• Koti
  • Ajassa
  • Pelin henki
  • Kentät
  • Kilpagolf
  • Pelaaminen
  • Puntarissa
  • Spike Bar
Spikebar
Kentät 0

Onko kentän vaikeus taidon paras mittari?

Janne Tarmio · 13.6.2016


Golfin U.S. Open palaa tällä viikolla ennätyksellisen yhdeksännen kerran Oakmont Country Clubin vaikeudestaan tunnetulle kentälle. Kenttä on par-lukuun nähden pitkä, sen griinit heittävät liukkaudellaan ja muodoillaan pelaajille pelottavan haasteen ja pelissä on noin 200 bunkkeria. Kun väylätkin ovat varsin kapeita ja karheikko rankaisevaa, USGA on muutaman vuoden jälkeen tekemässä paluutta 1900-luvulla lopulla ja vuosituhannen vaihteessa tutuiksi tulleisiin U.S. Openin virityksiin.

USGA on halunnut tehdä avoimesta mestaruuskilpailustaan golftaitojen ankarimman mahdollisen testin. Puolustava mestari Jordan Spieth lukeutuu niihin, jotka uskovat Oakmontin tarjoamien haasteiden auttavan löytämään mukaan lähtijöiden joukosta tämän viikon parhaan pelaajan.

Onko parhaus kuitenkaan välttämättä sitä, että osuu parhaiten väylille ja griineille ja onnistuu välttymään kolmilta puteilta? Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että paras pelaaja on se, joka pystyy luovimmin käyttämään mielikuvitustaan ja toimittamaan pallon viheriöille monipuolisimmilla tavoilla.

Lehdistö puhui pelaajien nöyryyttämisestä. USGA:n mukaan tarkoitus oli yksinkertaisesti auttaa tunnistamaan maailman parhaat pelaajat.

Rankaisevien karheikkojen Oakmontissa vaakakuppi kallistuu vahvasti niin sanotun kohdegolfin puolelle, mikä pakottaa menestymään mielivän pelaajan tiettyyn muottiin. Se ei välttämättä ole golfin tai edes katsojan etu.

USGA:n on usein sanottu päätyneen rankaisevuutta painottavaan kentän viimeistelyyn vuoden 1973 U.S. Openin vanavedessä. Johnny Millerin Oakmontissa pelaaman 63:n jälkeen par-luvun haluttiin pitävän paremmin puolensa.

Niinpä Hale Irwinin voittotulos Winged Footissa kesällä 1974 oli +7. Lehdistö puhui pelaajien nöyryyttämisestä. USGA:n mukaan tarkoitus oli yksinkertaisesti auttaa tunnistamaan maailman parhaat pelaajat.

Oakmontin course rating on tällä hetkellä 77,5. Par-luku kilpailussa on edelliskerran tavoin 70. Viimeksi par rikottiin neljän kierroksen aikana yhtensä kahdeksan kertaa. Voittotulos oli +5. Birdiejuhlien sijasta tälläkin kerralla tullaan mitä ilmeisimmin näkemään keskittynyttä taistelua virheiden välttämiseksi.

Pelisuunta muuttuu Oakmontissa moneen kertaan. Hiekkaesteitä on paljon. Kuva: USGA.

Pelisuunta muuttuu Oakmontissa moneen kertaan. Hiekkaesteitä on paljon. Kuva: USGA.

Yhdysvaltalainen Mark Parsinen on yksi äänekkäimmistä kenttien rankaisevuutta viime aikoina kritisoineista golfvaikuttajista. Hänen mukaansa kenttien suunnittelussa tulisi vaikeuksien sijasta painottaa mahdollisuutta selviytyä kunnialla myös epäonnistuneen lyönnin jälkeen. Vaikeus ei hänelle saisi milloinkaan olla rankaisevuutta. Jos pelistä tehdään kidutusta, on Parsisen mukaan väistämätöntä, että harrastajamäärät putoavat.

Lähestymistavassa on merkittävä ero Oakmontin suunnitelleen W. C. Fownesin mottoon. Sen mukaan ”huonosti lyödyn pallon tulee olla peruuttamattomasti kadoksissa”.

Parsisen mukaan golfkierroksen tulisi temmata pelaaja mukaansa ja pitää mielenkiinto herkeämättä yllä. Virheidenkään ei tulisi johtaa auttamattomasti tuhon tielle.

”Toivon kipinän tulisi säilyä elossa myös silloin, kun aiottua kohdetta ei ole tavoitettu. Oven pelastukseen tulee pysyä auki. Miksei meille annettaisi mahdollisuutta nauttia kentistä jotka tarjoavat eväitä menestykseen ja tuottavat iloa ihmisen väistämättömästä erehtyväisyydestä huolimatta?”

Parsisen puheille antaa painoarvoa hänen menestyksensä omissa kenttähankkeissaan. Hän tuli parrasvaloihin Kingsbarnsin kentän merkeissä ja vakiinnutti asemansa lajin huipulla Invernessiin lähelle Skotlantiin kymmenkunta vuotta sitten rakennetun Castle Stuartin myötä. Kenttää on pidetty yhtenä onnistuneimmista moderneista linkseistä.

Kentän synty on mainio osoitus sattuman osuudesta golfissa. Parsinen sai vinkin golfkentäksi soveltuvasta maa-alueesta ja ihastui paikkaan. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli valinnut väärän tienhaaran ja maatilan. Väärä osoittautui kuitenkin oikeaksi Parsisen kannalta.

Castle Stuartin ja Oakmontin eroja voi verrata heinäkuun alussa, kun maailman huiput kokoontuvat Parsisen kentälle hiomaan links-taitojaan viikkoa ennen Open Championshipiä.

Pääkuva: pelaajia ja caddiejä Oakmontin kenttään tutustumassa. Kuva USGA/Darren Carroll.

Castle Stuart Golf LinksHale IrwinJohnny MillerJordan SpiethKingsbarnsMark ParsinenOakmontU.S. OpenUSGAW. C. FownesWinged Foot
Jaa Tweet

Katso myös

  • Kentät

    Kun sattumalle ei haluta antaa sijaa

  • Kentät

    Muirfieldin taipuminen oli kilpagolfin voitto

  • Kentät

    Steamsongin Black pelattavissa syksyllä

Olemme Facebookissa

Uusimmat päivitykset

  • Vierumäellä taas

    8.8.2022
  • Mustaa valkoisella

    30.11.2021
  • Vierumäki Finnish Challenge -tunnelmia kuvina

    13.8.2021
  • Gant Ladies Openissa bongattuja

    18.7.2021
  • Tunnelmia Tournament Players Championshipistä

    4.6.2020
  • Oikullisuuden puolesta

    21.8.2017

Arkistot

  • elokuu 2022
  • marraskuu 2021
  • elokuu 2021
  • heinäkuu 2021
  • kesäkuu 2020
  • elokuu 2017
  • heinäkuu 2017
  • kesäkuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • tammikuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • syyskuu 2016
  • elokuu 2016
  • heinäkuu 2016
  • kesäkuu 2016
  • toukokuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • Spike Bar

© 2015 Janne Tarmio/Viestintä Tarmio Oy