cambridgen golfjoukkueen ensimmäinen kapteeni, vastasi myöhemmin muutostöistä, jotka toivat kentälle hieman lisää pituutta. Silti muutamat avaukset lyödään edelleen yli viimeksi pelatun griinin. Yksi väylä kulkee jopa yleisen tien poikki.
Vaikuttavuuden sijasta kentän sanotaan tarjoavan ennen kaikkea älyllisiä haasteita.
”Herrasmies ei voi käyttää tuntia ja varttia golfkentällä missään paremmin kuin täällä”, toteaa Planet Golf -julkaisu.
Golfiin syvällisesti perehtyneet asiantuntijat ihastelevat ennen kaikkea Mildenhallinakin tunnetun kentän griinialueita ja niiden loputtoman rikkaita muotoja. Väärät ratkaisut voivat griinillä ja sen läheisyydessä kostautua yllättävilläkin tavoilla.
”Jos kyseessä ei olisi pieni ja vain yhdeksän reikää vetävä maatilkku, Royal Worlingtonin griinialueita pidettäisiin yleisesti Englannin parhaina.”
Näin Golf Club Atlas, yksi internetin johtavista golfkenttiin keskittyvistä julkaisuista.
Kun Donald Steel poimi Sunday Telegraphiin väyliä unelmiensa golfkenttään, Mildenhallin viides reikä, par kolmonen, kuului joukkoon.
Tom Doak antoi Royal Worlingtonille arvosanaksi peräti yhdeksän maineikkaalla Doak-asteikollaan. Yhdeksikön kentät ovat sellaisia joilla ”ei ole heikkouksia” ja jotka ”olisi nähtävä kerran elämässään”.
Näin Doak kentästä Confidential Guidessaan:
”Herbert Warren Wind piti sopivana kutsua kenttää ’maailman parhaaksi yhdeksänreikäiseksi’, enkä voi muuta kuin nyökätä hyväksyvästi… Jokaisen kenttäsuunnittelua opiskelevan pitäisi jonkin verran aika kentällä pohdiskellen sitä, kuinka hyvin se toimii.”
Entäpä yhdysvaltalaisjulkaisu The New Yorkerin kanta?
Vuonna 1981 julkaistussa artikkelissa arvio oli yksiselitteinen: “by far and away the world’s best nine-hole course”.
Suffolkin maakunnan suunnalla Englannissa liikkuvan on hyvä painaa kentän nimi muistiin. Hyvissä ajoin ennen klubille piipahtamista on syytä ilmoittaa tulostaan klubin sihteerille, jos mielii tutustua kenttään myös pelaamalla.
Ja jos paikalle joskus osuu, kannattaa käytää tilaisuus hyväksi ja maistaa perinteikästä Pink Jugia. Sitruunasta, samppanjasta, benediktiiniläislikööristä, brandystä ja Pimms No 1:stä sekoitettu drinkki kuuluu kuvaan joko ennen tai jälkeen kierroksen.
Klubin kotisivu.
